Bikini fitness-arvioinnit / Fitness Classic osa 2

Heissan!

Nyt päästäänkin asiaan, oon jo sormet syyhyten oottanutkin! Menin tosiaan väittämään viimeksi, että bikinissä oli viime viikonlopun geimeissä hippuisen huono taso, ikävä kyllä. Lähdenpä vähän perustelemaan tätä. Ja painotan jälleen kerran jo tässä kohtaa, että en arvostele missään nimessä ketään henkilöä, puhun ainoastaan kisakunnosta ja lavapreesensistä.

800_1317

Bikini fitness, -160cm
1. Tanja Sundell, Team Beyond Belief, Turku
2. Johanna Hermans, Team NOCCO, Espoo
3. Marjo Mattila, Team Koiviston Isku, Kaasmarkku
4. Satu-Maarit Rantanen, Team Beyond Belief, Pirkkala
5. Kirsi-Tiina Ruuskanen, Team24Gold, Klaukkala
6. Nadeja Eerola, Team HEI, Heinola

Heikon tason tunnistaa mielestäni siitä, että vähänkin harjaantunut silmä osaa löytää heti voittajan. Kun katsomossa kuuluu kuiskauksia ”toi numero xx vie”, ja silloin kun tämä arvaus vielä osuu kohdilleen, on jotain pielessä.

Lyhyimmän naisten sarjan voittaja Tanja Sundell oli aivan upea ilmestys – kuten aikaisemminkin. Häneltä löytyy rakennetta, lihasta ja on joka kerta kireänä. Todella ansaittu voitto! Uskallan väittää, että hän oli yksi parhaimpia bikinikisaajia koko viikonloppuna. Toiseksi sijoittunut Johann Hermans on myös joka kerta yhtä tyylikäs ilmestys, joskin kunto näytti aavistuksen vajaalta tällä kertaa.

Viidenneksi sijoittunut Kirsi-Tiina Ruuskanen oli omaan silmääni myös hyvin potentiaalinen kisaaja, lihasta löytyi sekä mallia. Sijoituksia jaettaessa itse mietin, että mitenköhän hän ei saanut kirkkaampaa pystiä, mutta myöhemmin kuvia katsellessani hänen kuntonsa oli hieman liian kuivan näköinen. Ns. kuivan kesän orava-efekti. Muutoin ihan loistavan näköinen!

800_1320

Bikini fitness, -163cm
1. Melina Keltaniemi, Team Force, Kellokoski
2. Edita Kallio, BadAssFitnessTeam, Helsinki
3. Mira Kuisma, Team FitFarm, Rovaniemi
4. Sara Clärk, Team Trifinity, Helsinki
5. Julia Pentti, Team Sportlife, Sastamala
6. Gynai Alekperova, Team Voimalaitos, Helsinki

Alle 160cm sarjasta positiivisesti mieleen jäi toiseksi sijoittunut Edita Kallio, jota itse povasin voittoon. Sellainen aito iloisuus, mikä hänellä näkyi, pistää aina hyvällä tavalla silmään. Muuten tämä pituusluokka oli mielestäni hieman mitään sanomaton. Mieleen jäi valitettavasti se, että tässä sarjassa monilla asennot olivat hieman hukassa, ja tuomarit saivatkin muutamille kilpailijoille toistella pariin otteeseen oikean poseerausasennon ottamisesta. Näiden asentojen kanssa nykyään ollaan hyvinkin tarkkoja, mikä on mielestäni mielenkiintoista. Se, ettei kroppaansa saa vääntää enää ihan miten sattuu, tekee sitten bikiniin sen, että siitä tulee oikeastaan kisa, missä kilpaillaan lähestulkoon kokonaan rakenteella. Kun ei pysty huijaamaan esimerkiksi kapeaa vyötäröä, sitä ei pysty peittämään. Lajista tulee raaempi, koska jos sinulla on huono rakenne, et tule pärjämään. Simple as that. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, siitä voisi varmaan kirjoittaa taas kokonaisen postauksen verran.

