Vahinkolepoviikko ja sen vaikutukset

En tykkää oikein levätä. En oo sellanen ihminen, että tykkäisin lepäillä. Ja nyt puhun siis treeneistä, en missään nimessä muusta elämästä! Muutoinhan voisin elää pelkästään makuullaan, palvelijapoika voisi tuoda mulle lämmitetyn ruoan suoraan sänkyyn ja hieroa jalkapohjia. Voisin vaan hengailla makuullani ja tehdä kaikki tärkeät asiat peiton alta. Eipä tää itse asiassa hirveän kaukana ole ihan reaalimaailmasta, nyt kun alan pohtimaan. Näinhän mä vapaapäivinä teenkin. Mutta treenien osalta en tykkää levätä.

En oo ikinä ymmärtänyt kevyitä viikkoja. Että treenaisin vaikka kolme viikkoa ja neljäs olisi kevyt viikko. Eeeeh, anteeks mitä? Ettäkö hilaisin itseni salille, tekemään mitä? Vähän hissuttelemaan? Ei kuulosta hyvältä. En myöskään koe, että itselleni sopisi mitenkään se, että treenaisin vaikkapa neljä viikkoa kovaa ja paljon ja sitten viides viikko olisi kokonaan lepo. En halua sellaisia. Tuntuisi turhauttavalta. Enkä sitä sano, että se väärin olisi, onhan hermoston hyvä antaa palautua. Mutta omalla kohdalla olen totuttanut itseni tiheään treenitahtiin ja palaudun treeneistäni hyvin ilman pitkiä lepojakin.

ljj

Mutta silti. Vaikka palaudunkin hyvin, koska olen nuori ja aineenvaihdunta on nopea, olen laiminlyönyt ehkä hieman liikaa lepoa. Olen pitänyt viimeisen kokonaisen lepoviikon varmaan joskus… Ööh. Joskus sairaana. Viime kesänä? Ehkä. En ole kokenut, että tarvisin ja suoraan sanoen mentaalinen puoli olisi varmaan lähtenyt normaaliakin enemmän sivuraiteille, jos olisin laittanut salilta totaalikiellon päälle. Mutta viime viikko tuli levättyä vähän puolivahingossa, koska alkuviikko oli kiireinen ja loppuviikko olikin matkahommia. Ja piru vie, että teki hyvää!

Kyllähän sen olin jo huomannut, että treenit ei kulkeneet ihan samalla lailla kuin ennen. Tuntui, että vaikka riuhdoin kun mikäkin kuumehouruinen härkä, niin lihakset eivät tulleet kunnolla kipeiksi, eikä treenin aikana kipu tuntunut oikeanlaiselta. Jotenkin sitä oli vaan väsynyt. Ja treenit olivat väsyneitä.

Meillä on mun kropan kanssa sellainen diili, että kun välillä annan sille ihan mitä se haluaa ja mieli tekee, lopun aikaa se treenaa kovaa ja syö hyvin. Ja viime viikko mentiinkin aivan mielihalujen mukaan! Nenä kääntyi kuin tuuliviiri, kun näkyi jätskipaikka ja Menusta kääntyi automaattisesti pitsa-osasto. Tuli siis suoraan sanottuna syötyä aivan jumalattomasti ja liikunta oli ainoastaan ravaamistanähtävyydeltä toiselle. Tällä viikolla sitten kun oon käynyt treenailemassa, tuntuma on aivan toinen.

Tein heti maanantaina pöhöttyneiden kasvojen kera etureidet ja sain tehtyä yhden sarjan hack-kyykkyä, kun tuntui, että nonniin, reidet onkin taputeltu! Treeni meni niin hyvin perille, että aivan muutamalla liikkeellä sain tuhottua ne täysin. Melko hienoa. 😀 Samoin kävi olkapäille ja takareisille. Melkoista. Tällä hetkellä, viiden treenin jälkeen, oon aivan kokovartalokipsin tarpeessa. Jokaista lihasta pakottaa. Muistan saaneeni tehtyä näin osuvia treenejä ehkä joskus viime vuoden puolella. Pitänee varmaan vetää sitä pitsaa ja maata enemmänkin, jos tulos on tämä?!

