Kaikki tiet vievät Roomaan <3

tfuyg

Ciao! Yritin tähän alkuun näin perinteisen kansainvälisenä cosmopolitan-naisena heittää myös ihan noin niinkun lonkalta pientä smool toolkkia italiaksi, mutta kun yritin netin sanakirjasta kääntää lausetta ”Mitä kuuluu” italiaksi, se tarjosi ensimmäiseksi vain lausetta Cosa diavolo, jonka tarkoituksen voikin sitten jokainen itse googlettaa. Joten ehkä tämä aloituksen ciao riittänee!

Nyt on kotiuduttu kauniista ja ah-niin-mun-lempikaupungista Roomasta ja kohdattu taas karu arki. Olipahan oikein hauska kokemus sekin, kun tultiin yöllä reissusta kotiin, niin kiljuvan nälän saattelemana päätettiin jossain höyryissä tehdä niinkin huono valinta, kuin suunnata Mäkkärin kautta ennen kotio tuloa. Noh, siellähän sitä sitten oltiin. Puolet raflan väestöstä olivat menneet jo nukkumaan, mutteivat kuitenkaan olleet ehtineet kotiin asti, vaan nuokkuivat pää Big Macissa ja ranskalaiset puoliksi suussa. Toinen puoli ihmisistä olivat erittäinkin hilpeitä ja muutama oli selvästi löytänyt sinä yönä elämänsä rakkaudenkin, jonka kanssa illallistivat! Hehe. Mennääs nyt kuitenkin asiaan, eli valloittavaan Etelä-Euroopan kaupunkiin.

k

Rooma jo pelkästään on niin täynnä nähtävää, että oikeasti kyllä pelkkä pidennetty viikonloppu ei riitä näkemään kaikkea. Kyllä siellä voisi helposti pari viikkoakin pyöriä ja ihastella ja syödä gelatoa (tämä sana jäi kummasti mieleen). Joka nurkan takana tuntuu olevan jotain nähtävää ja vaikka olen aikaisemmin kaupungissa ollut, tuntui, että kaikki oli taas uutta.

ii

lok

Olen historian ystävä ja kaikki diiteilit vanhoista rakennuksista, raunioista tai muistomerkeistä ovat itselleni aivan huippujuttu. Googlettelen paljon jo ennen reissuja paikan historiasta ja kerron ääni innostuksesta täristen tärkeitä faktoja, kuten ”Hihhii, tiesitkö, että täällä Colosseumilla on ollut myös kirahveja?”. Koska tuo toinenkin puolisko ainakin kovasti jaksaa esittää, että häntäkin kiinnostaa, niin otettiin itse asiassa kahteen kertaan paikalliset oppaat eri nähtävyyksille, jotta saadaan kaikki irti. Opas Colosseumin ja Roman Forumin alueelle maksoi 35e per lärvi ja sillä hinnalla saatiin 3h kattava opastus paikoista, vatsanpohjaa kutkuttavia (ainakin minun vatsaani!) yksityiskohtia ja hintaan sisältyi myös sisäänpääsyt alueille. Ei siis mielestäni ollenkaan paha hinta.

ölkj

Colosseum on kyllä näyttävä pytinki edelleen, vaikka se onkin osittain jo lahonnut ja katto on palanut. Yllättävän hyvin se on kuitenkin säilynyt edelleen, kun nyt vertaisi, että vuonna 2016 rakennettaisiin tuohon Tampereen keskustaan pirun ruma kerrostalo, niin ei välttämättä kestäisi paria tuhatta vuotta. 😀 No, eihän se sama asia olekaan, mutta kuitenkin. Mestassa edelleen melkein haistaa veren hajun, ainakin jos on oikein hyvä mielikuvitus, kuten itselläni.

l

ttt

oiå

Kiersimme samana päivänä myös Roman Forumin alueen sekä Pantheonin, jotka ovat kyllä ehdottomasti myös näkemisen arvoisia.

pk

pp

Opas oli siinä mielessä myös ihan ykkösjuttu, että kun katselee tälläisiä raunioita ja oudon näköisiä muodostelmia, on tosi vaikea edes kuvitella, mitä tässä on ollut. Että joo, hauska kivirykelmä, mennääs jätskille. Mutta nyt melkein sieluni silmin pystyin kuvittelemaan marmoriset portaat ja viihdyttävät illalliskutsut tähänkin pytinkiin! Melkein pisti harmittamaan, ettei elänyt tuohon aikaan ja juuri tuossa temppelissä. Ikävää, ettei siihen aikaan ollut Intagrammiakaan, niin ei voi nyt jälkikäteen ihastella yksityiskohtaisia kuvia mestasta. Sad!

