Vapaapäivä meikäläisen matkassa

10.00. Kello soi. Mitä? Kuka? Eiiiii vielä, eheeeei. Torkkua, noin.

10.15. Kello soi taas. Nopea laskutoimitus silmät kiinni, kauanko menee munakkaan paistossa ja vaatteiden pukemisessa. 2min plus 5min plus 3min plus… Tasan 20min! Ja jos Eli vielä torkkua, jea!

image (5)

10.40. Kello soi. Voi hiton hitto. Nopea laskutoimituksen aloitus… Joo ei kerkee enää, ylös nyt!

11.05. Wolffin ovi auki silmät edelleen puolitangossa ja silmien siristystä, jotta löytäisin Wolffin punaisten hökötysten takaa treeniseuralaiseni.

11.10. Treenitreffiseuralainen Milla löydetty  ja etureisijumppa alkakoon!

image(57)13.10 Jälleen kotona. Hyvä ja ripeä treeni oli. En yleensä ikinä käy salilla tuohon aikaan vaan tapani mukaan aina joskus yömyöhällä, joten tänään salikin oli aivan erinäköinen! Ihan tuikutuntemattomat ihmiset, kun normaalisti joka toinen on tuttu, vastaanotossa eri ihminen ja painotkin tuntuivat tänään raskaammilta?! Viimeisinkin huomio on vain salin eri aikavyöhykkeen syytä.

13.20. Suihkussa käyty. Katson tyhjiä pahvilaatikkoja. Pitäis siivota nuo.

13.38. Menenpä siis päikkäreille.

image(58)13.40. Ikkunasta pauhaa joku rasittava festarimusiikki. Ikkuna kiinni ja peitto korville. Jälleen nopea laskutoimitus silmät sirillään, kauanko menee kun meikkaan ja kuivaan hiukset. Hmmm, tasan 23min.

14.28. Kello soi. Hitto se on soinut tänään monta kertaa vaikka on lauantai, mietin. Ihan liian monta. Vastentahtoinen peiton sivuun vetäminen ja ylös tepastelu. Ovisummeri soi. Nostan puhelimen vähän liian myöhään, ja kuulen summerista juoksuaskelia takaisin päin. ”Tampeeerelaaaineeen!!” Voi raukka, luuli jo, että kukaan ei avaa.

image(62)15.08. Kaarran Golden Unicorn-kiinalaisen eteen pyörällä, missä isäni odottaa jo. Sisään mennessä huomaan, että rafla on ihan samannäköinen kuin 10 vuotta sittenkin oli. Vilkaisen muodon vuoksi listaa, vaikka tiedän kyllä, mitä otan. Samaa kuin aina viimeisen 10 vuoden ajan. Kanaa pähkinöillä. Ruoka on kuitenkin jossain ihmeen muotoisessa korissa, ja hetken mietin, onko tämä linnunpesä tässä minun lautasellani!

image(60)16.34. Pyörän selässä kotiin. Kurvailen nykyään melkein aina henkeni uhalla autotiellä, koska pelkään kuollakseni naapurin huorittelija-mummoa!! Auton alle jääminenkin olisi pieni paha siihen sisukaluja kylmäävään raivoon verrattuna.

image(61)

 17.01. Pitkä puhelu ystävän kanssa, jolla on murheita. Tiskaan vasemmalla kädellä ja pyyhin pölyjä oikealla ja samalla kuuntelen elämän kimurantteja käänteitä ja annan väleihin Kumman Kaa-tyylisiä neuvoja miehistä sekä elämästä ylipäänsä.