800_1322

Bikini fitness, -168cm
1. Sara Sievinen, Team Solana, Helsinki
2. Tuula Seilonen, Team Supermass, Valkeakoski
3. Laura Pelkonen, Team Trec Nutrition, Tuusula
4. Ona Juusonen, Team Metal Sport, Tampere
5. Krista Julkunen, Team Sportlife, Tampere
6. Sara Alatupa, Team Sportife, Mikkeli

Voittaja Sara Sievinen omasi oikein hyvän paketin alle 168cm sarjassa! Itseäni yleensä aina silmiin pistää negatiivisesti isot tatuoinnit, koska mielestäni ne eivät vain yksinkertaisesti kuulu varsinkaan bikini fitnekseen, mutta Saran selässä oleva tatuointi ei häirinnyt omaa fitness-silmääni. Päinvastoin hänellä oli oikein kaunis selkä. Tämän sarjan kunnot olivat jääneet monen kohdalla hieman liian löysiksi, mikä laski tasoa. Ikävää, että monesti tunnutaan luulevan, että bikiniin tarvisi olla jotenkin hieman löysähkössä kunnossa pärjätäkseen. En tiedä, onko tämä syy kuntoon, vaiko vain se, ettei ole kiristynyt tarpeeksi tai aika on loppunut kesken. Hyvin paljon harvemmin bikinissä kuitenkaan näkee LIIAN KIREÄÄ tai LIIAN LIHAKSIKASTA kisaajaa, kui sitten löysiä tai lihaksettomia. Siksi suurimmalla osalla perustelu ”en pärjännyt, koska mulla on liikaa lihasta” on vain itselleen valehtelua. Ei toki aina! Mutta hyvin usein.

800_1324

Bikini fitness, +168cm
1. Milla Kelahaara, Pro Elite Team, Tampere
2. Miia Vesterinen, Kuntokeskus K&M, Helsinki
3. Vilma Toiviainen, Team EastBody, Helsinki
4. Annika Vuorvirta, Team EastBody, Vantaa
5. Reetta Virtanen, Team Poseland, Tampere
6. Enni Laine, Team W.O.M., Helsinki

Pitkän sarjan (eli oman pituussarjani) vei kirkkaasti Kelahaaran Milla, mikä olikin hyvin oletettavaa. Hän on aina kunnossa, mutta tällä kerralla mielestäni paketti oli paras, mitä koskaan on ollut. Tässäkin nähtiin se, että Millallakin on lihaa kuitenkin sen verran, että pärjäsi edellisenä päivänä jopa body fitneksen naisten sarjassa, joten liikalihaksikkuus tosiaan ei ole se ongelma bikinissä. Yleensä omasta mielestäni ongelma on joko se, että ollaan liian lihaksettomia (niin sanottuja LUIKKUJA 😀 ) tai se, että ollaan liian löysässä kunnossa. Toki jos rakenne on huono, niin sille ei mitään voi, mutta näihin molempiin voi itse vaikuttaa.

Beginnerssit olivat iloinen yllätys itselleni, koska oletin vähän huonohkon ennakkoasenteeni vuoksi, että sarja olisi ihan kuraa, mutta hyviä kisaajiahan sieltä löytyi. Ja pakko oikeasti sanoa myös, että mielestäni melkeinpä kovin line up löytyi junioreista. 😀 Siellä ei osannut varmaksi sanoa, kuka voittaa, eikä niin löysiä kuntoja näkynyt, mitä yleisessä. Onneksi sieltä parhaat junnut pääsivätkin naisten sarjaan.

junior

junnu

Junnuissa oli monia lupaavia kisaajia, joista varmasti kuullaan lisää vielä myöhemmin. Erityisesti junnujen kohdalla itseäni viehätti se, että esiintyminen huomattavan monen kohdalla näytti tosi hyvältä. Se tuo kokonaisuuteen niin paljon lisää, kun ei näytä lavalla ujolta jänikseltä, joka hyppii karkuun parrasvaloja niin nopeasti kuin pystyy.

Yleisesti ottaen kuntojen kiristämisen ohella toivon myös jatkoa varten, että asennot opetellaan oikein, koska on melko noloa, kun päätuomari moneen kertaan pyytää ottamaan oikean asennon, ja kilpailija ei hievahdakkaan. Jos ei ole varma, meneekö oma asento läpi, pitää opetella monta erilaista asentoa, jotka voi sitten tarvittaessa vaihtaa. Antaa itsestään melkoisen typerän kuvan sillä, ettei ole kuulevinaankaan tuomarin pyyntöä vain siksi, ettei osaa tehdä mitään muuta, kuin könöttää siinä asennossa kuin on.

