Kisasuunnitelmia

Tammikuu, tammikuu! Tammikuu ei ole pelkästään tipaton työmoraalinkeruu- ja pikkujoulukilojensulatustammikuu, vaan sillon myöskin täytynee koota jokseenkin ajatuksiaan uudesta, kuluvasta vuodesta ja suunnitella sen kulku. Ainakin fitnessurheilijoilla. Vuoden 2016 kisalisenssin ostoon on nimittäin aikaa enää viikko.

image(55)

Jokainen ihminen tietää sen hupaisan tilanteen, kun näkee pitkästä aikaa vanhan tuttavan ja pikaisen, usein myös kiusallisen, small talkin jälkeen sitä vain miettii, että mitä on tapahtunut. Joko tuttava on ottanut +20kg, laihtunut 20kg tai muuttunut jollain tavalla aivan eri ihmiseksi. Kun näkee ihmistä vain silloin tällöin, muutoksen huomaa selkeästi. Jokapäiväisessä kanssakäymisessä olevan ihmisen muutosta ei niinkään.

Minulle kävi eilen näin! Tosin, olin itse muuttujan asemassa. En ollut hetkeen nähnyt valmentajaani ja mukavan alkurupattelun jälkeen sain kuulla, että ”nojoo, kyllä mää vähän katoinkin, että on tyttö ottanut vähän massaa”. Jaajaa, nonniin.. 😀 Vitsiähän nämä meidän piikittelevät kommentit tietysti ovat, mutta onhan tässä totuudenkin siemen. Kyllähän täällä päässä on tullut kiloja otettua viime aikoina. Eikä se johdu siitä, että olisin pikkujoulu-uusi vuosi-akselin rellestänyt menemään kuin mikäkin. Tai siitä, että olisin nykyisin Arnoldsin kulta-asiakas. Ehei. Vaan siitä, että olen yksinkertaisesti syönyt todella paljon. Ihan puhdasta ruokaa, mutta todella paljon. Oon suunnitellut viime aikoina itse oman ruokavalioni, ja koska olen perusteellinen ihminen, en ole halunnut jättää sattuman varaan, että onko ravintoni varmasti plussalla kulutukseen nähden, vaan olen varman päälle vetänyt melkoisenkin suurilla määrillä. 😀 Samalla myös takaraivossa jyskyttää ajatus, että en halua seuraavalla dieetilläni vetää tonnin kaloreilla, joten koitan hilata nyt kalorimääräni pikkuhiljaa mahdollisimman ylös, jotta kroppa alkaisi polttaa rasvaa myös suhteellisen suurilla kaloreilla.

Ja kyllä, olen onnistunut! Onhan tämä yhtä työtä ollut, tämä syöminen. Ja nyt vähän tuntuu, että ehkä näin suuri plussalla oleminen ei ole oikeasti tarpeen. Että niin, ei ne lihaksen alut nyt ehkä kuitenkaan lähde juosten karkuun loikkimaan, vaikka jättäisi vähän sitä riisiä pois. Päinavastoin, olisi ehkä ihan mukavaakin, kun leuan alle ei alkaisi kertymään toista vastaavaa, vaan pysyisi kuitenkin ihan ihmisen näköisenä.

image(52)

Toisin sanoen hieman siistittiin ruokavaliotani eilen Sampon kanssa. Ihan siis vain muutama riisi sieltä ja kananmunan keltuainen täältä. Tämmöiset pienetkin tsekkaukset kuitenkin antavat itselleni jostain kummallisesta syystä lisäpontta. Varsinkin, kun nyt sain omatekemäni ruokavalion hyväksyttyä valmentajallani. Jes! Ehkä oikeesti osaan jo vähän tätä hommaa.

Tehtiin myös pikainen kuntotsekkaus ja yläkropan kehityksestäni sain kehuja. Jalkoja pitäisi saada vaan vielä enemmän. Aina vaan enemmän. Ne on kyllä ikuinen ongelma! Ihan häkellyin kun Lahdessa eräs mukava tiimiläiseni kehaisi, että ”sulla on jalat tosi hyvät”. Hämmennyin ja katselin taakseni, että kellekköhän se oikeen puhuu? Joka puolelle kuitenkin vaan tasaisesti lisää treeniä ja tosiaan jos sitä talvikerrostakin saisi vähän siistittyä, niin oisi kauheen kiva. Ainakin allekirjoittaneen mielestä! Enkä nyt siis väitä, että olisin jollain lailla pulska, tai ettenkö olisi tyytyväinen itseeni näin. Kyllä minä omasta vartalostani tykkään, mutta rehellisesti sanottuna viihdyn paremmin hieman vähemmällä rasvakerroksella. On parempi olla.

