Miten päästä kesäkuntoon?

Sehän lähentelee jo kevättä kuulkaas! Aurinko herättää mut aamuisin, koska käpyiset puiset kaihtimeni eivät kovastikaan anna armoa. Linnut laulaa, taivas on pilvetön, koulut päättyy, kesä alkaa, elämä on ihanaa! Ihan kohta se on ovella! Nimittäin kesäkuntostressi.

Vai kolkutteleeko jo? Joko on tullut pieni ahdistus? Että mitäs nyt sitten kun ostin talvella nämä kaksi kokoa liian pienet bikinit, koska oli tarkoitus kiristellä kesäksi sixpack näkyviin, mutta ei se perhana vieläkään näy. Ja uutena vuotenakin tuli luvattua, että kesä 2016 on se the rantakunnon kesä! Uhosit ehkä ystävän kanssa, että jäävät kaikenmaailman fitnessbeibet kakkoseksi kesällä kun mennä viiletätte pitkin Hietsun rantaa ja ainoa mikä hyllyy, on reisiin muodostuneet kiinteät lihakset, jotka keräävät katseet. Mutta nyt alkaa olemaan jo kevä käsillä. Ja läheisin hetki sixpackin kanssa on edelleen uuden vuoden kaljottelu, jolloin vedit Karjalan pahvin päähän. Että mites nyt?

image

Vaihtoehtoja on kaksi kappaletta.

Joko voit aloittaa heti tänään elämänmuutoksen. Ei! Ei maanantaina! Ei ensi viikolla! Tänään. Joko voit tänään laittaa ruokailusi ylös, ottaa selvää, mistä löydät hyvän pt:n, joka voi tehdä sinulle ruoka- ja kuntoiluohjelmat ja lähteä lenkille kauniiseen kevätsäähän. Juuri tänään. Voit miettiä sinulle oikeanlaisen tavan liikkua ja pohtia, miten saisit omasta jokapäiväisestä ruokailustasi terveellisempää. Voisitko jättää kerman pois? Voisitko vaihtaa aamupekonit kalkkunaan? Voisitko saada ruoasta mausteilla yhtä hyvää, kuin mitä siitä saa kastikkeella? Voit yhdistää terveellisen elämän omien normaalien elämäntapojesi ympärille, jos niin haluat. Mutta tämä kaikki vain, jos koet siihen tarvetta ja halua. Jos juuri sinä haluat tehdä muutoksen. Muutoksen, joka kestää koko elämän.

Se, mitä et tee, on pikadieetti, kesädieetti, kesäkuntoon -16 porkkanadieetti, keittodieetti tai paasto. Sillä et saavuta mitään. Et yhtään mitään. Paitsi nälän, turhautumisen ja morkkiksen, kun et sitten pysykään 500 kalorin soppadieetissä ja vedät ähkyt perunasoselaatikkoa (perunasoselaatikossahan ei ole mitään vikaa, tuli vain ekana mieleen syystä X). Pikadieetit eivät ole kestäviä. Tulokset eivät ole kestäviä, jos niitä edes tulee, eikä se henkinen puoli ole kestävä. Jos oikeasti inhoat salitreeniä ja porkkanaa, älä pakota itseäsi sellaiseen! Teet vain itsellesi hallaa. Kroppasi haluaa enemmän ravintoa ja mielesi haluaa tyydyttää nälän tunteen.

Jos kuitenkaan kokonainen elämänmuutos ei kuulosta siltä, mitä haluat, on toinenkin vaihtoehto. Ei nopeampi, eikä helpompi. Mutta on toinen. Sen nimi on ”Minä olen hyvä näin”-elämänmuutos.

image(63)

Laita bikinit päälle. Ei niitä, jotka ovat liian pienet ja uskoit laihtuvasi niihin sopivaksi, vaan ne, jotka ovat sopivat. Laita ne päälle ja mene peilin eteen. Katso peiliin. Hymyile. Ota hyvä ryhti. Hymyile niin kauan, että sinulle tulee hyvä olo. On tehty ihan tutkimuksia, joissa näytetään toteen, että surkeassa olossa hyvä ryhti ja hymy, vaikka se olisi tekohymy, noin viiden minuutin jälkeen tekee olosta oikeasti paremman. Älä tuijota peilistä kohtia, joita haluaisit muuttaa. Katso niitä kohtia, joihin olet tyytyväinen. Hymyile edelleen. Kun pidät tuon hymyn kasvoillasi rannalla, kukaan ei jaksa edes kiinnittää huomiota mihinkään muuhun. Ja mitä sitten, vaikka kiinnittäisikin? Koska sinä olet hyvä noin. Juuri sellaisena kuin olet. Ei sinun tarvitse kenenkään muun vuoksi muuttua. Jos haluat itse muutosta, hyppää ensimmäiseen kesäkunto-vaihtoehtoon.

