Varma vinkki ruokahalun buustaamiseen

Hoi! Mites menee? Täällä hyvin tehokkaasti. Oon ollut niin pirun tehokas tänään, että oksat pois! Rakastan näitä viikonloppuja, ettei ole mitään spesiaalia tekemistä, mutta kaikenlaista sellaista puuhaa, mitä voi puuhailla ja tuntea itsensä toimeliaaksi. 😀 Tänään herätessäni koin ensin tarvetta järjestellä vessan kaapin järjestykseen ja pestä vessan. Tämän urakan jälkeen luin johtamisesta ja markkinoinnista kaksi tuntia, jonka jälkeen lähdin 45min lenkille, josta luonnollisesti etenin Pyykikin munkkikahvilaan. Hahaha. Sittepä kävin salilla, kaupassa ja Fitnesstukussa ja nyt olen kotona, kirjoitan blogia, kohta teen ruokaa ja luen lisää. Ja kello on vasta vähän yli viisi! Hyvä minä!

IMG_5801

Mulla on ollut viime aikoina ongelma. Suuri ja moniulotteinen ongelma. Jokaisen fitnesskissan ja -ukon kauhu. Ei oo meinaan oikein ruoka maistunut. Nyt kaikki tämän lukijat muljuttelee silmiään teatraalisesti ja sanoo ehkä mielessään ”no ONPA SULLA ONGELMAT”, mutta ihan totta. Onhan tämä nyt ongelma. Tässä pitäisi päivässä kuitenkin puputtaa melkein 3 tonnin kaloreiden edestä pöperöä ja kun ei tee yhtään mieli. Ei ole nälkä, eikä tee mieli syödä. Se, joka on joskus yrittänyt nostaa kaloreitaan korkeammalle tuloksien toivossa, tunnistaa ehkä ongelman. Kun se ruokailu on ihan oikeasti välillä ihan työtä. Puuroa pitää tunkea suusta alas, vaikkei tee yhtään mieli ja vähän vielä turvottaa edellinenkin ateria. Mutta kun muutoin niitä ruokamääriä ei oikein saa nostettua, kuin syömällä enemmän. Ja vaikea on pitää sitä progressiota treenien kanssa yllä, jos ei pidä kalorivajetta kurissa. Oon viime aikoina turvautunut erilaisiin sheikkeihin, juomiin ja muihin nestemäisiin energianlähteisiin, kun kiinteä ruoka on jotenkin äklöttänyt.

IMG_5909

On muuten melko hyvä tämä Muumi-limsalta maistuva proteiinivesi, vaikka normaalisti en tämmöisiä suosi. Mut houkuteltiin Fitnesstukulta ostamaan tämä ja oli aika jees!

Olenpa koittanut sitten sitäkin, että no, en sitten syö pariin päivään niin paljon. Että syön sitten vaikka kuuden aterian sijasta neljä ja naureskelen ivallisesti vatsalaukulleni, että hähää, mites nyt suu pannaan. Ja sillonhan on sitten tullut nälkä. Mutta ei ruoan nälkä, vaan makeannälkä! Ei silloinkaan ole tehnyt mieli syödä kanaa ja riisiä, vaan donitseja, Makuunin karkkeja ja kroisantteja. Pieleen sekin. Olin painiskellut tämän ruoka-asian kanssa tässä jo toista viikkoa, kun sitten torstaina kävin värjäämässä tukkaa taas tummemmaksi, se toi minulle keinotekoista älyä taas kilon verran (vai mitataankohan äly litroissa?) ja hops vain, heti kampaajalta lähtiessäni kirkas lamppu syttyi pääni päälle!

IMG_5854

Oon melko tyytyväinen tähän tekoälyn väriinkin.

Pidänpä kunnon herkkupäivän. Saan täytettyä makeanhimoisen vatsani ja tunnetusti herkkupäivän jälkeenhän on pirunmoinen nälkä. Pidän herkkupäivien jälkeisen päivän vielä aina lähes hiilarittomana, joka tietysti buustaa ruokahalua entisestään. Ja onhan tämä toiminut. Kyllä taas on vatsa jatkuvasti vaatinut ruokaa ja kyllähän minä sitä ihan lusikalla kaksin käsin tietysti lapankin, jotta saadaan taas menetetty tatsi ruokailuun kuntoon. Jos jollain muulla on samaa ruokahalun menettämisen ongelmaa, tässä muuten aivan ykkösniksi, mikä auttaa. Empiirisesti todennettu, eikä voi pettää. 😀 Olen melko laiska kokki, joten repäsin tämmöisen maailman helpoimman suklaaleivoksen, joka tyydyttää sekä makean että suolaisen nälän:

IMG_5804

Ainesosathan ovat ainoastaan mahdollisimman iso voitaikina sekä suklaalevy! Itse ostin ihan normaalin Fazerin sinisen, mutta tuohonhan käy mikä tahansa.

IMG_5805

IMG_5807

Ylhäältä ja alhaalta voi leikata kolmion muotoiset palaset pois, niin saa käännettyä taikinan osaset somasti palmikoksi suklaalevyn päälle.

IMG_5808

Voitelu, mantelirouhe ja 25min uuniin! Tadaa, siinä kaikki. Vähän huonompikin leipuri, kuten minä, handlaa tämän. 😀

IMG_5812

IMG_5813

IMG_5814

Omnomnom. Melko täyteläistä ja melko hyvää.