Mutta sellaista tällä erää! Nyt pitää kiiruhtaa pakkaamaan ja nukkumaan, koska huomenna meitsi lähtee Riikaan!

Kun erottautuminen ei ole eduksi / Fitness Classic osa 1

Tiedättekö, kun joskus vaan kaikki menee ihan vihkoon. Penkin alle. Päin mäntyä. No, mulla meni tänä viikonloppuna muun muassa kaikki! Lähdin siis suunnitelman mukaisesti ajelemaan lauantaiaamusta määränpäänä Helsingfors, kevään Fitness Classiccia katsomaan tietysti. Aamusta tuli kova kiire, joten olin koko matkan melkoisen kireänä ja kun pääsemme kisapaikalle, niin huomaan, että jaa, jätinpä liput kotsaan! Jes! No ei se mitään, kyllähän minä voin pulittaa öljyttyjen pakaroiden katselusta toisen huntin, no problem. Saattoi hieman harmittaa.

ismage

Viikonlopun aikana myös muun muassa tiputin vessanpönttöön reissun ainoan huulirasvani (en siis pysty elämään ilman huulirasvaa) ja sunnuntai-illasta sairastuin hauskaan vatsatautiin! Ihastuttava viikonlopun päätös. Mutta annetaanpä näiden kivojen yksityiskohtien olla rauhassa, ja keskitytään itse kisoihin. On meinaan jos jonkinmoista pakaraa ja rintalihasta taas tiirailtu ja onhan minulla sananen tietysti sanottavanani, kuinkas muutenkaan!

Miesten Classic oli iloa silmälle: paljon kovia kisaajia ja paljon kovia kuntoja! Kehonrakennuksesta löytyi tietysti rautainen Peter Wilenius ja naisten fysiikan taso oli myös yllättävän hyvä. Voittaja Niina Pellikka oli aivan upeassa kunnossa! Body fitneksessä, etenkin naisten sarjasta, löytyi paljon kovia kisaajia ja kamppailu oli tiukkaa. Miesten fysiikastakin pisti silmään useampia todella tiukkoja miehiä. Mutta bikinin taso oli näiden kaikkien jälkeen ikävä kyllä heikohko.

800_0608

Naisten fysiikan Niina Pellikka. Kuvat: Mike Siren

Tietysti tämä on vain oma mielipiteeni, ja toki muutamia hyviäkin kilpailijoita löytyi. Ja jotta saan tämän mielipiteeni perusteltua asianmukaisella tavalla, haluan omistaa yhden kokonaisen postauksen bikini fitness junnujen, mastersien ja naisten sarjan ruotimiseen. Bikini fitness on kuitenkin itseäni luonnollisesti eniten koskettava sarja ja uskon, että se on myös monen muunkin mielestä mielenkiintoinen. Tästä aiheesta löytyy siis kirjoitusta seuraavassa postauksessa, jonka näpyttelen mahdollisimman pian tällä viikolla!

Tämän ensimmäisen  osan haluan kuitenkin keskittää yhteen asiaan, joka nousi viikonlopun kilpailuhuumaa tarkkaillessani kovasti mieleeni ja liittynee niin bodyyn, bikiniin, kuin yhtä lailla myös miesten sortsisarjaan. Tietysti ehkä osittain myös raskaampiin lajeihin, mutta etenkin näihin. Kysymys kuuluu, miten kannattaa erottautua ja miten ei missään nimessä.

800_1324

Tämä nainen (Milla Kelahaara) erottautui ehdottomasti edukseen!

Monesti ruoditaan kovinkin sanoin tuomarointia ja ”linjausta”. Saattaa käydä niin, että kilpailija voittaa ensin jonkun sarjansa ja puolen tunnin päästä toisessa sarjassa ei pääse edes finaaliin. Tämä herättää keskustelua siitä, arvioivatko eri tuomarit kisaajia niin eri tavalla, voiko sijoitukseensa millään tavalla luottaa ja ovatko tuomarit puolueellisia.

