Ihana kesä ja kamala stressi

Kello löi vähän yli 12 yöllä, paras aika siis kirjottaa blogia! 😀 Mihin tää aika aina katoaa päivisin?!

Oon täällä viimeisen viikon koittanut parhaani mukaan rentoutua. Oon käynyt Vantaan Flamingo Spa-kylpylässä, syönyt hyvin ja nukkunut paljon. En edes valehtele, kun sanon, että pari viikkoa taaksepäin olin oikeasti aika hermoromahduksen partaalla, elämä heitti samaan syssyyn kaikenmaailman kuraa ja vaikka paljon jaksan niskassani kantaa, niin raja se tulee itselläkin vastaan. Kaikki pienet asiat saivat vollottamaan ihan valtoimenaan, eikä aina tarvittu edes sitä pientä asiaa. Se on hämmästyttävää, miten nurinkurisesti elämän näkee, kun harteilla painaa kova stressi. Asiat venyvät ja suurentuvat ja hyvät asiat jäävät aivan taka-alalle. Vaikea nähdä omaa napaansa pidemmälle ja ihmisten ”kyllä se siitä”, ”ei se ole niin vakavaa”-kommentit tuntuvat aivan jumalattoman ärsyttäviltä. Nyt kuitenkin taas paljon parempi olo ja levännyt mieli.

image(34)Oli ihan mahtava tuo Vantaan kylpylä! Oon käynyt Suomessa sekä Tallinnassa monissa kylpylöissä, mutta tämä melkein vie voiton kaikista. Tai ainakin saa jaetun ensimmäisen sijan. Aivan ihana seesteinen tunnelma tuolla K20-puolella. Tommosen kuuman altaan ja pylväät tarvisin kotiinkin! 😀

Viime viikolla soittelin Kirjovaaran Sampolle jälleen, että joskos mentäisiin taas reenaamaan. Jatkan siis Sampolla jälleen, on se sen verran hyvä valmentaja! Suunniteltiin vähän tulevia kisajuttuja, ja ensi kevät olisi kyllä paras aika kisata seuraavan kerran. Ensi keväänä vaan on aika kiireinen aika muuten, joten kisahommat ei tule kovin hyvään aikaan silloin. Mutta pitää nyt katsoa. Syksyllä en haluaisi mennä junnuihin, koska silloin ei ole SM-kisat, eikä EM-paikkaa ole jaossa. MM-karsinnat ei jostain syystä nyt houkuta. Tokihan voisin repäistä naistenkin sarjaan syksyllä! Mikäpä siinä. Riippuen siitä, kuinka hyvin tässä nyt kehitytään seuraavan vuoden aikana.

image(38)Mietin tänään olkapäätreenin jälkeen, että mikä luojan virhe on tapahtunut Scitecin tuotannossa, kun ovat saaneet aikaiseksi niin järkyttävää ”vaniljan” makuista proteiinia?! Ostin oikein kunnon pötikän Scitecin palkkaria, missä on hiilaria ja proteiinia sekaisin ja aattelin, että joo eihän tää voi pahaa olla, vanilja on aina vanilja. Mutta mitä vielä! Lähinnä tulee mieleen joku keinotekoinen kylmä kaurapuuro, joka on vähän eltaantunut. Kylmä puuro. Se pitäisi olla sen nimi. Ei valinja! Saakeli. En yleensä oo kovin herkkänahkainen lisäravinteiden maun kanssa, mutta jotain rotia nyt! Palkkarit pitää vetää aina mahdollisimman vähän veden kanssa shottina ja ilme on sen jälkeen samanlainen, kuin ottaisi tequilan. Täytyy varmaan ottaa ens kerralla pukkariin mukaan sitruuna ja suolaa myös, että saa aitoa tunnelmaa.