Ihminen ei ikinä näe itseään tai itseensä läheisesti liittyviä asioita objektiivisesti. Kaikki on aina paremmin tai huonommin, kuin mitä itse kuvittelee. Vaikka itse kuvittelisit olevasi kamalan näköinen bikineissä, luultavasti muut ihmiset ovat toista mieltä. Sinä et näe itseäsi objektiivisilla laseilla. Mielestäni on hieman pelottavaakin, kuinka ankaria ihmiset ovat itselleen ja ulkonäölleen. Minä itse haluan treenata viisi kertaa viikkoon ja punnita ruokani, mitä pistän suuhuni. Se on oikeasti se, mitä haluan. Enkä tee sitä kenenkään muun takia. Minä nautin siitä. Mutta jos en nauttisi, en varmasti niin tekisi. Miksi pitäisikään? Minusta on surullista, että ihmiset määrittelevät niin paljon itsensä vartalonsa kautta. Eivät ne hyllyvät reidet tee kenestäkään yhtään sen huonompaa ihmistä. Minullakin on reisissä ja pakaroissa paljon raskausarpia, enkä niistä nyt erityisemmin pidä, mutta ei se minusta vähempää tee. Se kaikki, millä on merkitystä, on jossain paljon syvempänä.

image(29)

En tietenkään kannusta ketään ylipainoon, joka on terveydelle haitaksi. Mutta en missään nimessä kannusta myöskään elämään, joka on mielenterveydelle haitaksi. Jatkuva itsensä soimaaminen ja huonon omantunnon kokeminen on todella raastavaa, jokainen meistä sen tietää. Älä altista itseäsi sellaiselle. Olet liian arvokas, jotta voisit vihata sitä, mitä olet tai miltä näytät. Olet yksilö ja toista samanlaista ei ole. Arvosta sitä.

Jos oikeasti elämänmuutos niin ravinto- kuin liikuntapuolelle ei ole se, mitä haluat, tee muutos ajatusmaailmaasi. Laita ne samat bikinit rannalle. Tyhjennä mielesi ahdistavista itsesi soimauksista. Nauti siitä, että olet juuri omissa nahoissasi!

Mikä saa suomalaisen valittamaan?

Kävin tänään Lidlissä, tapani mukaan. Kaivoin kananfileitä kylmäkaapista kun vieressäni olevan rouvashenkilö tokaisi ystävättärelleen: ”kauhean suppea valikoima täällä, ihan surkea!”. Hymähdin huomaamattani. Sain vihaisen katseen. Niin, 100 metrin päässähän on hyvinvarusteltu Sokos, mietin. Mutta se on tietysti taas liian kallis. Aivan ylihinnoiteltu suorastaan ja henkilökuntaa on liian vähän ja he ovat tympeitä.

Olen pirullisten kokemusten saattelemana oppinut välttämään tietyn ikäisiä rouvia, joiden suupieliä vetää hämmästyttävän kova maan vetovoima, ja joidenka kasvoihin on muodostunut naururyppyjen sijasta suunpielisrypyt. Tiedättekö? Sellaiset, jotka muodostuvat, kun puristaa huulensa tyytymättömänä yhteen. En tiedä, mikä minussa on vikana, mutta olen huomannut, että jokin minussa ärsyttää tätä ihmisryhmää ihan vimmatusti. Toisinaan satun pyöräilemään metrin kävelytiellä ja saan perääni rään sekaisen huudon, johon yleensä sisältyvät ”moukka”, ”nykynuoriso” tai naapurin mummoni kohdalla jopa huudahdus ”lutka”! 😀 Toisinaan taas saan perääni vihaisen kuntosalirouvan ja toisinaan minua vain mulkoillaan paheksuen kadulla. En oikeasti tiedä syytä, mutta kartan nykyään näitä rouvashenkilöitä.

