Stressivapaa kisakunto

Mihin nää päivät oikein katoaa? Juoksen koko ajan paikasta toiseen ja silti tuntuu, että on kauheesti tekemistä. Samalla yritän kuitenkin pitää henkistä Zeniäni yllä ja ajatella, että kaikki menee niinkuin pitääkin. Miksi se on niin kovin vaikeaa?

2blogiLupasin itselleni. En stressaa. En koko aikana, enkä ainakaan nyt viimeisellä viikolla. Liu’un paikasta toiseen seesteisenä ja hyväntuulisena, enkä anna maailman menon painaa. En hermostu, en ärsyynny, en anna kenenkään häiritä loppukiriäni. Olen melko hyvin onnistunutkin.

Ihmiset ovat kovin kiireisiä ja stressaantuneita nykyään. Koko ajan on pieni hallittu tai hallitsematon kaaos päällä, eikä osata rauhoittua. Käydään Mielikylvyssä tai hieronnassa, jotta saataisiin arjen keskelle edes pieni hetki stressivapaata aikaa, ja silti koko tunnin ajan pyöritään ja hyöritään ja mietitään, missä pitäisi juuri nyt ennemmin olla. Ei osata ottaa sitä aikaa, mitä pää tarvitsee. Asia tajutaan vasta siinä kohtaa, kun esimies tai kumppani laittaa pakkolomalle ja varaa terapeutille aikaa. Jos tajutaan silloinkaan.

Koko ajan on monta rautaa tulessa. Usein ei osata keskittyä mihinkään asiaan täysillä, vaan tehdään puolitehoilla montaa kerralla. Tärkeintä, että kaikki tulee hoidetuksi. Ollaan lopetettu ajattelu. Suoritetaan vain mekaanisesti elämää eteenpäin ja toivotaan, että se palkitaan jossain kohtaa. Mutta ei se palkitse, jos ei sen anna palkita.

1blogiOma hyvinvointi asetetaan usein prioriteeteissä aivan liian kauas, jopa ulottumattomiin. Joku tai jokin tulee aina ensin. Epäitsekkyys on hienoa, mutta täytyy osata myös olla terveen itsekäs. Jos itsestään ei pidä huolta, usein hukkuu maailman menoon jossain kohtaa. Kyynistyy ja ahdistuu. Alkaa syyttelemään muita, löytää kaikesta negatiivisen kulman. Stressaantunut ihminen ei pysty keskittymään tai olemaan läsnä, koska mieli on koko ajan jo jossain edellä tätä hetkeä. Ihminen on kärttyinen ja vihamielinen ihmisiä ja asioita kohtaan, mikään ei ole hyvä.

Maailmassa on koko ajan hirveästi meneillään. Hirveästi ärsykkeitä, vaihtoehtoja ja tekemisiä. Mieli ei pysty lepäämään milloinkaan, kun koko ajan jostain päin tulee käskyjä ja ohjeita.

Olen nyt tämän alkavan viikon halunnut ajatella, että asiat kyllä lutviutuvat. Kaikki menee juuri niinkuin pitää ja asiat tulevat kyllä hoidetuksi. Mikään ei ole niin tärkeää, että kannattaisi stressata. Varsinkaan nyt, kun  mulla on tässä käsillä niin upea kokemus! Teen asiat ripeästi ja aikataululla, mutta rennosti. En ota pulttia, en ala panikoimaan. Jos joku asia ei mene niin kuin olen suunnitellut, teen sen toisella tapaa. Joustan. Annan itselleni aikaa. Valmentaja tai ystävä on vain puhelinsoiton päässä, ja hädän hetkellä apua löytyy. Kaikki on siis hyvin. Todella hyvin itse asiassa.

