Vapaapäivä meikäläisen matkassa

10.00. Kello soi. Mitä? Kuka? Eiiiii vielä, eheeeei. Torkkua, noin.

10.15. Kello soi taas. Nopea laskutoimitus silmät kiinni, kauanko menee munakkaan paistossa ja vaatteiden pukemisessa. 2min plus 5min plus 3min plus… Tasan 20min! Ja jos Eli vielä torkkua, jea!

image (5)

10.40. Kello soi. Voi hiton hitto. Nopea laskutoimituksen aloitus… Joo ei kerkee enää, ylös nyt!

11.05. Wolffin ovi auki silmät edelleen puolitangossa ja silmien siristystä, jotta löytäisin Wolffin punaisten hökötysten takaa treeniseuralaiseni.

11.10. Treenitreffiseuralainen Milla löydetty  ja etureisijumppa alkakoon!

image(57)13.10 Jälleen kotona. Hyvä ja ripeä treeni oli. En yleensä ikinä käy salilla tuohon aikaan vaan tapani mukaan aina joskus yömyöhällä, joten tänään salikin oli aivan erinäköinen! Ihan tuikutuntemattomat ihmiset, kun normaalisti joka toinen on tuttu, vastaanotossa eri ihminen ja painotkin tuntuivat tänään raskaammilta?! Viimeisinkin huomio on vain salin eri aikavyöhykkeen syytä.

13.20. Suihkussa käyty. Katson tyhjiä pahvilaatikkoja. Pitäis siivota nuo.

13.38. Menenpä siis päikkäreille.

image(58)13.40. Ikkunasta pauhaa joku rasittava festarimusiikki. Ikkuna kiinni ja peitto korville. Jälleen nopea laskutoimitus silmät sirillään, kauanko menee kun meikkaan ja kuivaan hiukset. Hmmm, tasan 23min.

14.28. Kello soi. Hitto se on soinut tänään monta kertaa vaikka on lauantai, mietin. Ihan liian monta. Vastentahtoinen peiton sivuun vetäminen ja ylös tepastelu. Ovisummeri soi. Nostan puhelimen vähän liian myöhään, ja kuulen summerista juoksuaskelia takaisin päin. ”Tampeeerelaaaineeen!!” Voi raukka, luuli jo, että kukaan ei avaa.

image(62)15.08. Kaarran Golden Unicorn-kiinalaisen eteen pyörällä, missä isäni odottaa jo. Sisään mennessä huomaan, että rafla on ihan samannäköinen kuin 10 vuotta sittenkin oli. Vilkaisen muodon vuoksi listaa, vaikka tiedän kyllä, mitä otan. Samaa kuin aina viimeisen 10 vuoden ajan. Kanaa pähkinöillä. Ruoka on kuitenkin jossain ihmeen muotoisessa korissa, ja hetken mietin, onko tämä linnunpesä tässä minun lautasellani!

image(60)16.34. Pyörän selässä kotiin. Kurvailen nykyään melkein aina henkeni uhalla autotiellä, koska pelkään kuollakseni naapurin huorittelija-mummoa!! Auton alle jääminenkin olisi pieni paha siihen sisukaluja kylmäävään raivoon verrattuna.

image(61)

 17.01. Pitkä puhelu ystävän kanssa, jolla on murheita. Tiskaan vasemmalla kädellä ja pyyhin pölyjä oikealla ja samalla kuuntelen elämän kimurantteja käänteitä ja annan väleihin Kumman Kaa-tyylisiä neuvoja miehistä sekä elämästä ylipäänsä.