Tietysti, kun kyseessä ei ole täysin konkreettisin asioin mitattava laji, kauneus on jokseenkin katsojan silmässä. Tokihan tuomareiden kauneussilmä on hiottu etsimään joukosta kisaaja, joka täyttää lajin kriteerit parhaiten ja jonka on mahdollista edustaa maataan ulkomailla. Aina, ihan aina, mukana on tietysti myös osaksi inhimillisyyttä, niin kauan, kun robotit eivät valitse voittajia. Eihän sille kukaan mitään voi. Mutta usein myös unohdetaan se tosiasia, että sen hetkinen line up määrittelee juuri sen kyseisen sarjan kriteerit. Mitäkö tarkoitan? No, esimerkiksi sitä, että monta kertaa on käynyt niin, että kun nuori tyttö, joka on ikäänsä nähden saanut kerrytettyä jo huomattavan määrän lihasmassaa, menee ensimmäistä kertaa kilpailemaan junnusarjaan, hän saattaa jäädä finaalin ulkopuolelle tai sijoittua johonkin 4-6 paikkeille. Tämä käy vaikka hän olisi todella hyvännäköinen ja lihaksikkaampi kilpailija kuin muut. Miksi? Monesti siksi, että useimmiten muut junior-kisaajat ovat todella hoikkia, pieniä ja lihaksettomia. He ovat siroja ja tämä lihaksikkaampi kisaaja heihin nähden erilainen. Hän ei kuulu siinä line upissa joukkoon. Sitten kun hän siirtyy naisten sarjaan, toisinaan käy niin, että hän sopii sinne kuin nenä päähän. Sama laji, eri sarja, eri line up, eri taso.

800_0503

Koskaan, tai useimmiten, ei voida sanoa yksittäisestä kilpailijasta etukäteen varmasti, että hän tulee voittamaan. Ei, vaikka hän näyttäisi todella kovalta. Tokihan nyt aivan kurakunnossa olevan tunnistaa jo ennen kisojakin, mutta hyvästä kisaajasta ei pysty sanomaan ennen kilpailuja. Pitää nähdä kisojen koko line up, ennen kun voi sanoa, miten kyseinen henkilö tulee pärjäämään. Erottuuko hän haitallisesti? Minkälaisia ovat kanssakilpailijat?

Aina pitää erottautua, erottautua, erottautua. Sitähän aina hoetaan. Että ”näin erotut eduksesi” ja ”näillä bikineillä et jää varjoon”. Mutta tosiasia on, että aina vahvasti erottautuminen ei todellakaan ole hyvä juttu. Vaikka nyky-yhteiskuntamme korostaa yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta, tämä ei päde täysin fitnesskilpailussa. Jos sinulla on vaikkapa kirkkaan punainen tukka, paljon tatuointeja, lävistetty naama, tai joku muu todella räväkän näköinen tyyli, kuten vaikkapa rock-henkiset bling blingit päällä bikinien lisäksi, et tule voittamaan. Yksinkertaisesti näin. Hyvin kärjistettyä, tiedän. Kyllähän vaikkapa naisten fysiikassa (kts. ensimmäinen kisakuva) naiset ovat useinkin hyvin massasta poikkeavia, kehonrakennuksessa ja muissa niin sanotuissa suuremman lihasmassan lajeissa erilaisuus on ihan jees, ja toki voit näissä voittaa punaisella tukalla. Mutta kun mennään näihin sarjoihin, joissa lihasmassa on pienempää ja kokonaisuus ratkaisee, asia vain on näin. Vaikka persoonallisuus on ihana asia, näihin lajeihin tähdätessä kannattaa hieman sopeutua joukkoon. Jos omaa todella lyhyen polkan, kannattaa bikinikisaajan laittaa kisan ajaksi pidennykset ja vaikka haluaisi omaan tyyliin sopivan rusetin päähän, se kannattaa kuitenkin jättää pois. Hieman kannattaa mennä massan mukana, jos haluaa oikeasti pärjätä.

Tietysti hyvällä tavalla pitää erottautua, mutta useimmiten tämä hyvä tapa on tyrmäävä fysiikka ja hiottu esiityminen ja lavakarisma, ei erikoiset kampaukset tai pääkallokoristellut bikinit. Koska oikeasti, jos sinulla on lyhyt siilitukka ja kaikilla muilla pitkät kiharat, näytät auttamatta epänaisellisemmalta kuin muut. Tai jos sinulla on timantein koristeltu tiara päässä ja muilla ei, näytät auttamatta hieman lapselliselta, et tyylikkäältä. Pahoittelut suorapuheisuudestani, mutta näin se vaan on. Muussa elämässä kaikenlainen erottautuminen on todella upeaa, mutta kisalavalla ei.

