Minkälaiseksi bikini fitness on muokkaantumassa?

Hei ja pahoittelut hiljaiselostani! Tuntuu, että oon viimeiset pari viikoa vaan viuhunut sinne ja tänne. Laskin, että oonkin pelkän yhden viikon aikana matkustanut lentäen 944km ja autolla 980km. Nyt tässä viikonloppuna ekan kerran saan vaan olla, mikä tuntuukin melko mukavalta. Tai siis tänään. Eilen ajoin edestakaisin Lahteen ja vietinkin siellä koko päivän. 😀

Kävin tosiaan eilen vääntämässä vähän uusien bikinikisaajien selkäranokoja mutkalle meidän Team Fitin seminaaripäivillä. Tosi mukavaa hommaa, mutta tosiaan tuo ajaminen käy kyllä taas oman selkärangan päälle kovasti. Loppumatkasta olin vääntäytynyt aikamoiseen ihme monkuraan, että pystyin olemaan paikoillani!

image(48)

Kinkut rivissä!

Nyt kun tässä alkavat omatkin kisat taas olemaan sen verran ajankohtainen asia, että niistä viitsii alkaa puhumaan, oon taas uppoutunut hieman syvemmin lajin sisään. Eilen juteltiin Kirjovaaran Sampon kanssa, joka toimii nykyisin bikinin päätuomarina, siitä, kuinka bikinin kriteerit ovat muuttuneet viime aikoina. Bikini fitness on tuore laji, joka tuntuu olevan jatkuvassa muutoksessa. Lajin vaatimuksia muutetaan, kilpailuasujen ja -asentojen kriteerit muuttuvat, sarjoja yhdistellään tai jopa poistetaan nopealla aikataululla. Ja valitettavasti tiedoitus kilpailijoille ei aina pysy ajan tasalla. Esimerkiksi joku vuosi muistan, kuinka masters-sarja poistettiin syksyltä kokonaan. Yhtäkkiä, kisakaudella. Masters-sarjaan aikoneet kisaajat olivat ostaneet jo kisalisenssinsä ja useimmat alkaneet jo dieettinsä, ja yhtäkkiä sitä sarjaa ei enää ollutkaan, mihin piti tähdätä. Tänäkin vuonna kaikki junnusarjat on poistettu syksyltä ja keskitetty vain kevääseen.

Laji elää ja kisaajien pitää elää siinä mukana. Pitää olla valmistautunut siihen, että muutoksia tulee ja nopealla aikataululla pitää muokkaantua myös itse mukana. Kisapaikallakaan ei aikataulut lähes koskaan ole ajantasalla, vaan ne venyy ja paukkuu, varsinkin, jos ollaan ulkomailla. Toisinaan takatiloissa ollessaan kisaajat saattavat saada tietoa, mistä kukaan ei ole puhunut aiemmin. Joskus ruuvaillaan napakoruja pois, kun niitä ei saakkaan olla ja viime vuoden MM-kisoissa yhtäkkiä takaposeeraus pitikin olla erilainen. Ok! 😀

image(49)

Tällä hetkellä bikini fitnestä koitetaan selvästi ”siistiä”. Takaposeeraus on muutettu vähemmän provosoivaksi, ja liiasta pyllistyksestä rokotetaan. Selkää avataan hieman bodymaisesti ja toinen käsi pitää olla lantiolla. Mielestäni paljon tyylikkäämpi, kuin edellinen poseeraus. Tällä nykyisellä posella myöskään niitä omia kankkujaan ei pysty huijaamaan niin kovasti todellisuutta isommiksi, koska tosiaan järkyt pyllistykset jäävät pois. Me like.

Muutoinkin bikini on ollut omaan silmääni monella kisaajalla hieman liian tyrkkyä. Sanon aina omille poseeraustytöilleni, että älkää vilkuilko taka-asennossa tuomareita, älkää heilutelko olkapäitänne, älkää heilautelko hiuksianne överisti. Yksinkertaisesti älkää näyttäkö siltä, kuin olisitte ihan jossain muualla, kuin kisalavalla. Tyylikkyys on mielestäni se, mikä saa kisaajan näyttäytymään oikeassa valossa. Ja nyt tähän suuntaan ollaan menossa. Mielenkiintoista seurata nyt kevään kisoja, kuinka paljon oikeasti annetaan varoituksia tai pudotetaan pisteitä liiasta flirtinomaisesta esiintymisestä. Mielestäni tämä bikinin esiintymisen siistiminen on kuitenkin enemmän kuin tervetullutta. Mitä te ootte mieltä?

image(46)

Meitsikin pääsi eilen vähän pakarapoltteen makuun!

Toivon, että pikkuhiljaa bikinikin alkaa saamaan selkeitä uomiaan, joissa pitäydyttäisiin. Vaikka kriteerien muutokset sinänsä ymmärtää, on kilpailijoiden kuitenkin kovin haastavaa kehityskaudella kehittää omaa fysiikkaansa, pohtia dieetillä, minkälaista kireyttä haluttaisiin, ja harjotella esiintymistään, kun ei voi tarkalleen koskaan tietää, minkätyyppinen on sen hetken toivomus bikini fitness-kilpailijan olemuksesta.