17.45 Sisäinen sisustussuunnittelijani nostaa päätään ja nyt, juuri tällä hetkellä, on PAKKO järjestää jotain uusiksi. Minulla on kämpässäni tämmöinen turha kolo, mihin en ole keksinyt sitten mitään elämää ikinä. Nyt oon koittanut saada siitä edes jotain hyötykäyttöä ja näyttämään vähän vähemmän typerältä. Nyt oli jälleen kerran sen vuoro! Kaadoin eräänä viheliäisenä aamuna taloyhtiömme ison kukkaruukun, joka mureni miljooniksi palaisiksi, ja huoltomies pyysi minua siivoamaan kaikki roskiin. Aamulla kiireessä päätin kuitenkin viskata ruukussa olleet oksat keittiön pöydälleni ja nytpä tein niistä uuden sisustuselementin! Hienosta en osaa sanoa, mutta onpahan erikoinen. Risut purkkiin ja purkki maahan. Ja taas sai olla tyytyväinen omaan taiteilijan sielunmaisemaansa!!

image (1)image

18.13. Nappaan poikaystävän mukaan ulos. Kävelimme Pyynikin minigolffin ohi ja ehdotin, että hei mennään tonne! Vastaukseksi sain epäuskoisen katseen ja lausahduksen ”Arvaa kuinka nopeesti sulle menis hermo tohon, kun et onnistuis? Ei mennä.” Aika törkeää. Toinen oikein varteenotettava vaihtoehto kuitenkin oli legendaarinen Pyynikin munkkikahvila!

image (3)18.40. Munkilla! Ja jos nyt kerran mennään niin otetaas sitten kaks kappaletta. Yksi alkaa vaan suututtamaan!

19.23. Iltalenkki auringon paistaessa, ah! Linnut laulaa, aurinko lämmittää, lapset nauraa ja muutama pulsu nukkuu penkillä. Kaikki, mitä kesään kuuluu!

image (7)21.00. Villasukat ja Greyn anatomia, aijaiaji. Izzie sai juuri potkut, yyyh. Tässä meneekin loppuilta.

image (6)21.30. Kirjoitan blogia ja mietin, että kylläpä on varmasti antoisa tämä päiväni kaikille lukijoille. Löhöämistä ja syömistä, eikä mitään kiinnostavaa missään kohtaa. Mutta hei, mulla on vapaapäivä!!

Antifitness-fitnesskisaaja

Ainiin, mulla on muuten blogi.

Tän tajusin tänään kun tulin kotiin. On ollut aika hiljaista täällä päin, i knooow.. Kävijöitä kuitenkin nähtävästi käy yllättävän paljon siihen nähden, että täällä ei liiku muu kuin Fitfashionin bannerin vaihtuvat mainokset. Siispä avasin blogin ja päätin tehdä ihan rehellisen kuulumispostauksen.

Mulla ei viimeiseen 2-3 viikkoon oo ollut mitään annettavaa tälle blogille, koska kaksi ensimmäistä viikkoa remontoin uutta asuntoani niin kovalla tuhinalla, etten kerennyt edes salilla käymään. MINÄ! Minä, joka priorisoin aina salin kaiken edelle. Niin minä en. mennyt. salille. kokonaiseen. viikkoon. Sitten kun vihdoin sain tapetit revittyä ja seinät valkoisiksi, mikäs muukaan, kun TADAA! FLUNSSA! Ja sehän kellisti viikoksi sänkyyn. Kuumehöyryissäni sitten muutin tavaroita oikeaan osoitteeseen ja tein muuttoilmoituksia sinne tänne osoitteisiin.

IMG_8358Nyt on kuitenkin kaikki suht reilassa, ja me like tästä asunnosta! On paljon kivempi kyllä löhöilläkkin vaan himassa, kun on siisti ja kiva koti.

IMG_8355IMG_8362IMG_8363Muuttorumban keskellä vetäsin myös pidennetyn viikonlopun Tallinnan kylpylälomalla, mikä tuli kyllä ihan tarpeeseen. On tuntuneet hermot, niin omat kuin läheistenkin, olleen aika koetuksella tässä muuttohommassa.

IMG_8254IMG_8175Ja viimeistään tämän mun Tallinnan hotelliaamupalakuvan jälkeen joku varmasti miettii, että miten nää sun kynttilät ja kroisantit nyt liittyy millään lailla fitnekseen. Mikä tää sun treeniblogi nyt oikein on olevinaan? Niin. Siinä on kysymys, mikä osittain selittää blogissani tapahtunutta lamaa. Olen viimeisen kolmen viikon aikana kokenut itseni erittäin anti-fitnekseksi, enkä koe, että mulla olisi ollut mitään annettavaa blogille, jossa suurin osa lukijoista oletettavasti kuitenkin haluavat lukea treeneistä ja fitnessmaailmasta.