Ja se kisalisenssi. Niin mites nyt sitten sen kanssa. Antidoping-sopimuskin pitäisi nyt kirjoitella, jos sitä kisaamaan halajaisi tämän vuoden puolella. Ja kyllä, kyllä minä sen nyt päätin sitten allekirjoitella. Syksy on vielä yksi iso  kysymysmerkki, eikä omasta mielestäni olisi edes kivaa sinne asti vielä pohtia. Eihän sitä voi tietää, mitä tässä puolen vuoden aikana vielä tulee tapahtumaan, ei ainakaan omassa elämässäni ole mahdollista pohtia liian tarkasti niin pitkälle! Elämäni kun tuntuu olevan välillä yhtä pyörremyrskyä. 😀 Tosin ajoittaisten puuskien lomissa kuitenkin varsin mukavaa, lähinnä vain lämmintä tuulenvirettä. Voihan tosiaan olla, että en halua/ole valmis syksyllä kisaamaan. En halua mennä lavalle liian keskeneräisenä, enkä halua montaa stressaavaa elämäntilannetta päällekkäin. Se on kokeiltu jo ja todettu huonosti toimivaksi. Kisadieetti on kuitenkin sellainen rupeama, että haluan ja vaadin siksi ajaksi seesteistä elämää. Ei siitä muuten mitään tule, eikä tule mistään muustakaan.

image(53)

Nyt kun IFBB yllättää meitä kisaajia joka kulman takana uusilla kujeillaan, tällä hetkellä tosiaan syksyllä 2016 olisi junnukisat (toisin kuin aikaisemmin infottiin). Lisäksi olisi uusi beginners-sarja, johon voisin osallistua, ja jos sijoittuisin 3 parhaan joukkoon, pääsisin naisten avoimeen sarjaan kisaamaan SM-kullasta. Vaihtoehtoja olisi siis muutamakin syksyllä. Kuulostaa ihan kivalta. Jos kesällä tuntuu, että syksy on oikea hetki, niin sitten mennään kattomaan, mitä löytyy kehon rasvakerroksen alta! Jos taas ei tunnu oikealta, odotellaan kevääseen. Hienointahan on, että se on kaikki vain minusta kiinni. Minä saan päättää.

Erittäin motivoituneena kuitenkin tästä jatketaan eteenpäin ja toivottavasti tehdään myöskin tulosta tän kropan kanssa jossain välissä!

Kovaa treenitiistaita!

Minkälaiseksi bikini fitness on muokkaantumassa?

Hei ja pahoittelut hiljaiselostani! Tuntuu, että oon viimeiset pari viikoa vaan viuhunut sinne ja tänne. Laskin, että oonkin pelkän yhden viikon aikana matkustanut lentäen 944km ja autolla 980km. Nyt tässä viikonloppuna ekan kerran saan vaan olla, mikä tuntuukin melko mukavalta. Tai siis tänään. Eilen ajoin edestakaisin Lahteen ja vietinkin siellä koko päivän. 😀

Kävin tosiaan eilen vääntämässä vähän uusien bikinikisaajien selkäranokoja mutkalle meidän Team Fitin seminaaripäivillä. Tosi mukavaa hommaa, mutta tosiaan tuo ajaminen käy kyllä taas oman selkärangan päälle kovasti. Loppumatkasta olin vääntäytynyt aikamoiseen ihme monkuraan, että pystyin olemaan paikoillani!

image(48)

Kinkut rivissä!

Nyt kun tässä alkavat omatkin kisat taas olemaan sen verran ajankohtainen asia, että niistä viitsii alkaa puhumaan, oon taas uppoutunut hieman syvemmin lajin sisään. Eilen juteltiin Kirjovaaran Sampon kanssa, joka toimii nykyisin bikinin päätuomarina, siitä, kuinka bikinin kriteerit ovat muuttuneet viime aikoina. Bikini fitness on tuore laji, joka tuntuu olevan jatkuvassa muutoksessa. Lajin vaatimuksia muutetaan, kilpailuasujen ja -asentojen kriteerit muuttuvat, sarjoja yhdistellään tai jopa poistetaan nopealla aikataululla. Ja valitettavasti tiedoitus kilpailijoille ei aina pysy ajan tasalla. Esimerkiksi joku vuosi muistan, kuinka masters-sarja poistettiin syksyltä kokonaan. Yhtäkkiä, kisakaudella. Masters-sarjaan aikoneet kisaajat olivat ostaneet jo kisalisenssinsä ja useimmat alkaneet jo dieettinsä, ja yhtäkkiä sitä sarjaa ei enää ollutkaan, mihin piti tähdätä. Tänäkin vuonna kaikki junnusarjat on poistettu syksyltä ja keskitetty vain kevääseen.

Laji elää ja kisaajien pitää elää siinä mukana. Pitää olla valmistautunut siihen, että muutoksia tulee ja nopealla aikataululla pitää muokkaantua myös itse mukana. Kisapaikallakaan ei aikataulut lähes koskaan ole ajantasalla, vaan ne venyy ja paukkuu, varsinkin, jos ollaan ulkomailla. Toisinaan takatiloissa ollessaan kisaajat saattavat saada tietoa, mistä kukaan ei ole puhunut aiemmin. Joskus ruuvaillaan napakoruja pois, kun niitä ei saakkaan olla ja viime vuoden MM-kisoissa yhtäkkiä takaposeeraus pitikin olla erilainen. Ok! 😀

image(49)

Tällä hetkellä bikini fitnestä koitetaan selvästi ”siistiä”. Takaposeeraus on muutettu vähemmän provosoivaksi, ja liiasta pyllistyksestä rokotetaan. Selkää avataan hieman bodymaisesti ja toinen käsi pitää olla lantiolla. Mielestäni paljon tyylikkäämpi, kuin edellinen poseeraus. Tällä nykyisellä posella myöskään niitä omia kankkujaan ei pysty huijaamaan niin kovasti todellisuutta isommiksi, koska tosiaan järkyt pyllistykset jäävät pois. Me like.