Mutta, mitäs muuta. Ihana hei kun on tullut lämmin! Tai ainakin jokseenkin lämmin. Suomen kesän tunnistaa siitä, että kaikenmaailman omituiset taivaltajat ovat kuoriutuneet talvipesästään ulkoilmaan. Naapurustossani asuu vanha, vihainen muori, jolla on räksyttävä rakki. Tämän mummon elämän päätehtävä ja tarkoitus on pitää huolta siitä, että kukaan ei pyöräile kävelytiellä!! Sehän vasta mummoa meinaan suututtaa. Jos joku näin sattuu tekemään, hänellä on täysi oikeus huutaa jo sadan metrin päästä, että ”HUORA! LUTKAN PENIKKA! PIKKUHOMO!” Hän jatkaa tätä myös sinun pyöräiltyäsi ohi sen sata metriä. 😀

Tänään taas kävellessäni kotiin, muutama humaltunut herrasmies iski katalasti kiinni ja pyysivät mukaansa muutamalle. Kerroin kauniisti olevani menossa vielä salille tänään, jolloin sain vastauksen: ”Sää oot käynyt jo ihan liikaa salilla”. Haa! Olikohan toi kohteliaisuus vaiko ei? En tiedä. Nauroin silti.

image(35)Kesällä tuntuu kelloon napsahtavan pari tuntia lisää, mikä on todella jees! Minä, jossa on jotain mennyt vikaan, kun voisin nukkua varmaan viikon putkeen heräämättä, heräilen kesällä jo jopa aika aikaisin! Tämä siis tarkoittaa itselleni viikonloppuna esim. kello yhtätoista, mutta kuitenkin! Talvisin saatan hyvin nukkua viikonloppuna vaikka kolmeen päivällä, jos ei ole mitään tekemistä. Illallakaan ei väsytä, kun on niin valoisaa. Todella bueno!

Nytpä minä lähden kyllä nukkumaan. Tai no, ehkä katon vähän vielä Poliisien kotietsintä-sarjaa. Oon koukussa! Katon sitä aina iltaisin sillon kun oon yksin. Tunnin katson silmä kovana, kuinka asunnoista löytyy irtonaisia päitä, ihmisiä hakataan ja rattijuopot valtaavat alaa. Sen jälkeen sammutan television, istun sohvalla risti-istunnassa ja mietin, mikäköhän tuo rasahdus oli, entäs mikä tuo oli? Onkohan joku tossa mun oven takana? Entäs tuolla vaatehuoneessa? Ilta päättyy siihen, että tarkistelen saunan lauteiden aluset ja vaatehuoneen ylähyllyt, ettei siellä vain ole ketään, jätän valon päälle ja menen hermostuneena nukkumaan! Näin käy joka ikinen kerta ja silti katson sitä aina. Niin että onko ihminen tyhmä olento, vai kuinka? 😀

Hyvää yötä!!

Kesäkunnon sudenkuopat!

Toukokuu, kohta jo toukokuun loppu! Kohtahan pitäis olla jo kesäkunnossa?!

Itsellä on menossa jotenkin kauheen stressaava elämänvaihe, hyvä kun oon pitänyt itteni kahella jalalla viimeisen viikon. Tiettekö, kun joskus vaan kaikki kaatuu päälle? Ihan yhdellä kertaa, koko kura. Näet vaan edessä kohoavan aallon, joka hetkenä minä hyvänsä rymisee päälle, ja sitten sattuu. Miten kaikki tuleekin aina niin samaan aikaan? Tää on itellä jotenkin niin tavanomainen tilanne. Kerta toisensa jälkeen huomaan, että kun on joku stressinaihe elämässä, niin jotenkin kaikki muutkin kerääntyy yhteen. Ja sitten sitä vielä tietoisesti tuntuu tekevän lisää omalla toiminnallaan, kuten ”jaaha, lukion kirjoitukset tulossa, pitäskö kehittää parisuhdeongelma tai muuttaa toiseen kaupunkiin?”, tai ”jassoo, pitäs huomenna aloittaa muutto, pitäsköhän sitä muistella illalla sängyn pohjalla kaikkia ikäviä asioita, mitä on ollut ja mitä varmasti vielä tulee, ja velloa niissä koko yö?”. Niin tavanomaista. Huoh.

Stressi on kuitenkin semmoinen ikävä tunne, että sitä en katsele sitten yhtään. Se ei auta mitään, vain pahentaa tilannetta. JA SE LIHOTTAA! Eipä ole kyllä mua ikinä lihottanut, mutta ei oteta riskejä!

That-moment-when-you-have-too-much-work-to-doLihomisesta puheen ollen, tosiaan se kesäkunto. Oma painohan vaan tekee nousuaan, mutta sepä on se pointtikin tässä. Joten nou hätä, antaa tulla vaan. Lihas painaa enemmän kuin läski, ja sillä lailla, mitäs näitä muita on.