10blogiEn voi kyllä tällä hetkellä hehkuttaa olotilaani liikaa. Tänään on viimeinen tyhjennyspäivä ja huomenna alan tankkaamaan. Aamupuuro, aah!! Syön noin 9 ateriaa normaalin 6 ruikkuannoksen sijaan, ja kroppa toivottavasti ottaa hiilarin hyvin vastaan. Tällä hetkellä näytän aika juoksukoiralta, mutta toivon ja kaiken järjen mukaan kunto sunnuntaiaamua on juuri sellainen, kuin pitääkin. Tänään ja huomenna vielä treenailen tai lähinnä jumppailen. Vähän mitä tykkään ja vain keyvesti. Ei ollenkaan paha, eikös? Huomiseen loppuukin treenit ja ainoastaan käyskentelen aamulenkkejä, mikä sopii myöskin mainiosti.

Nyt kun vielä saan pidettyä tämän Zenin yllä loppuviikon, niin ainakin henkinen kisakunto on paras mahdollinen. Uskon myös, että stressaamattomuus näkyy positiivisesti koko olemuksessa, myös fysiikassa. Oon innoissani, jännittää ja odotan kiilto silmissä, mitä tuleman pitää! Tänään kävin laittamassa kisakynnet ja sokeroinnissa, joten taas kaksi asiaa enemmän hoidettuna. Toivottavasti muillakin Expoihin valmistautuvilla sujuu hommat, älkää stressatko, elämää se vain on.

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaikkei tiedä selviikö elossa

Iltaa! Ihan ensimmäisenä, pahoittelut suomiräppärimme lainauksesta. Sopii vaan niin hyvin tilanteeseen, että aijai! Nyt kun on huollettu sekä mieltä että kehoa niin taas ajatus juoksee hetken vähän vilkkaampaa ja olokin on taas vähän reippaampi. Eilen tosiaan kävin kaverin kanssa Tampereen Mielikylvyssä, mikä oli itselleni ihan uusi paikka. Oon kaksi vuotta asunut ihan pleissin vieressä, mutta enpä oo ikinä kiinnittänyt huomiota.

IMG_5205IMG_5202Paikka oli todella söpö ja henkilökunta oikein leppoisaa. Heti kättelyssä saatiin tossut jalkaan ja pujahdettiin viltin alle. 🙂

IMG_5207Mielikylvyssä on kolmea erilaista tuntia. Meidän tuntimme nimi oli MotivateMe, ja tarkoituksena oli saada mieltä motivoitua jotain tiettyä tarkoitusta varten. Alkuun perusstressaantuneena ihmisena pyörin ja hyörin paikallani ja naisen ylihidas puhe suorastaan ärsytti, mutta noin vartin päästä huomasin olevani jossain tietoisuuden ja unen rajamailla ja hengailin vaan rauhassa kuunnellen ja rauhouttuen. Tunnin jälkeen oltiin kyllä molemmat ihan tokkurassa, mutta mielentilassa ei ollut valittamista. Mulla on tonne 5 kerran kortti, joten pääsen pakoon maailmaa vielä monta kertaa kun fitnessahdistus painaa päälle. 🙂 Me like!

IMG_5222Hei! Paljos on jäljellä? Ööh.. 6 weeks out! Pitäskö tässä kohtaa stressaanua? Panikoida? Olla hysteerinen? En tiedä. Vai pitäiskö vaan olla, rauhottua, nauttia loppuajasta? Pitäis varmaan. Tällä hetkellä en kuitenkaan oikeastaan pysty ajattelemaan muuta kuin lauantain tulevaa tankkauspäivää. Se on muuten hassua tää ihmisen ajatuksenjuoksu. Hassua, miten paljon sitä pystyy kuluttamaan aivokapasiteettiaan miettien ruokaa, silloin kun sitä ei saa. Oon siis ihan oikeasti monta monta kertaa jo valikoinut kaupassa jäätelöä, mitä meinaan ostaa ja monta kertaa miettinyt mielessäni, mitä laitan leivän päälle. Tänään vielä ahdistelin valmentajaanikin näillä tankkausmietteilläni. Aika säälittävää. Nälän tunne on kuitenkin erittäin polttava. Se kuihduttaa myös sisältä päin ja pienet asiat muuttuvat isoiksi. Makuhermot herkistyvät ja esimerkiksi kahvi maistuu nykyään aivan mielettömän hyvältä. Samoin kurkku, kananmuna ja banaani. Ihan perussafkaa, mutta tälläsinä hetkinä niistä nauttii todella paljon.