17.45 Sisäinen sisustussuunnittelijani nostaa päätään ja nyt, juuri tällä hetkellä, on PAKKO järjestää jotain uusiksi. Minulla on kämpässäni tämmöinen turha kolo, mihin en ole keksinyt sitten mitään elämää ikinä. Nyt oon koittanut saada siitä edes jotain hyötykäyttöä ja näyttämään vähän vähemmän typerältä. Nyt oli jälleen kerran sen vuoro! Kaadoin eräänä viheliäisenä aamuna taloyhtiömme ison kukkaruukun, joka mureni miljooniksi palaisiksi, ja huoltomies pyysi minua siivoamaan kaikki roskiin. Aamulla kiireessä päätin kuitenkin viskata ruukussa olleet oksat keittiön pöydälleni ja nytpä tein niistä uuden sisustuselementin! Hienosta en osaa sanoa, mutta onpahan erikoinen. Risut purkkiin ja purkki maahan. Ja taas sai olla tyytyväinen omaan taiteilijan sielunmaisemaansa!!

image (1)image

18.13. Nappaan poikaystävän mukaan ulos. Kävelimme Pyynikin minigolffin ohi ja ehdotin, että hei mennään tonne! Vastaukseksi sain epäuskoisen katseen ja lausahduksen ”Arvaa kuinka nopeesti sulle menis hermo tohon, kun et onnistuis? Ei mennä.” Aika törkeää. Toinen oikein varteenotettava vaihtoehto kuitenkin oli legendaarinen Pyynikin munkkikahvila!

image (3)18.40. Munkilla! Ja jos nyt kerran mennään niin otetaas sitten kaks kappaletta. Yksi alkaa vaan suututtamaan!

19.23. Iltalenkki auringon paistaessa, ah! Linnut laulaa, aurinko lämmittää, lapset nauraa ja muutama pulsu nukkuu penkillä. Kaikki, mitä kesään kuuluu!

image (7)21.00. Villasukat ja Greyn anatomia, aijaiaji. Izzie sai juuri potkut, yyyh. Tässä meneekin loppuilta.

image (6)21.30. Kirjoitan blogia ja mietin, että kylläpä on varmasti antoisa tämä päiväni kaikille lukijoille. Löhöämistä ja syömistä, eikä mitään kiinnostavaa missään kohtaa. Mutta hei, mulla on vapaapäivä!!

Mitä kuuluu kulissien taakse?

Hyvää maanantai-iltaa!

image(12)Täällä blogin kummallisessa maailmassa täytyy olla välillä jopa aika tarkkana, mitä puhuu. Kukaan tuskin halua kaikkea elämästään jakaa puolituttujen ja tuntemattomien kanssa, vaan haluaa pitää osan elostaan ihan lähipiirinsä tiedossa.

Itse en ole ikinä kovastikaan blogissa treenien ulkopuolista elämää avannut. Ihan tietoisesti. Tykkään itse siitä, että jos kirjoitetaan treeniblogia, kirjoitetaan treeniblogia. Ei elämänivaiheetpikkujoulujenjatkotminkäleffankatsointänään-blogia. Itse haluan epämääräisellä rajalla rajata omankin blogini siihen aihealueeseen, mihin olen sen alun perin perustanutkin-fitnessmaailmaan. Nyt kuitenkin ajattelin paljastaa salaisuuden, mikä vie oman uskottavuuteni ja pohjan blogini perimmäisestä olemuksesta.

(rumpujen pärinää)

Mää teen muutakin kuin treenaan ja syön jauhelihaa.

Aika paljonkin kaikkea. Fitness ei ole elämäni, eikä suurin tavoitteeni. Se on vain osa sitä. En aio jatkossakaan vuodattaa koko elämääni tänne, koska mielestäni tämä ei ole oikea paikka. Ajattelin kuitenkin tällä kertaa vähän avata, mistä mä olen tähän tullut ja mitä mulle kuuluu. Niinkun, mitä mulle oikeasti kuuluu. Vedin kuitenkin kuukauden hiljaiselon, niin ehkäpä jotakuta kiinnostaa, mitä meikä täällä touhuaa oikein, silloin kun en ole susiluolassa treenaamassa.