IMG_5559

Kuvassa ihan todella ärsyttävä teini-ihminen, joka vielä ottaa itsestään peilin kautta kuvankin.

Mutta eipä tämä suomalainen piirre ylety ainoastaan keski-ikäisiin äkäisiin rouviin, vaan valitettavasti muihinkin. Suomalaisella jostain syystä on aina asiat niin pirun huonosti. Suomalainen ei montaa asiaa välttämättä osaa kovin hyvin, mutta valittamisessa hän on mestari. Sinänsähän tämä on kovin hassua, koska maamme olot ovat hyvät ja tässä valtiossa periaatteessa kestä tahansa voi tulla kuka tahansa. Valinnan- sekä sananvapaus vallitsee, meillä on rahaa ja aikaa keskittyä itsemmekin. Mikä meitä oikein vaivaa? Onni lähtee itsestä. Jokainen on oman onnensa seppä. Jos Lidlissä on huono valikoima, mikset tosiaan suuntaa toiseen kauppaan, joka ehkä ei ole yhtä halpa, mutta löydät sieltä tarvitsemasi. Tai jos välttämättä haluat halvinta mahdollista, voisitko ehkä kestää hieman suppeamman valikoiman? Vaikka mikään näistä ei onnistuisi, voisitko edes hymyillä vieressäsi olevalle tytölle, joka hymyilee sinulle? Miksi haluat levittää pahaa oloasi ympäristöösi?

Mikään ei saa suomalaista niin valittamaan, kuin valtio ja julkiset virastot. Kela, sosiaalitoimisto, vakuutusyhtiö, poliisivoimat ja jopa armeija. Tässä on liuta suomalaisia huijausyrityksiä, jotka vievät ihmisiltä rahat ja yrittävät kaikin keinoin kieroilla, jotta ihmisten elämä olisi hankalaa! Mutta suomalainen ei alistu tähän, vaan valittaa minkä vain kerkeää. Sukulaisille, ystäville, työkavereille, Iltalehdelle, Facebookille. Kyllä valitetaan! Kun huonoja ovat nämä. Ja Suomihan on muutenkin aivan paska maa. Ottavat mamuja vaan lisää koko ajan, ja ne vievät meidän naiset ja työpaikat, mutta töitä ei rehelliselle suomalaiselle ole! Juu ei anneta töitä. Vaikka kuinka yrittää. Ja Kelakaan ei anna rahaa. Päinvastoin vievät rehellisen suomalaisen rahat. Että onkin paska maa! Kyllä Viroon pitäisi nyt lähteä. Eikä tässä vielä kaikki. Vaikka koko Suomen hallitus harjoittaa pimeää taloutta ja kieroilua, myös Suomen ilmasto on nihkeä. Talvella on niin kylmä, että pakko kirota koko kuusi kuukautta ja kesällä niin kuuma, että pakko vaan olla sisällä ja laittaa jäähdytys täysille. Piruko se noin kuumaa nyt pisti, häh!! Tähän kohtaan kelpaa taas esimerkkinä yllättäen keski-ikäinen mieshenkilö, jonka tapasin eräänä päivänä töistä tullessani. Kävelin kaikessa rauhassa ja mietin, että onpa muuten nätti kevätsää ja mukavan napakka kelikin. Viereeni astelee herra, joka tokaisee minulle ”kuinka kehtaakin Tampereen kaupunki pitää tätä tietä näin huonossa kunnossa, kyllä tässä vielä kaatuu ja kaupunki on kyllä sitten maksumiehenä!!”, samalla osoittaen valppaalla sormellaan kävelemäämme katua, jota ei oltu keretty vielä hiekoittamaan. Niin. Oli kyllä järkyttävä tilanne, kerta kaikkiaan.

IMG_5924

Aivan todella rasittava keväinen näkymä tänään ikkunasta.