Oma murheenkryynini tietysti tällä hetkellä on oma kroppani. Olen koko ikäni voivotellut omia reisiäni, kun ne ovat niin kovin pienet verrattuna taas takalistooni. Pyllyni tuntuu kasvavan kun vain ajattelen sitä, mutta pohkeet ja varsinkin takareidet ovat ihan onnettomat. Oma ajatukseni on, että niihin pitäisi hakata kokoa vielä vaikka kuinka. Mutta sitten taas herää kysymys, että tarvitseeko oikeasti? Kun taas pohdin esimerkiksi Jaana Malytchevaa, joka juuri sai pro-kortin, eihän hänelläkään kovinkaan suuret reidet ole. Ja toisaalta, mm. Michelle Lewin joutui kisojaan varten sulattamaan pois reisilihaksiaan, kun ne olivat liian suuret kriteereihin nähden. Että eihän siellä sinänsä isoja lihaksia haluta, vaan kisaajan pitää olla selvästi erinäköinen kuin esimerkiksi body fitness-kisaajan. Voi tätä vaikeuden paikkaa. Haastavaa näitä asioita on pohtia ja varsinkin omaa peilikuvaansa yrittää objektiivisesti katsoa.

image(47)

Olkapääni ovat mielestäni taas hieman epätasapainossa käsien kanssa muutoin. Olat kun ovat itselläni ihan suht hyvin saaneet kasvua, mutta kädet taas onnettomat narut! 😀 (Ei siis johtune siitä, ettei kiinnosta niitä koskaan treenata) Selkään pitäisi saada myöskin lisää lihaa, koska selkäkin nykyään arvostelun kohteena on, ja sitä jopa hieman levittää pitäisi. Eihän tämä bikinikisaajalle ole aikaisemmin tullut kuuloonkaan, hiukset selän päälle vaan ja koko selkä piiloon! Joskus jopa kuulin sellaisen villin huhun, että joku olisi liimannut hiukset kiinni selkään, ettei selkää vain näkyisi. Tiedä sitten, mikä oli syynä. Aikamoista. 😀

Nyt kun junnuja ei myöskään syksyisin ole, tai ainakaan tänä vuonna, niin pitänee myös miettiä, olenko valmis jo naisten sarjaan. Tai valmishan en ole koskaan, mutta että saisinko itseni pysymään siellä pinnalla, vai uppoaisinko muiden sekaan kuin iso kivi. Siinäpä on taas mietittävää.

Kaikenkaikkiaan on jollain lailla taas tosi ihanaa miettiä näitä juttuja. On ihanaa jakaa omaa tietotaitoani, jota jo hieman on kertynyt, uusille junnuille ja on ihanaa valmistaa omaa fysiikkaansa. Viikon päähän olen sopinut treffit myös Sampon kanssa, jotta voidaan sitten yhdessä lätistä näistä päivän polttavista puheenaiheista ja arvioida, että mistäköhän naruista pitäisi tämän tytön taas vedellä!

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!

Onnellinen on hän, joka oppii viihtymään keskeneräisyyden kanssa

Hellurei!

Kylläpä on viikko madellut taas hitaasti. Tällä viikolla jokainen aamuherääminen on maksimoinut tätä väsymystä perjantaihin huipentuvaan kärsimykseen, joka onkin tänään. Jes! Nukun huomenna koko päivän.

Kuitenkin viimeisillä raihnaisilla voimillani kävin vetämässä tänään oikeinkin hyvät etureisijumpat. Oon tässä viimeiset pari viikkoa ollut kipeänä ja reissussa, niin treenaaminen on jäänyt aivan taka-alalle ja sekös vasta alkaakin pientä fitmuijaa harmittamaan! Tuntuu että pää alkaa sekoamaan (miten niin alkaa?) ja kärttyisyys kaikkea ja kaikkia kohtaan tuplaantuu potenssiin 10 joka päivä, kun ei saa tehtyä treenejään. 😀 Nyt kuitenkin voitin flunssan 6-0 ja pääsen vihdoin kunnon treenin makuun kiinni. Jotenkin tuntuu, että tää koko kesä on ollut yhtä vastoinkäymistä ja toki treenitehotkin on hiipuneet siinä samassa. Nyt kuitenkin taas elämän narujen ollessa otteessa, haluaisin kauheasti kaikkea uutta nythetivälittömästi!

image(51)

Soitin eilen valmentajalleni. ”Tee mulle uusi ruokavalio.” Selvä. ”Mää haluan jotain uutta siihen ja kaikkea lisää”. Selvä. Viime kerralla, kun treenattiin, kommenttini taas oli: ”Keksi mulle jotain uusia liikkeitä tähän.” Okei. ”Jotain semmosta tosi toimivaa.” Ahaa.