Moni kuitenkin alkaa tässä kohtaa panikoimaan, että nythän näkyy muuten aurinko ja kohta pitäis olla jo biitsillä! Äkkiä kaupasta tyhjentämään pussikeittohyllyt ja vedetään niitä, kunnes löydetään 5+2-dieetti, kunnes löydetään uusimmasta Iltalehdestä 80-20-dieetti! Jes, näillä lähtee!! Sitten alkaa ketuttamaan viikon päästä, kun tää keittohan on ihan kuraa ja eihän tää painokaan tästä lähde. Hirveä nälkä koko ajan niin sallitaan sitä itselle yksi suklaalevy. Ja toinen. Kolmas. Ja äää!! Nyt on taas lihava olo, pussikeitot takaisin!

Ei kannata lähteä tähän. Se ei oikeasti johda mihinkään. Paitsi pahaan mieleen. Painonpudotus on pitkä prosessi, ja sanonta ”mikä tulee nopeasti, lähtee nopeasti” pitää paikkansa. Jos olette seuranneet televisiosta kaikenmaailman pikadieettiohjelmia, missä pudotetaan parikyt kiloa rahasumman vuoksi todella lyhyessä ajassa, melkeinpä kaikille tulevat nämä kilot takaisin ja ekstratapauksessa vähän lisääkin.

Vaikka itsellä on ihan tietoinen projekti pikkuhiljaa lisätä painoa, en silti itsekään haluaisi ihan sotanorsulta näyttää. Mitäpä siis itse teen? Näistä asioista voidaan varmasti disguteerata tuntitolkulla, mutta itse olen henkeen ja vereen kotiruoan puolella. En syö gluteenittomasti, en syö maidottomasti, enkä myöskään jätä viljoja pois. Toki, jos vatsa oireilee näistä, kannattaa jättää. Mutta en ymmärrä, miksi pitäisi trendinomaisesti jättää maidon juominen, jos siitä ei ole ikinä mitään haittaa ollut? Hirveä sätkyily ruoka-aineiden kanssa on mielestäni turhaa. Lähestulkoon joka ruoka-aineessa on jotain pahaa jos oikein alkaa tutkimaan. Puhtaasti syöminen on toki jees, mutta itse en ole pitänyt ääripäitä ikinä hyvinä vaihtoehtoina.

En juuri käytä light-tuotteita. Kahvissa käytän usein kermaa ja jos paistan lettuja, käytän voita. Kun syö harvoin tai silloin tällöin herkkuja, ei tarvi syödä pelkkiä proteiinilettuja tai ”lähes karkilta maistuvaa proteiinipatukkaa”. Yleensä, jos tekee mieli jotain hyvää, pidän herkkupäivän. Joskus pidin kerta viikkoon, nykyisin paljon harvemmin. Eilen esimerkiksi pidin ja edellisen kerran varmaan kuukausi sitten, ei ole tehnyt mieli. Mielestäni ruoasta ei pidä tehdä elämää hallitsevaa asiaa, vaan sen pitäisi kulkea siinä sivussa. Toki terveellisesti syömisen opettelu ottaa aikansa, mutta kun siihen kerran oppii, ei kaloreita tarvi paniikinomaisesti laskea sen jälkeen.

image(23)image(24)Kalkkunapastaa ja lohta ja ihan oikeaa ruokakermaa.

Jos on oikeasti elämänmuutoksesta kysymys, kannattaa tarttua ammattilaista hihasta. Toki heidänkin kanssa kannattaa olla skeptinen, koska pt-nimikkeellä kulkevia henkilöitä on nykyään todella paljon. Itse en ole edes pt, vaan vale-pt!! Silti olen huomannut yleisimpiä sudenkuoppia painonpudotuksen kanssa, joten vältä näitä:

1. Älä syö liian vähän. Joskus kun multa kysellään ruokavinkkejä, käy ilmi, että henkilö syö todella vähän ja on ihmeissään, kun sanon, että joo, syö sitä pastaa tai riisiä. Ihmiskeho tarvitsee ravintoa ja myös niitä kamalia hiilareita, jotta se jaksaa. Keho alkaa käymään säästöliekillä, jos ravintoa tulee minimaalisen vähän, ja silloin painonpudotus kääntyy aivan päälaelleen.

2. Älä syö liian harvoin. Jatkoa edelliseen, 3-4 tunnin ruokavälit, ja mieluummin pienempiä annoksia usein, kuin isoja harvoin. Kun on koko ajan kylläinen olo, ei tee läheskään niin paljon mieli napostella.

