Valoa tunnelin päässä!

Voi, kun sitä joskus kiireisinä arkiviikkoina miettii, että saispa nyt vaan maata sängyssä seuraavan viikon katsellen idioottisarjoja. Että oispa se elämää nyt. Ja nyt kun sitä on viimeiset neljä päivää tehnyt, nauran tälle ajatukselle. Nyt mietin, voispa vaan juosta töissä ja salilla ja siellä ja täällä ja oispa taas kiire! Musta ei kyllä olisi olemaan kotona pitkiä aikoja. En osaisi järjestää päivääni millään lailla, ellei olisi mitään pakottavaa syytä nousta kukonlaulun aikaan. Tänäänkin kun AAMULLA (kello 15) heräsin, niin ainoa rutiini, joka on tässä räkäisissä päivissä muodostunut, on kuumeen mittaaminen. Mittari on valmis 2 minuutin kuluttua ja sitten mietin, että noniin, velvollisuudet hoidettu, mitäs teen loppupäivän?

Jotkut saavat sairaspäivinä riemua herkkujen syömisestä, että siinähän on nyt sitten tekemistä. Mutustella eri värisiä irtokarkkeja ja tehdä suklaatilauksia kavereille. Omalla kohdalla tämäkään homma ei pelitä, koska en maista mitään. Eeh? Kiva siinä sitten syödä kaloripommeja kun ei niistä saa edes mitään irti. Ei mitään tietoja ruokien hajusta tai mausta. Oonkin tämän tilanteen kääntänyt voitokseni ja vetänyt kaikenmaailman itusiitepölykuoriais-ällöterveyssmoothieita ja suun makunystyrät on olleet vain, että ”ok, tää on ihan fine”, kun taas päässäni tanssii sarvipäinen demoni, että ”hähää, kerrankin saan syötettyä sulle tämmösiä, luuseri!”. Nojoo. Mutta oon syönyt hyvin överiterveellisesti kyllä, että siitä plussa. Sen ajan mitä oon siis ollut hereillä päivisin. Eli öö, kaksi tuntia? 😀

image(28)image(29)Tänään oon ollut jo jokseenkin elävien kirjoissa ja yritänkin huomenna jo päästä arkeen kiinni. Varasin huomiselle kampaajankin, jotta varmistun, että mahdollisimman moni ympärillä oleva ihminen saa nauttia räkimisestäni ja yskänpuuskista, joiden aikana näytän kuulemma siltä, että kuolo korjaa pian. Vähän riemua kampaajallekkin päiväänsä!

Ainoan sosiaalisen kanssakäymiseni näinä päivinä olen käynyt Gazoksen Terhin kanssa. Varasin Gazokselle näpsäkät treenihousut ja uskaltauduin ihan ulos asti tänään sen verran, että kävin ne hakemassa. Niin tyypillistä, ihan kun mä nyt varta vasten tänään niitä trikoita tarvisin? Ei voi käydä esim. sitten kun pääsen treenaan? Eehheeei. Tänään!! Oon muutenkin kattellut aikani kuluksi aivan ihanan kuolettavan näköisiä treenivideoita ja melkein tullut reidet kipeiksi jo pelkästä kattelusta. Nyt mieli huutelee pääkopan sisällä, että TREENAAMAAN, vaikka eihän sinne vielä ole asiaa. Kyllä ihminen toimii fiksusti, ei voi muuta sanoa!

Gazoz on petollinen paikka käydä ”vähän kääntymässä”, koska siellä on aina niin törkeen ihania treenikuteita. Ja aina jotain uutta. Aina, kun siellä yrittää käydä vain kääntymässä vähän rupattelemassa, ja miettii, että ei voi kyllä nyt mitään ostaa, kun tilipäiväkin on vasta kuukauden päästä, niin eiköhän siellä jotkut räikeät kukkakuvioiset pöksyt huuda kimakalla äänellä nimeä.