Naureskelin tuossa kuvia lisäillessäni itsekseni, että tämä on varmaan ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) kerta kun jaan yhtään mitään reseptiä yhtään mihinkään, ja tosiaan Fitfashionilla kirjoittaessani luulisi ehkä minun jakavan ohjeita terveellisiin pöperöihin tai proteiinileivonnaisiin, mutta toisin kävi. Kaikkien oletusten vastaisesti postaan kuvia kaloripommista. Hyvähyvä, kyllä taas voi ylpeänä kertoa olevansa fitnessbloggaaja!

Mutta siis tämän postauksen aihehan oli se, että tämän herkkupäivän ansiosta maistuu taas oma fitnessruokani paremmin. Eli toisaalta tämähän oli fitnesspostaus. Tämä on ainoastaan ruokahalun buustaaja!

Synttärit on aina hyvä tekosyy!

Tittididiiii, meitsillä oli muuten perjantaina synttärit! Päätin oikein repäistä kunnon synttärikemut juhlapäivän kunniaksi (lue=kävin tekeen olkapäätreenin ja huhkin koko illan kakkuja tehdessä)! Eilen pidinkin ansaittua lepomättöylensyömislöhöyspäivää. Kuten oon aikaisemminkin todennut, oon todella perusteellinen ihminen. Kun johonkin lähden, lähden sata lasissa. Niin myös syömisen kanssa. Eilen tuli hieman maisteltua mätettyä jos jonkinmoista ihanaa herkkua! Aijai!!

image(56)

Harvemmin syön mitään ruokavalioni ohi, mutta silloin kun päätän syödä (vain siis aineenvaihduntaa kiihdyttääkseni..), niin vain taivas on rajana kylläisyyteni kanssa. 😀 En tykkää sellaisesta, että närvitään yksi suklaanpalanen tänään ja huomenna pari palaa taas, mieluummin sitten joko tai. Joko en syö ollenkaan tai sitten syön yhtenä päivänä kunnolla. Tämä ei sovi toki kaikille, mutta minulle kuin nenä päähän. Jatkuva pieni herkkujen syöminen kun itselläni ainakin ruokkii sitä herkkujenhimoa tauotta ja loppujen lopuksi puhtaasti syöminen kävisi kovin hankalaksi. Näin se ei ole hankalaa, vaan sekä normiruokani syöminen että sitten herkkupäivän pitäminen tuntuu mukavalta.

Aamulla tosiaan käytiin synttäribrunssilla Tampereelle hetki sitten avatussa Fazer Cafessa.

image(54)

image(61)

Oli kyllä hyvä brunssi, ei voi muuta sanoa. Ruoka ei päässyt missään kohtaa loppumaan ja tarjolla oli monipuolisesti kaikkea. Muutenkin paikka on mielestäni tosi kauniisti sisustettu ja sinne uppoaa väkeä hyvin paljon ilman, että tuntuisi kovalta tungokselta. Löydettiin kuitenkin tietysti muutama miinus: nakit oli jauhoisia, ei ollut peksiä (peksi eli pekoni) ja appelssiinimehu ei ollut tuorepuristettua. 😀

”Kevyen pikku brunssin” jälkeen seuraava steppi olikin sitten kakut ja muut härpäkkeet ja niiden tuhoaminen vieraiden kanssa.

image(55)

Näistä kakuista täytyy kyllä sen verran nyt sanoa, että meikäläinen ei ole mikään mestarikokki. Suoraan sanottuna melkoinen tumpelo. Joten kattokaas nyt ihan uudella silmällä, mitä oon saanut aikaiseksi! Ihan kaksi kappaletta kakun tynkiä, ja makukin oli ihan mieltä ylentävä, ha! En siis pelkästään ole synttärisankari, vaan myös kakkumestari.

Aikamoinen ohjelmanumero kyllä näiden tekeminen sinänsä oli, että kun tosiaan ei ole viime vuosien aikana kovasti ollut tarvetta tehdä mitään vastaavaa, eihän mulla ollut mitään tarvikkeitakaan. Ensimmäisenä poikaystävä sai kuunnella stressiä siitä, että kakut ovat pahoja ja en osaa tehdä. Seuraava stressin aihe oli, että ei hitto, eihän mulla ole kakkuvuokiakaan. Eikun Sokokselle ostamaan. Seuraava huoli syntyikin seuraavana aamuna, kun tajusin, että niin, mihis mää nämä kakut oikein pistän esille? No ei kun taas Sokokselle ostamaan tarjoiluastioita. Myyjä oli sama molempina päivinä, kun säntäilin astiaosastolla, joten hän varmaan luuli, että olen tekemässä koko suvulle leivonnaisia. 😀

image(57)

image(58)image(59)

Loppuilta sujuikin sitten luonnollisesti Makuunin karkkien, pekonipastan ja paistettujen juustoleipien (ehdoton lemppari!) kanssa! Naurettiin loppuillasta, kun molemmat näyttivät olevan raskauden puolivälissä ja olo oli yhtä paha, kuin oisi kieppunut koko päivän karusellissa. Kyllä ihminen on tyhmä otus! 😀

image(60)

Nyt pari kiloa nestettä keränneenä ja 12h nukkuneena on hyvin levollinen olla. Illasta lähden muuttamaan dominot pelkäksi lihakseksi salille!

Rauhallista sunnuntaita!