image(14)Olen alunperin kotoisin Lempäälästä, reilut 20km Tampereelta. Mulle aina nauretaan, että ”kuinka maalta sää oikein olet”, kun kerron, että meillä on ollut kanoja. Ihania söpöjä kanoja, joita kanniskelin pikkutyttöjä sylissä ja odotin koko yön kanalassa, että tiput kuoriutuu! Hihii. Olen asunut kolmessa paikkaa Lempäälää, kunnes muutin itsekseni Tampereelle lukion perässä. En ole elänyt ihan perushauskaa teiniaikaa, vaan osaksi pakon edessä olen itsenäistynyt ja kasvanut ”aikuiseksi” varhain. Olen jo todella nuorena oppinut, mikä elämässä on tärkeää ja minkälaisia ihmisiä haluan vierelleni. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni ja tarpeen tullen myös muista. Viihdyn hyvin yksin. Olen todella sosiaalinen, mutta viihdyn oikein hyvin yksin. Siksi yksin asuminen on olut itselleni aina todella mieluista.

Heti lukiosta valmistumisen jälkeen aloitin työt OP-Pohjolassa, jossa olen edelleen. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin tietoisesti hakenut muutosta monille asioille elämässäni. Erosin pitkästä parisuhteestani aivan muutama viikko ennen syksyn kisojani. Kisojen allahan on todella suositeltavaa tehdä aina isoja päätöksiä elämässä, eikö? Yeah, right. Saavutin kuitenkin pitkän ajan tavoitteeni syksyllä kisoissa voittaessani, ja sen jälkeen olenkin vähän hakenut paikkaani. Että, mitäs tässä nyt? Mitä tekisin elämälläni? Missä haluan asua? Mitä haluan tehdä?

Yksin ollessani olen oppinut kantapään kautta kuuntelemaan itseäni entistä paremmin. Joskus täytyy olla itsekäs, ja tehdä vain, niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Jokainen täällä on itse vastuussa kuitenkin loppupeleissä omasta onnellisuudestaan.

No, kisojen jälkeen päätin, etten halua ainakaan asua siinä yksiössä, missä silloin asuin Tampereen keskustassa. Joten muutin aivan ihanaan kaksioon noin 500 metrin päähän. Elämäni viides koti! Tässä olen viihtynyt. Kuukausi sitten otin töistä itselleni kalliin, mutta tarpeellisen kahden kuukauden lukuloman. Haen nyt kouluun, ja aion toden totta sinne päästä! Kerrottakoot siitä myöhemmin sitten lisää.

Elämäni on tällä hetkellä kuitenkin erittäin auki joka suuntaan. En tiedä, missä parin kuukauden päästä asun. Missä kaupungissa, samassa kaupungissa? Olenko koulussa, olenko töissä, missä töissä? Mistään ei ole mitään tietoa. Monen nuoren elämä on nykyään hektistä ja pitkän ajan suunnitelmia on vaikea tehdä. Jotain muutoksia kuitenkin kesällä on tulossa.

Jotta muutokset eivät tähän loppuisi, lopetin myös valmennukseni kuukausi sitten. Kirjovaaran Sampo on loistava valmentaja, mutta tällä hetkellä en koe tarvitsevani valmennusta tai valmentajaa. Treenaan itse kovaa ja syön hyvin, enkä osaa sanoa vielä, mistä päin löydän itseni kohta, joten valmennus täytyy valita sitten sen mukaan.

Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin! Vaikka puolen vuoden aikana on tapahtunut kaikenmoista, olen todella onnellinen. Ihan joka päivä! Toimin parhaiten pienen paineen alla, joten elämän nopeatempoisuus ja vaihtuvuus pienillä aikaväleillä on itselleni ihan jees homma. Olen muuttanut lyhyen elämäni aikana niin monta kertaa, että voin viikon varoitusajalla koska vain pakata kamani ja lähteä muualle. No big deal! Oishan se ihan kiva, että osaisi vähän suunnitella tulevaisuutta, mutta sillä mennään, mitä on.