Viime viikonloppuna täytin uutuuden janoani ostamalla Ikean tyhjäksi, ostamalla uuden kellon, koruja, Guessin laukun (johon mulla ei oikeasti ollut varaa), uuden pyörän ja kasapäin kaikenmaailman turhaketta. Täällä nyt sitten mietiskelen, että mitä tää kaikki krääsä on, mitä oon haalinut. 😀

Haluan kipeästi elämääni jotain uutta potkua ja puhtia ja samaan aikaan alitajuntani pohtii lakkaamatta kisaamista. Pitäisikö ja eikö ja mites ja voisko. Että jotta jos vaikka. Olin iskostanut mieleeni kevään 2016. Olin ladannut koko mieleni keskittymiskyvyn siihen ja päivämäärä näkyi ajatuksissani punasilla tulikirjaimilla (creepy). Mutta nyt. Kun en ole enää varma. Että joskos ja kuinkas. Kun ei mulla todellisuudessa olisi ensi keväänä oikein aikaa. Olisi kaikkea sellaista vähän niinkun mukatärkeetä. Semmosia oikeita asioita. Aikuistenoikeesti oikeita. Kuten koulu ja työ. Mutta kun mää niin tahtoisin silti kuluttaa ensi kevääni kuihtuen ja muuttuen päivä päivältä enemmän parsakaaliksi!

Ja tätä minä pohdin päivät pitkänään, niin että savu nousee korvista ja äiti sanoo: ”pitäskö sun nyt vaan ottaa iisisti”. Niin kummallista kuin se onkaan, viime kesä oli kyllä varmasti paras kesä ikinä. Ja minä olin kisadieetillä koko kesän. Mutta sen kesän motivaatio, intohimo kisaamista kohtaan ja omistautuminen ovat sellaisia asioita, joita tarvitsen jatkuvasti elämääni, jotta se on on mieluisaa ja tunnen tekeväni jotain tärkeää (vaikka en edes tekisi 😀 ). Sitä kaipaan ja siksi kisaaminen pyörii mielessä kuin viallinen karuselli ja ajatukset rullaa tuplateholla jatkuvasti.

image(14)

Onni, että on kuitenkin näinkin aurinkoinen ja perhosten täyttämä näköala aamuisin. Piristää kovasti mieltä.

Koitan löytää kuitenkin sisäisen Zenini ja ajatella, että kyllä asiat järjestyy. Asioilla on tapana järjestyä. Kyllä ne siitä lutviutuu. Älä ressaa, ei sitä tarvitse nyt päättää. Näillä sanoilla lohduttaisin kaveriani, joten miksen siis itseänikin? Ja sitä paitsi, saathan sää parin kuukauden päästä kisahumua Expoissa, stressisonja.

Kisoista puheenollen, en ole ostanut vielä lippua, mutta hotellin kyllä! Jälleen heitän rahani ilmaan ja linnoittaudun Lahteen kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. Paljon on hyviä ja mielenkiintoisia kisaajia taas lavalle menossa. Oma tiimikaverini ja suojattini Olivia on menossa junnubikineihin, ja voin kyllä sanoa, että varokaahan vaan tätä likkaa! Olivialla on todella hyvä rakenne ja lihasten muoto on pyöreä. Kävelystäkin ollaan saatu muokattua oikein mukavaa katseltavaa, joten veikkaan tämän tytön yltävän vielä pitkälle.

image(18)Käytiin kattomassa Olivialle bikineitä Biancaneveltä, ja ei kyllä kauheastikkaan auttanut tähän oikkuilevaan kisakuumeeseen se. Kaikenmoista uutta bikiniä ja glitteriblingiä on tullut jos jonkinmoista, että tekisi mieli ostaa vaan ihan itselle kotiin hengailuasuksi uudet bikinit! Ne kun ovat niin mukavat ja kätevästi päällelaitettavat.

image(15)image(16)shut-up-and-take-my-moneyEttä semmosia #firstworldproblems tällä kertaa. Treeni-into on tällä hetkellä kuitenkin ihan huipussaan, ja enköhän huomenna ole muutenkin taas hippusen verran selkeemmässä vaiheessa, kun saan nukuttua enemmän kuin 5h/yö. 😀

Aion treenata loppuvuoden kuitenkin sillä fiiliksellä, että ens vuonna kisataan ja kovaa. Jos ei kisata, onpahan rakennettu vähän taas sitä fysiikkaa valmiimmaksi siihen KUN kisataan. Eihän tässä kiire ole mihinkään, mutta silti on kiire. Tiedättekö tunteen? Voisinhan treenata seuraavan 10 vuotta ja astella lauteille sitten täydellisyyttä hipovalla fysiikalla, mutta vaikka olen kärsivällinen, en minä niin kärsivällinen ole. Onneksi kisoja tulee ja kisoja menee puolen vuoden välein. Mutta tyytyväisyys omaan elämään on nyt ja tässä, eikä sitä voi tavoitella sanojen ”sitten kun” ja ”sitten kun minulla on” takaa.

Onnellinen on hän, joka oppii viihtymään

itsensä ja maailmansa keskeneräisyyden kanssa.

Onnellinen on hän, joka herää joka aamu

toiveikkaana ja tarmokkaana tavoittelemaan

koskaan täyttymätöntä unelmaansa.

Tommy Tabermann