Joku pyysi joskus ihan kokonaista postausta takareisien treenistä (teen sen vielä jossain kohtaa, anteeksianteeksi!), mutta näin alkuunsa haluan jakaa tämän ainakin itselleni aivan mielettömän liikkeen. Ja nyt kun rummut pärisee ja lukija painautuu lähemmäs näyttöä kädet täristen, niin kyllä, se on ihan tuo takareiden koukistus se spektaakkeli. 😀 Mutta erittäin hyvä variaatio siitä! Suosittelen kokeilemaan tehdä liike aivan treenin aluksi, todella keskittyen puristamaan yläasennossa pelkästään takareidellä ja tekemään sarjat aivan loppuun, kun on treenin aluksi vielä energiaa. Minun takareiteni vetävät itsensä tästä niin jumiin, että toisinaan tuntuu, että koko lopputreeni on aivan turhaa! Ihan must-liike nykyään. fff

Yläkroppa nostetaan kokonaan ylös laitteesta suorien tai lähes suorien käsien varaan. Liike tuntuu aluksi kummalliselta, mutta kun löytää oikean kohdan, se eristää takareiden todella kivuliaasti. Painot vähenee itselläni noin puolella normaaliin reiden koukistukseen. Toimii!

Viime viikkoisesta lepoviikosta intoutuneena lepäänkin tämän ja huomisen salilta kokonaan ja loppuviikon sitten taas painetaan kovaa. Motivoitunutta viikkoa!

Onnellisuutta ja naimisääniä

IMG_5545

Heipsan! Bloggaamisen ehdoton miinuspuoli on se, että välillä kun kadottaa sen draivin, että kirjoittaa esimerkiksi kolme kertaa viikkoon, ja hups ei olekaan kirjoittanut yli viikkoon, niin sitten tulee laiskaksi, eikä enää jaksa kirjoittaa ollenkaan, mutta sitten toisaalta taas haluaa kirjoittaa kaiken aikaa, mutta kun ei oikein tiedä, mistä saisi jonkun punaisen langan, josta nyt alkaisi rustaamaan, koska on tapahtunut kaikkea niin paljon, eikä nyt oikeastaan viitsisi oksentaa ihan jokaista asiaa tähän kuvaruudulle, mutta toisaalta kun olisi kiva kertoa kaikki kivat asiat ja sitten taas alkaa miettimään, että tarviiko sitä nyt kaikkea sitten edes jakaa ja lopulta päätyy kirjoittamaan virkettä, joka on kestänyt pidempään kuin oma lyhyenläntä elämä, eikä siinä ei ole mitään järkeä, ja tajuaa jo puolivälissä, että tää muuten kuulostaa aivan idiootilta ja jokainen lukija miettii nyt, että mitä sää oikein sekoat.

Siinä on bloggaamisen ongelman syvin olemus. Ja ehkä siihen on kietoutunut myös ylipäänsä naisena olemisen ongelman syvin olemus. Yliajattelu ja aivojen liikakierrokset. Mutta mä haluan nyt kertoa kuitenkin, että olen ihantosionnellinen tällä hetkellä. Elämä on ihantosijees.

IMG_5507

Viime viikolla kävin kuumakivihieronnassa ensimmäistä kertaa elämässäni, ja se oli kauheen rentouttavaa! Tosin sain siitä aivan järkyttävän päänsäryn moneksi päiväksi, mutta jos sen jättää laskuista, niin sitten oli tosi hauska kokemus. Viime viikolla sovin myöskin tosi mukavan yhteystyön, jonka toteutan vielä tässä kuussa ja oon myös siitä hyvinkin tyytyväinen. Viime viikon lauantain vietin Lahdessa kaitsemassa muutamaa Team Fitin kevään bikinijunnua ja todistin myös historiallista hetkeä (torvisoittoa!), kun Lahti näytti ensimmäistä kertaa ikuna mulle kauniin puolensa. 😀 Jaksan aina soimata Lahtea, koska se on vaan jotenkin niin.. Kolkko. Harmaa. Hiljainen. Ihmiset on aina jossain kadoksissa ja ilma on aina sumuinen tai sateinen. Aina! Mutta lauantaina jopa tämä kaupunki oli minulle mukava ja oli pakko oikein liikenneturvallisuuden uhalla napata kuva kauniista taivaasta kotiin ajaessani. Tästä lauantaina Lahden reissustani kerron viikonloppuna enemmän, koska haluan omistaa sille ihan kokonaisen _järkevän_ postauksen, enkä tällaista epäsikiötä, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Sunnuntaina oma rakas tietokoneeni petti minut, uskollisen käyttäjänsä ja koin noin tunnin mittaisen surkeuden, koska pelkäsin kaikkien tiedostojeni ja kuvieni hävinneen, ja laskin myös vakuutusvirkailijana, että kone on niin vanha, etten saa siitä korvausta, hah! Kiintolevyn pelastumisen jälkeen kuitenkin jälleen elämä voitti, kun sain ostaa uuden kivan koneen!