pppp

Tämä pallerohan (The Pallero, virallinen nimi) on sitten Vatikaanista, mihin päästiin miljoonan muun ihmisen kanssa Pääsiäislauantaina. Muistan, että viimeksi käydessäni jonotin noin tunnin sisään Vatikaaniin, mutta nyt aikaa olisi varmaan kulunut 3h. Jotenka pistettiin taas rahaa haisemaan ja otettiin samasta mestasta opas hintaan 55 euroa, joka siinä hetkessä hieman kirpaisi, mutta jälkeenpäin en olisi voinut olla kyllä tyytyväisempi. Vatikaaniin maksaa kuitenkin sisään jotain  15e paikkeilla ja mielestäni Sikstuksen kappeliin toiset samanmoiset, ellen nyt ihan hirveästi valehtele. Ja oikeasti, kun lähdettiin pois niin katsottiin sitä jonoa, jonka Pääsiäisen pyhät olivat kerryttäneet, niin voi luoja! Pietarinkirkkoon jono kiersi koko Vatikaanin etuosan aukion. Että kyllä, suosittelen opasta, jonka kanssa pääsee jonojen ohi ja sisään ennen aukioloaikojen alkamista! 😀 Varsinkin, jos on joku sesonkiaika. Näissä museoissa kiertää päivittäin 25 000 ihmistä ja veikkaan, että tuona päivänä nelinkertainen määrä voisi olla lähellä.

poioi

7t

Vatikaanin museot sekä tietysti kirkko on kyllä aivan huikaisevan upea. Mitkään kuvat eivät kyllä anna oikeutta sille, minkä näköinen pytinki todellisuudessa on. Ihan joka pennin arvoinen. Kappelin teoksissa on niin paljon todella kuuluisia teoksia, ettei niistä jaksanut enää ottaa edes kuvia, sen kuin pisti menemään suu auki ja silmät toljottaen. Sikstuksen kappelista ei kuvia saanut ottaakaan, mitä tietenkään kaikki turistit eivät tottele. 😀 Melko vihaisia vartioita oli meitä kappeliin mennessä vastassa ja tasaisin väliajoin kuului karjunta ”SILENCE, NO PHOTOS, RESPECT!!!” ja miehiltä äkäisesti noukittiin hattuja pois päästä.

Vatikaanin opas meillä oli oikeasti myöskin aivan mahtava! Kyllä oli nainen oikeassa työssä. Hän oli kiertänyt samoja mestoja 9 vuotta ja silti oli jokaisesta maalauksesta innoissaan, kuin pieni lapsi ja jakoi meille infoa muun muassa Michelangelon seuraelämästä ja naismieltymyksistä aivan into piukeena! Ihan loistava tyyppi.

tre iuyq

Kaiken kulttuurin ohella keskityimme kyllä varmasti ja huolellisesti myös reissun toiseen pääpointtiin: ruokaan.

ölk

ff

88o

Kyllä italialainen pitsa, pasta ja jäätelö ovat jotain sellaista, mitä ei Suomessa saa kokea. Keskustassa pitsa maksaa kympin ja kahden tai kolmen pallon jäätelö 2-3 euroa. Ja on meinaan hyvää! Pitsa ei ole sellaista pullapohjaista kahden sentin paksuista höttöä, vaan pohja on rapea ja täytteet ovat laadukkaita. Oijoi!

pp0

p

Piazza Navona ja jätskit!

Jos Roomaan on matkalla, suosittelen myös tekemään päiväreissun Tivolin kylään, joka sijaitsee korkealla vuorilla. Lähdettiin Roomasta metrolla Ponte Mammoloon, joka on muuten aivan hirveä paikka. Paikan metroasemalla oli kaksi kappaletta vessoja, joista toisen ovi ei auennut ja toinen pönttö oli niin täynnä sontaa, ettei sinne voinut mennä. Ja maksoimme tosiaan 50 kokonaista senttiä, jotta saimme tämän sontakasan oven auki! 😀 Grrrreeeeaaat. Ponte Mammolosta lähtee kuitenkin bussi Tivoliin. Bussikuskeilta on kuitenkin turha kysyä kysymyksiä, esimerkiksi, että ollaanko sitä nyt oikeassa bussissa tai että mihin tämä menee tai missä pitäisi jäädä pois. Eivät puhu sanaakaan englantia, joten kannattaa ottaa etukäteen selvää, mihin menee. Molottivat kyllä italiaa sujuvasti yksinkertaiseen englanninkieliseen kysymykseeni ja hermostuksissani molotin sitten takaisin suomea. Molemmat katsoimme toisiaan hermostuneesti, eikä kumpikaan tiennyt yhtään, mistä nyt puhutaan. Hehhehe.