Olen erittäin kunnianhimoinen ihminen. Jos johonkin lähden, lähden aina täysillä. Vaikken aina uskalla ääneen sanoa, haaveilen usein todella pitkälle tavoitteistani elämäni varrella. Uskon vahvasti, että tässä maailmassa pystyy saavuttamaan kaiken, kun vain tahtoo tarpeeksi. Siksi odotankin tulevaisuutta todella jännittyneenä ja otan vastaan, mitä tulee. Jokaisesta vaikeasta ja hankalasta päätöksestä, mitä olen elämässäni tehnyt, on seurannut aina hyvää.

image(10)Koska tällä hetkellä päiväni rakentuvat lukemisen ympärille, nautin pienistä asioista. Aamulenkit ovat aivan huikea tapa aloittaa aamu! Tykkään ihan vain kävellä, koska olen huono juoksemaan. Joku kysyi, missä Tampereella on hyviä lenkkimaastoja, ja voin suositella Pyynikin rannan läheisyyttä. Pyynikillä on tosi hyvät lenkkiolosuhteet ja myöskin ihan rantaan pääsee tallustamaan, jos tykkää.

Käyn jaksaessani aamulenkeillä, nukun halutessani päikkäreitä vaikka joka päivä, maustan kahvini kanelilla ja teen tällä hetkellä tylsästä arjestani luksusta pienillä hetkillä ja asioilla.

Luksusta itselleni on myös se, että nyt kun en ole töissä, voin tehdä tuplatreenejä! Ihan uusi ulottuvuus meitsille ja aivan huikeeta! Oon tehnyt samaa lihasryhmää välillä siis kaksi kertaa päivässä. Esimerkiksi aamulla jaloille isoja voimaliikkeitä ja iltapäivällä eristäviä liikkeitä. Aikaväliä treenitauolla max. 6 tuntia, ettei lihas ehdi alkaa palautumaan vielä. Voin kertoa, että toimii!

image(9)Hitaasti, mutta varmasti kasvua tapahtuu ja sen myötä myös kisasuunnitelmani varmistuvat. Tällä hetkellä en uskalla laittaa lukkoon seuraavia kisojakaan, mutta sen voin sanoa, että lavalle mennään ja ens kerralla tuplasti paremmassa kunnossa, kuin viimeksi. Nyt kun on tosiaan aikaa, olen myös panostanut ruokailuun. En jaksa nipottaa itselleni, koska se on tylsää, vaan syön sillä tavalla, miltä minäkin päivänä tuntuu. Kuuntelen itseäni, enkä ole ehdoton missään asiassa. Päiväni ruokailut koostuvat kuitenkin suht koht tällä tavalla:

Aamupala: Blenderillä sekaisin rahkaa, hedelmiä, kuitua sekä kylkeen leipää tai muuta hiilarin lähdettä

Lounas: Nautaa/kanaa/kalaa, makaroonia/riisiä, vihanneksia

image(13)Välipala: Munakas ja hedelmiä tai rahkaa ja hedelmiä

Toinen välipala: Munakas ja hedelmiä tai rahkaa ja hedelmiä

Päivällinen: Nautaa/kanaa/kalaa, makaroonia/riisiä, pähkinöitä

Iltapala: Usein proteiinilettuja/leipää/riisikakkuja ja rahkaa tai munakasta

Aika simppeliä. Mää oon simppeli. Tykkään yksinkertaisesta ruoasta, enkä jaksa niuhottaa. Syön, miltä tuntuu. Tuohon päälle toki treenijuomat ja palkkarit, sekä mahdolliset ex tempore ”välipalat”:

image(15)Että sillä lailla täällä täällä elellään tällä hetkellä ja treenaillaan. Noista tuplatreenistä voin kirjoittaa joskus tarkemmin, kun olen niin innoissani niistä!

On kyse sitten treenaamisesta, syömisestä, pääsykokeista tai työstä, en halua ottaa mitään liian vakavasti. Elämää se vain on. Olen nähnyt lähipiiristä, kuinka liialla stressillä saa itselleen pahimmassa tapauksessa fyysisen ja psyykkisen pahoinvoinnin, ja osaksi myös siksi haluan elää rennolla otteella. Tosissaan ja tavoite kirkkaana piirrettynä mielessä, muttei liian vakavasti!