3. Älä syö einestä. Kun kokkaat päivän ateriat itse, tiedät, mitä niissä on.

4. Älä tee liikunnasta ja ruokailusta pakkopullaa. Jos vihaat juoksemista, keksi joku mukava liikuntamuoto. Jos rakastat pullaa, salli se itsellesi joskus, esim. kerran viikossa. Kun elämäntavasta tekee itselleen mieluisan, se myös kestää. Jokainen jaksaa rääkätä itseään jonkin aikaa, mutta kuten sanottu, lyhyet ja kamalalta tuntuvat painopudotusjaksot eivät tule kestämään.

5. Älä unohda juoda vettä. Vesi vanhin voitehista. Eikös niin? Neste saa aineenvaihduntaa liikkeelle ja edistää näin painonpudotusta. Itse huomasin myös ennen kisojani, että vedenjuonti helpotti omaan makeanhimoon.

6. Älä usko pikadieetteihin. Tähän ei ole muuta. Amen.

Mun mielestä myös tärkeää on se, että ei oikeasti patoa sitä kamalaa herkkuhimoa niin pitkälle, että se lahoaa käsiin jossain kohtaa ja sitten tuleekin tälläinen ns. ahmimiskohtaus, jonka jälkeen taas on todella huono olo henkisesti ja fyysisesti. Voin sanoa suoraan, että jos mun tekee mieli suklaata, niinkun oikeasti SUKLAATA, niin kyllä se Puddingin puputtaminen pistää vain vituttamaan. Ei se täytä itsellä ainakaan sitä makeanhimoa, vain osan.

Voin kertoa tähän väliin pienen tarinan vielä siitä, miten ei kannata toimia. Teksti perustuu tositapahtumiin! Toisin sanoen, oman kisadieettini loppumiseen. Tuo kuulosti vain kivalta, heh. Omalla kohdalla kisadieetti oli todella onnistunut, vaikkakin pitkä. 23 viikkoa, eli melkein puoli vuotta. Herkkupäiviä oli välillä, ja aina niitä odotti kuin kuuta nousevaa. Ja silloin kun ne sitten oli, ei ne herkut maistuneet hyvältä. Tuli huono olo. Tästä kuitenkaan en viisastunut millään tavalla, vaan kun sain kirkkaimman pytyn käteeni, ryntäsin kaverien halauksien jälkeen syömään Amarilloon hampparin. Eikä siinä vielä mitään, toki saa itsensä palkita.

Mutta se vapaudentunne syömisessä oli niin jäätävä, että vaikka ei tehnyt yhtään mieli, piti käydä kotimatkalla vielä Hesessä, piti syödä sukulakuja paketti ja piti syödä koko levy suklaata kerralla. Ei oikeasti tehnyt mieli, eikä se ollut niin hyvää, kuin mitä olisi luullut. Ainoastaan se ”vapaus”, mikä koitti pitkän puurtamisen jälkeen sekoitti nupin. Ja seuraavan viikonhan oli ihan kamala olo. Ei mikään perus pikku turvotus ja ällötys, vaan oikeasti kamala. Keho ei ollut tottunut yhtään sellaiseen mättämiseen ja meni ihan sekaisin. Ihan kuin olisi ollut vuosisadan krapula.

Tämä on syy, miksi moni kisaaja pullahtaa muodottomaksi kisojen jälkeen ja tämä on syy, miksi tiukkaa dieettiä ei kannattaisi lopettaa sormia napsauttamalla. Keho kun ei toimi niin. Kyllähän mua varoiteltiin, mutta piti itse kantapään kautta oppia tämä asia. Onneksi virheet on ihan ok, kunhan niistä oppii.

image(25)Siinä päivän opetus ja päivän vinkit. Tein tänään aamulla todella hyvän kello seiskan jalkatreenin. Toi aamuherääminen on jotain niin tuskallista, että 98% varmuudella pistän herätyskellon tyynyn alle tai vaihtoehtoisesti torkutan tunnin. Mutta silloin, kun jaksaa nousta oikeasti aikaisin, fiilis tässä puolenpäivän aikaan on todella hyvä! Koko päivä vielä aikaa ja niin paljon jo saanut aikaiseksi.

Tosi mukavaa torstaita hei teille, älkää ottako kesäkunnon tavoittelua liian vakavasti! Bikinit vain päälle ja se on siinä!

PS! Gazoksen tuotepaketin on voittanut Satu, sinulle on laitettu sähköpostia!