Tämän viikon ehdoton kohokohta, jolle vieläkin pitää omistaa miljoona huutomerkkiä (!!!!!!!!!!) oli se, kun napattiin eilen tuon miehen kanssa syksyksi Miamin lennot!! Siis aivan huippua! Oon niin pirun innoissani, että zoomailen vaan päivät pitkit Miamin katuja Google Mapsissa ja osaan jo koko beach-alueen läpikotaisin. 😀 😀 Viikonlopun kruunaa vielä teatteri ja hyvät treenit. Olen onnellinen!

IMG_5159

Ehkä hieman menisi jo värityskirjan puolelle, jos väittäisin olevani yhtä onnellinen kuin tässä kuvassa ”parin” vuoden takaa, mutta ei kaukana kuulkaas ole! Melkein voisin vieläkin rämpytellä menemään mattopiiskalla nopeat lasit päässä! Harmi vaan, etten kumpiakaan omista. Mutta muuten!

Koska toivon, että sillä välin, kun koitan kerätä itseni ja kirjoittaa järkevän postauksen, joku antaa jonkinlaista viihdearvoa (edes ihan pientä) tälle kirjoitukselle, kerron teille vielä hauskan jutun, mikä kävi salilla yksi päivä. Korostan kuitenkin, ettei tilanne ollut siinä hetkessä millään tavalla hauska, vaan lähinnäkuvaavat sanat olisivat VIHA ja RAIVO.

Noh, tein jalkatreeniä. Tapani mukaan hyvin myöhään illalla, kello oli siinä kohtaa varttia vaille kymmenen, kun viimeistelin jalkojani puristelemalla pohkeita laitteessa. Mulla on kuulokkeet korvilla, kuten aina. Musiikki soi melkein niin kovalla, että tärykalvot ovat heikossa hapessa. Päätän tehdä vielä muutaman pohkesarjan ja sitten lähteä. Toki pakkokin lähteä, kun sali sulkeutuu vartin päästä. Teen sarjaa. KESKEN sarjani huomaan lähelläni keski-ikäisen rouvan, jonka ilme lähentelee iPhonen punanaamaista emojia ja suu käy niin vimmatusti, että tyhmempikin tajuaa, että hänellä on nyt jotain asianaan.

Otan kuulokkeet vastentahtoisesti pois ja lopetan sarjan kesken ja kysyn että ”anteeksi?”. Vastaukseksi saan edelleen happaman naaman ja kaakattavalla äänellä rouvashenkilö minulle latelee: ”Laitatko sellaiset painot, ettei tarvitse päästellä tuollaisia NAIMISääniä!! Oikein ällöttää kuunnella tässä vieressä kun sinä treenaat (tähän väliin hän puistelee koko kroppaansa teennäisesti). Vähennä painoa ja lopeta nuo äänet!” Olen aivan äimen käkenä. Vastaan, että anteeksi kuinka, luulin olevani kuntosalilla, missä on tapana treenata. 😀 Myöhemmin pukuhuoneessa samainen rouva kertoo minulle, että minun pitäisi vaihtaa salia, koska ällöttävällä ähinälläni häiritsen kanssatreenaajia!!

En edes tiedä oikeasti, mitä tähän pitäisi sanoa. Olin itse hetkellä aivan todella vihainen, että joku oikeasti tulee häiritsemään MINUN jalkatreeniäni ja vielä tuollaisella vammaisella asialla. Jälkeenpäin ehkä lähinnä surettaa rouvaparka, jolla tuntuu olevan todella hankala elämä. Hän tulee kokemaan Wolffilla treenatessaan vielä niin paljon kuvottavia hetkiä, että oikein säälittää.

IMG_5530

Muistakaahan nyt kuitenkin kaikki tämän lukevat kansalaiset, että kun treenaatte ensi kerran salilla, varokaa, ettette häiritse äännähdyksillänne ympäristöä. Jos tarve vaatii, vähentäkää painoja, tehdää lyhyempää sarjaa ja lopettakaa ehdottomasti siinä kohtaa, kun tunnette jonkinasteista kipua lihaksissanne. Olkaa varovaisia myös kasvojen ilmeiden kanssa, koska nekin saattavat ällöttää jotakuta, ellette pidä niitä peruslukemilla.

Palaan viikonloppuna oikein asian kanssa, nyt halusin vain syystä tuntematon kirjoitella aivan päätöntä infoa. Moikka!