image(31)image(30)Tämmöiset aivan ihanaihanat lähti mukaan tänään. Mitä tykkäätte? Jos mua joku raivostuttaa, niin housut, jotka ei pysy jalassa. Näissä on kiristettävät nauhat vyötäröllä, joten eipähän tipu kyykätessä. Jeah! Tulee oikein treenifiilis kun vaan pitää näitä päällä. Hiiteen siis kaikki latausjuomat, turkoosit pöksyt vaan päälle! Toiset, mitkä pisti silmään oli nämä juuri saapuneet niin herkullisen väriset Nebbian trikoot.

image(35)image(34)Todella hyvän tuntuiset päällä ja laadukkaan oloiset. Liian ohuissa kankaissa on se huono, että niissä on vähän liikaa silmäniloa täällä mainitsemilleni karjuille, niistä nimittäin näkyy kivasti läpi. Nebbian vaatteissa kuitenkin tunnetusti kangas on paksumpaa, eikä tarvi miettiä, vilkkuuko kyykätessä vähän liikaa vaiko ei.

image(32)image(33)Musta tuntuu, että näiden turkoosien trikoiden vuoksi paranen nopeammin. Niin se on. Käytännössä siis panostan omaan terveydentilaani shoppailemalla. Kyllä mää uskon, että tää nyt tästä lähtee, kun katselen noita tarpeeksi. Varmasti!

Hyvästi, Freddyt!

Tuossa viimeksi vikisin, että kun ei löydy meikäläisen vartalolle housuja, ei sitten piru vie millään! En oo valehtelematta viimeseen pariin vuoteen käyttänyt rehellisiä farkkuja. Koska ei vaan ole löytynyt!

Olen perfektionistiluonne ja se välittyy myös farkkujen ostoon. Pitää olla äärimmäisen mukavat sekä hyvännäköiset. Kapeat lahkeet, kireät, mutta joustavat, korkeavyötäröiset, takaa istuvat, kivat taka-taskut, ei-tyhmän näköinen etuosa, niillä pitäisi päästä kyykkyyn ja hyvä hengailla. Tämän litanian olen ladellut useaan otteeseen myyjille ja olen vastaukseni saanut hämmentyneen katseen ja lauseen ”öö, joo.. katotaas..”. Lopuksi olen kävellyt kaupasta ulos tyhjin käsin ja avannut Freddyjen nettisivun, sadannen kerran. Freddyt on hyvät päällä, eikä ne kovin rumatkaan ole. Mutta ei ne ole farkut. Ei ne ole niin siistit, että voisi pitää jossain tilaisuuksissa. Kesällä olen käyttänyt paljon maksimekkoja ja haaremihousuja, eikä paljoa ole ollut ongelmia. Mutta oishan se kiva kun ois farkut. Jotka menisi päälle. Eikä puristaisi.

Ja nyt mää löysin!!

image(7)Nimittäin Levikset. On meinaan hyvät! Joten, jos joku muukin on kyykännyt takapuolensa kasvuun, suosittelen näitä farkkuja. Levikseltä löytyy treenatulle kropalle tarkoitettuja farkkuja, joiden muotoilu ei lätistä takaa, eikä purista mistään. Ja ikuisena Freddyjen ystävänä arvostan myös mukavuutta ja nää on meinaan kivan tuntuset päällä!

Farkkujen löytämisen kunniaksi pidänkin tänään herkkupäivää, ulos syömään ja leffaa ja jälkkäriä ja kaikkea (ok, oisin pitänyt ilman farkkujakin)! Treenimotivaatio on jälleen löytänyt aivan huippunsa ja aattelinkin jo innostuksissani kuvata jonkinlaista reeniä teille, kuvilla tai jos ihan sekoan niin videolla. Oisko kiinnostusta?

image(6)Vaikka treenaaminen on aina kivaa, välillä tulee semmosia ihan käyrän huippuja, jolloin voisi tykittää aamusta iltaan treeniä ja vetää väleissä vaan tuplatehoilla kaikenmaailman proteiinisupersheikkipirtelöitä ja elää oman elämänsä fitnesstähtenä!

Oikein mukavaa viikonloppua!