Muutoinkin bikini on ollut omaan silmääni monella kisaajalla hieman liian tyrkkyä. Sanon aina omille poseeraustytöilleni, että älkää vilkuilko taka-asennossa tuomareita, älkää heilutelko olkapäitänne, älkää heilautelko hiuksianne överisti. Yksinkertaisesti älkää näyttäkö siltä, kuin olisitte ihan jossain muualla, kuin kisalavalla. Tyylikkyys on mielestäni se, mikä saa kisaajan näyttäytymään oikeassa valossa. Ja nyt tähän suuntaan ollaan menossa. Mielenkiintoista seurata nyt kevään kisoja, kuinka paljon oikeasti annetaan varoituksia tai pudotetaan pisteitä liiasta flirtinomaisesta esiintymisestä. Mielestäni tämä bikinin esiintymisen siistiminen on kuitenkin enemmän kuin tervetullutta. Mitä te ootte mieltä?

image(46)

Meitsikin pääsi eilen vähän pakarapoltteen makuun!

Toivon, että pikkuhiljaa bikinikin alkaa saamaan selkeitä uomiaan, joissa pitäydyttäisiin. Vaikka kriteerien muutokset sinänsä ymmärtää, on kilpailijoiden kuitenkin kovin haastavaa kehityskaudella kehittää omaa fysiikkaansa, pohtia dieetillä, minkälaista kireyttä haluttaisiin, ja harjotella esiintymistään, kun ei voi tarkalleen koskaan tietää, minkätyyppinen on sen hetken toivomus bikini fitness-kilpailijan olemuksesta.

Oma murheenkryynini tietysti tällä hetkellä on oma kroppani. Olen koko ikäni voivotellut omia reisiäni, kun ne ovat niin kovin pienet verrattuna taas takalistooni. Pyllyni tuntuu kasvavan kun vain ajattelen sitä, mutta pohkeet ja varsinkin takareidet ovat ihan onnettomat. Oma ajatukseni on, että niihin pitäisi hakata kokoa vielä vaikka kuinka. Mutta sitten taas herää kysymys, että tarvitseeko oikeasti? Kun taas pohdin esimerkiksi Jaana Malytchevaa, joka juuri sai pro-kortin, eihän hänelläkään kovinkaan suuret reidet ole. Ja toisaalta, mm. Michelle Lewin joutui kisojaan varten sulattamaan pois reisilihaksiaan, kun ne olivat liian suuret kriteereihin nähden. Että eihän siellä sinänsä isoja lihaksia haluta, vaan kisaajan pitää olla selvästi erinäköinen kuin esimerkiksi body fitness-kisaajan. Voi tätä vaikeuden paikkaa. Haastavaa näitä asioita on pohtia ja varsinkin omaa peilikuvaansa yrittää objektiivisesti katsoa.

image(47)

Olkapääni ovat mielestäni taas hieman epätasapainossa käsien kanssa muutoin. Olat kun ovat itselläni ihan suht hyvin saaneet kasvua, mutta kädet taas onnettomat narut! 😀 (Ei siis johtune siitä, ettei kiinnosta niitä koskaan treenata) Selkään pitäisi saada myöskin lisää lihaa, koska selkäkin nykyään arvostelun kohteena on, ja sitä jopa hieman levittää pitäisi. Eihän tämä bikinikisaajalle ole aikaisemmin tullut kuuloonkaan, hiukset selän päälle vaan ja koko selkä piiloon! Joskus jopa kuulin sellaisen villin huhun, että joku olisi liimannut hiukset kiinni selkään, ettei selkää vain näkyisi. Tiedä sitten, mikä oli syynä. Aikamoista. 😀

Nyt kun junnuja ei myöskään syksyisin ole, tai ainakaan tänä vuonna, niin pitänee myös miettiä, olenko valmis jo naisten sarjaan. Tai valmishan en ole koskaan, mutta että saisinko itseni pysymään siellä pinnalla, vai uppoaisinko muiden sekaan kuin iso kivi. Siinäpä on taas mietittävää.

Kaikenkaikkiaan on jollain lailla taas tosi ihanaa miettiä näitä juttuja. On ihanaa jakaa omaa tietotaitoani, jota jo hieman on kertynyt, uusille junnuille ja on ihanaa valmistaa omaa fysiikkaansa. Viikon päähän olen sopinut treffit myös Sampon kanssa, jotta voidaan sitten yhdessä lätistä näistä päivän polttavista puheenaiheista ja arvioida, että mistäköhän naruista pitäisi tämän tytön taas vedellä!

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!