Nälän tunne on hyvin raastava, ja kuten kaverini sanoi, ”tää dieetti on tälläistä ruoasta toiseen elämistä”. Tuohon lauseeseen on kiteytetty aika monta viime viikkoani. Toivottavasti kukaan ei käsitä väärin, nautin kyllä ihan oikeasti toisaalta tästä dieettini loppuosasta. Muutoksia huomaa nopeasti ja ne motivoivat jatkamaan. Tiedän, että pystyn tähän niinäkin hetkinä, kun tuntuu, etten pysty. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että nälkä vie ihan mukanaan. Kun en saa ruokaa, tulen usein kiukkuiseksi ja vaiteliaaksi. Elän ikään kuin puoliliekillä koko ajan. En saa annettua parisuhteeseen tai kaverisuhteisiin paljoakaan, vaikka haluaisin. Keskityn lähinnä vain itseeni ja omaan juttuuni. Olen kuitenkin erittäin onnellinen siitä, että ympärillä olevat ihmiset ovat ymmärtäneen erittäin hyvin oikkuilevaa ja kummalista Sonjaa (tai ainakin esittäneet hyvin ymmärtäneensä).

Olenkin suunnitellut paljon asioita, mitä teen kisadieetin jälkeen, kun palailen taas ns. normaalielämään. Odotan kyllä sitä, että voi taas olla asteen rennommin itsensä ja arkensa kanssa ja tehdä ihan normaaleja normaalien ihmisten normaalijuttuja. Hehhe. Eniten odotan kuitenkin itse kisapäivää. Sitä tunnetta. Tunnetta silloin, kun tiedän, että olen tehnyt kaikkeni, pistänyt itseni peliin parhaalla mahdollisella tavalla. Se mielikuva on niin kirkkaana mielessäni kaiken aikaa, että huonoimpinakin päivinä jaksan yrittää taas hiukan kovempaa.

IMG_5239Meidän salilla huomaa selkeesti, että syksy tulee!! Tytöt kiristyy ja vetää lippaa syvemmälle naaman eteen ja körmymiehet heittää paidan pois milloin missäkin ja pullistelee. Wolffimeininkiä! Hengenheimolaisia löytyy joka nurkasta ja aina voi vähän itkeä jonkun kanssa dieetin kurjuutta ja vatvoa elämää muutenkin. Niin se vaan on että askeettisuus yhdistää ihmisiä! Murjottavat ja pikkuruiset naiset tunnistaa toisensa jo kaukaa. Salilla tulee vietettyä hyvin paljon aikaa, joten on tosi mukavaa, että siellä käy mainiota väkee. Huonona päivänä voi vetää napit korville ja lippiksen silmille ja vähän vähemmän huonona ottaa toisen napin korvasta ja veljeillä kanssakilpailijoiden kanssa. 🙂

Fitness on muutenkin ihan liikaa laji, missä kyräillään ja tuijotetaan vain omaa napaa. Mun mielestä on hienoa, että esimerkiksi meidänkin salilta löytyy mielettömästi ihmisiä, jotka kilpailevat samassa lajissa ja jopa samassa sarjassa ja silti tsemppaavat ja neuvovat toisiaan. Ei semmoinen kyräily johda mihinkään, eikä siinä häviä mitään, vaikka kehuu vähän kilpasiskon kuntoa. Päinvastoin, on mukavaa pitää yhtä. Samaa maalia kohti ollaan kuitenkin kaikki menossa.

IMG_5238Yksi päivän kohokohta vielä!! Mulla oli meinaan mun kanasalaatissa tänään kastiketta, uuu! Mun kaloriton salaatinkastikkeeni pääsi vihdoinkin oikeuksiinsa, kyllä kelpaa! Nyt loppuu meinaan se kitinä kuivasta kanasta 😉

Nyt vielä iltanapit naamaan ja peiton alle. Heippa!