800_0267

Tämän aiheen tärkeyden muistutti mieleeni lauantaina eräs tapaus, jossa omasta mielestäni tapahtui vääryys, mutta se ei kuitenkaan välttämättä ollut väärin. Yllä olevassa kuvassa on keskellä numerolla 99 tyrmäävän upea tiimiläisemme Kirsi Kivimäki. Hän oli kerta kaikkiaan säteilevän itsevarma, kaunis ja fysiikka todella lihaisa ja symmetrinen. Nainen voitti body fitness masters 35-sarjan suvereenisti ja jatkoi matkaansa avoimeen naisten sarjaan.

Naisten sarjaa katsoessani olin vakuuttunut, että Kirsi tappelee ykkössijasta myös siellä, mutta yllättäen hänet kutsuttiinkin vasta kolmanteen vertailuun ja jäi reilusti pois edes finaalipaikasta. Mitä tapahtui? Huononiko kunto äkisti? Ehei. Yhtä hyvä hän oli edelleen. Ainoa selitys, minkä itse keksin tähän on se, että hänen katsottiin olevan liian iso sarjaansa. Masterssit olivat pidempään treenanneita ja luonnollisesti lihaksikkaampia kuin naisten sarjan kilpailijat. Naisten sarjassa suurin osa oli siroja ja toki lihaksikkaita, mutta pienempiä kuin hän. Tässä line upissa katsottiin melko raa’asti niin, että tämä aivan ykkösluokkainen kilpailija on liian iso sarjaansa, vaikka hän oli aivan hetki sitten voittanut selkeästi toisen sarjansa samassa lajissa.

800_0374

Olin todella hämmentynyt tästä asiasta, koska tämä nainen oli kuitenkin aivan uskomattoman näköinen ja lavakarisma oli käsinkosketeltavaa. Tutkin paljon kuvia tästä jälkikäteen ja kyllä se vaan niin varmasti oli. Hänellä oli etenkin selässä paksuutta ja rintalihat erottuivat selkeästi ja ilmeisesti tämä teki fysiikasta liian raskaan näköisen bodyyn. Sinänsähän jos vertaan tätä kilpailijaa body fitneksen ammattilaiskilpailijoihin, hän ei ole liian iso. Ei missään nimessä, vaan päinvastoin. En sano, että minun järkeeni kävisi se, että tällainen kisaaja jätetään täysin huomiotta, vaikka maailmalla hänellä olisi eväät menestykseen, mutta niin se vain nyt meni. Line up määrää arvosteluperusteet.

Vaikka minun mielipiteeni on, että tämä ratkaisu, tai toisinaan moni muukaan tehty ratkaisu sijoitusten kanssa ei ole mennyt täysin oikein, tuomariston päätökset täytyy hyväksyä. Tuomaristolta saa kysyä palautetta kisojen jälkeen ja keskustella, mikä meni pieleen tai mikä meni nappiin, mutta hyväksyä täytyy aina. Sillä hetkellä, kun päätät lähteä kilpailemaan, sinun täytyy hyväksyä se tosiasia, että siitä lähtien joku muu, joku aivan tuntematon henkilö, tulee ratkaisemaan sinun sijoituksesi ja menestyksesi, joskus omien mielipiteidesi vastaisestikin. Täytyy hyväksyä se, että sijoitukset tulevat annettuina ja esimerkiksi omasta sijastaan nillittäminen saa näyttämään vain tyhmältä. Jos tähän hyväksymiseen ei pysty, ei kannata lähteä kisaamaan, koska pettymään tulee. Suomessa kuitenkaan nimellä ei pärjää, eikä tuomaristo ole lahjottavissa, joten sijoitukset ovat useimmiten aivan ansaittuja, vaikkei se sillä hetkellä siltä tuntuisikaan.

Tähän päätän ensimmäisen paatokseni erottautumisesta ja jatkan sairasvuoteellani. Onnea vielä kaikille itsensä ylittäneille kilpailijoille!