Suomalainen on siinä asemassa, että pystyy vaikuttamaan omiin päin honkia oleviin asioihinsa, muttei halua, vaan mieluummin valittaa menemään päivät pitkät ja antaa asioiden olla juuri niin kuin aina ovatkin. Ihan vääriä tyyppejä eduskunnassa, muttei itse jaksa äänestää, koska eihän se mitään auta kuitenkaan. Ärsyttäviä vastuuttomia teinejä tuolla pyöräilee kävelyteillä, joten pakko vain estää heidän kulkunsa asettuen keskelle tietä ja huutaen homoa, kun ei vain voi siirtyä hieman sivummas, jotta mahtuu ohi. Kyllä se näin on. Bussikuskille täytyy jäädä kälättämään 10 sentin hinnankorotuksesta, kun ei vain voi olla käyttämättä sitä riistohintaista dösää ja kävellä sitä kilometrin matkaa. Työnantajakin on hirviömäinen kiduttaja, mutta ei voi vaihtaa työpaikkaa, koska tässä nyt ollaan aina oltu.

Meillä kaikilla on varmasti joitain edes kaukaisia tuttuja, joiden kumppani on huutava monsteri, työpaikka vie kaikki voimat, naapurit ovat jälleen, kymmenennen muuttokerran jälkeenkin jokaöisiä bilettäviä teinejä ja juuri hänelle sattuu aina konflikteja, joissa joku kohtelee häntä huonosti ja epäoikeudenmukaisesti. Hänellä on yleensä vahvoja mielipiteitä maamme tulevaisuudesta, ja nämä mielipiteet on perusteltu esimerkiksi lausein ”no se vaan on näin” ja ”ei silloin vanhoina hyvinä aikoina näin”. Hänellä usein on laadukkailla keskustelupalstoilla, kuten vauva.fi tai Iltalehden kommenttipalstalla oma nimimerkki, jonka kautta hän jakaa tietoa näistä elämänsä kurjuuksista, jotka juuri hänet on kohdannut. Tämä henkilö ei myöskään ikinä ymmärrä, että ainoa näitä elämän sattumuksia yhdistävä tekijä on vain ja ainoastaan hän itse. Hän on se ongelma. Ja hänen läheisensä ovat niitä uhreja, koska joutuvat vuodesta toiseen kuuntelemaan hänen valitustaan.

Itse toisinaan saan pahan olon siitä, kuinka paha olo joillain ihmisillä on. Oikein puistattaa kun mietin, että oma elämä olisi niin kamalan hankalaa ja kaikki pienen pienet asiat olisivat niin suuria minulle, että oma pieni maailmani menisi niistä aivan sekaisin ja olisi pakko räyhätä yleisesti kuin mikäkin. On mielestäni sääli, että suomalaisilla on niin hankalaa. Kun minulla on ainakin kaikki pääsääntöisesti hyvin. Olen tyytyväinen, että olen syntynyt Suomeen ja minulle on vapaus valita, mitä haluan tehdä. En valita asioista, jotka voin muuttaa ja ne, joita en voi muuttaa, yritän hyväksyä. Toivon, ettei minusta itsestäni koskaan tule niin katkeroitunutta rouvaa, että minun pitäisi näyttää hapanta naamaa nuorille ihmisille, jotka vaikuttavat onnellisilta tai olla se ihminen, joka kaupan sulkemisaikaan ei suostu lähtemään, vaan vaatii saada kirjallisen selvityksen, miksi banaanin hinta on noussut.

IMG_5899

Tässäkin Subin salaatissa taas aivan liian vähän kanaa, vaikka nimenomaan sanoin, että tuplaliha.

Negatiivisuus valitettavasti ruokkii negatiivisuutta. Valittaminen leviää ympäristöön kuin rutto ja saa toistenkin olon todella ikäväksi. Tämänhän voi todentaa ihan vaikkapa juuri sieltä Iltalahden kommenttipalstasta. Joku kommentoi, että onpa ruma näyttelijä, seuraava haukkuu keskustelijan aloittajan itsensä, seuraavan komppaa ensimmäistä, neljäs haukkuu kaikki näyttelijät ja viidennen mielestä kaikki Suomen naiset on rumia. Näin se etenee. Harmillista, ettei positiivisuus useinkaan tartu yhtä helposti. Yritäpä heittää pieni läpyskä ruuhkabussissa seisovalle vieruskaverille tai toivottaa mukavaa viikkoa tympiintyneille työkavereille, niin pieleen menee, että heilahtaa!

Koska huomenna alkaa uusi viikko, haluankin haastaa meidät suomalaiset tekemään siitä vähän parempi kuin normaalisti kuuluisat surkeat maanantaiaamut ovat. Löytäisitkö sinä jotain mukavaa maanantaista ikiaikaisen valituksen sijaan?