Mä olen elänyt tässä elämää, mikä ei millään lailla liity fitnekseen, ja samalla kuitenkin jokainen asia liittyy. Välillä hipelöin kisabikinejäni ja mietin, mikä valtava fitnesmoodi oli päällä puoli vuotta sitten. Olin kisojeni kanssa sellaisessa parisuhteessa, ettei siihen väliin olisi päässyt mikään eikä kukaan. Ja muistelen erittäin suurella lämmöllä tätä aikaa. Voisin sanoa, että parhaita kokemuksiani elämässä. Tällä hetkellä kuitenkin pyörii normaaliarkeni, joka on omasta mielestäni mahtavaa. Viime viikolla aloitin pienimuotoisen ja lyhytkestoisen painon karistelun (en pysty käyttämään tässä yhteydessä sanaa dieetti, koska sen todellinen merkitys valkeni itselleni kisadieetin aikana 😀 ), joka on vain sitä varten, että voin itse paremmin kehossani. En halua kerryttää rasvakerrosta, joten otan ohjat käsiini.

Niin kutsuttu offikausi on monelle kisaajalle sellaista välivaihetta. Ei ole oikein mitään sanottavaa, eikä mitään kerrottavaa. Osalla ihmisistä tietysti elämä rullaa ainoastaan fitneksen ehdoilla, mille nostan hattua, mutta omani ei. Kaiken aikaa takaraivossa on sammumaton palo kisaamiseen, ja koko ajan tiedostan ensi vuoden tavoitteeni. Nyt kun pääsen treenaamaan taas flunssan jälkeen, niin eilen kuulemani järkyttävän Antti Tuiskun uuden biisin sanoin, peto on irti! Haha. Kehityksen halu on valtaisa ja treenimotivaatio korkea.

Silti. Haluan olla rehellinen, ja voin kertoa, että ainakin omalla kohdallani on välillä erittäin haastavaa kirjoittaa fitnessblogia, kun elämässäni ei tapahdu suuria fitneksen ryöpyttämiä käänteitä. Fitnesskilpailijan treenikausihan on oikeasti aika yksitoikkoinen. Eat, sleep, workout, repeat.

IMG_8373Nyt viime viikollahan media sai myllytettävää, kun Tiina Kasvi kärysi dopingista. Myönnän, että omakin mielenkiinto kohosi hetkellisesti asiaa kohtaan, mutta sen jälkeen kun luin jonkun järjen jättiläisen kommentin Iltalehden sivuilla, en halunnut lukea enempää. ”Ei tainnut Kasville pelkät kasvit riittää, vaikka taitaa päästä olla vihannes!!”. Mm. Niin. Mitäpä tuohon nyt sanoisi.

Jos multa kysyttäisiin, en ole dopingin puolesta enkä vastaan. Omalle kohdalle ei toki tule kysymykseen, enkä oikeasti edes usko sen auttavan omaan lajiini mitään. En kuitenkaan missään nimessä tuomitse käyttäviä. Mielestäni on typerää, että fitnesslajien kärkipäistä kohutaan niin helevastisti. Jokainen ihminen maan päällä tietää, että missään kilpaurheilussa huipulla et pärjää ilman jonkinlaista dopingia, eikä huippukilpaurheilu ole verrattavissa terveelliseen elämäntapaan. Niin se vaan on, ja se on jokaisen oma päätös. Jos seisot rivissä lavalla likkojen kanssa, jotka ovat sua puolet isompi ja haluat oikeasti pärjätä, vaihtoehdot ovat vähissä. Etenkään nainen ei voi määräänsä enempää lihasmassaa puhtain keinoin saada, miehet enemmän, mutta toki raja tulee sielläkin vastaan jossain kohtaa. Jokainen tekee omat päätöksensä elämässä.

Mutta nyt. Päätän tämän epämääräisen paatokseni. Palaillaan!