Matka Tivoliin kestää kuitenkin noin 40min ja oikea aika jäädä bussista pois on silloin, kun ollaan noustu vuoren rinteelle. Kylä on todella söpö, ruoka on luonnollisesti Roomaa halvempaa ja meidän päämäärämme Tivolissa oli Villa D’ Este, eli upea kartano ja puutarha. Tietysti meidän onneksemme alkoi sataa sitten kaatamalla välittömästi, kun maksoimme 8e sisään, joten ensimmäinen 45min meni istuskellessa sateensuojassa. Aluksi se olikin ihan hauskaa, ja tokaisinkin, että ”onpa kiva istua tässä ja katsella sadetta”. 45 minuutin päästä en ollut enää samaa mieltä.

9

Sateen jälkeen oli kuitenkin tosi kaunista, kun kaikkialla oli raikasta ja vihreää. Puutarha on todella hieno, se onkin yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista, eikä suotta.

ppp

ti

rr

yy7

op

Aivan ihana paikka. Tivolissa olisi voinut viettää pidempääkin, jos olisi ollut mahdollista. Pakko varmaan mennä uudestaan, tosi harmi!

ä

Kaiken kaikkiaan reissu oli todella onnistunut. Säät olivat mukavan lämpöiset, 15-20 astetta ja lähes koko ajan paistoi aurinko. Vuorien kaatosadetta lukuunottamatta siis. En silti valehtele, eikö oisi ainakin itseäni aavistuksen jännittänyt hengailla Rooman isoimmalla metroasemalla, tai lähes Paavin puheen aikaan Vatikaanin ja Colosseumin liepeillä. Kyllä ainakin itseäni Brysselin tapahtumat taas järkyttivät niin, ettenkö voinut olla miettimättä, että missä seuraavaksi? Tämä ei ollu pelkästään oma ajatukseni, sillä etenkin lentokentällä ja metroasemilla seisoskeli rivissä todella paljon rynnäkkökivääreillä aseistettuja armeijan miehiä, jotka tarkoituksensa vastaisesti tekivät kyllä oman oloni hieman turvattomaksi. Ehkä olen vaan vähän herkkä. Tämä maailman meno saa vaan välillä ihokarvat pystyyn.

tt Pelkäämään ei kuitenkaan liiaksi voi maailmaa alka. Muuten jää niin paljon näkemättä, ja elämä elämättä. Eikös niin?

iugg

#bikiniathlete maailmalla!

#finnisfitnessgirl taas reissaamassa osa 2, osa 1 näet täältä.

Tosi ikävää olla kotona taas. Olisihan tuonne Ateenan lämpöön voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Aika masentavaa, että heti kun kone saapui Suomen rajojen sisäpuolelle, kone sukelsi pilvimereen ja kas, sataa! Eipä olisi arvannut.

Pelkkä reissukuvien katselu lämmittää kyllä mieltä ja melkein tuntuu ruskettuvan! Ateena oli todella kiehtova, ihan suosittelemisen arvoinen. Meidän hotlahan oli Pireuksen lähellä, aivan rannassa ja melkeinpä oon sitä mieltä, että parempi paikka ranta on majailla kuin keskusta. Keskusta ei ole kaunis, vaan hyvin tunkkainen ja ahtaan oloinen.

image(97)image(95)Hotelli oli Coral Hotel ja näkymät olivat oikein mukavat. Katolta löytyi myös suloinen ulkoallas, joka oli oikein rauhallinen, melkeinpä tyhjä iltaisin. Tuommoisen kun saisi rakentaa omallekkin katolle niin olisi bueno!

image(96)Meri oli hyvinkin kirkas, joskin rannat hyvin kivisiä.

image(99)image(114)image(98)Ateena on tunnettu vuosisatoja kestäneistä temppeleistään ja tietysti raahauduttiin 2500 vuotta pystyssä olleelle Akropolikselle. Pytinki on kestänyt tuulet ja myrskyt, sodat ja rauhattomuudet, mutta eiköhän se ollutkin sitten remontissa juuri silloin kun me tuonne Ateenan päälle kivuttiin!! Ei ollut hyvä tämä. Ei ollut tyytyväinen bikini athlete.

image(104)No oli vähän kivaa kuitenkin.

image(100)image(101)No joo. Tähänhän tää meni. Reissun suunnitelmat olivat oikein urheilijamaiset ja silti, nyt kun katselen kuvia, niin ihmettelen, miksi minä ja viini ollaan niin monessa samassa kuvassa? Hoppista vaan.

Käytiin kuitenkin Akropoliksen alla olevassa vanhassa kaupungissa ekana iltana syömässä ja noh. En ehkä suosittele. Aika turistimeininkiä oli nähtävissä. Löydettiin mukaviihtyisä ja söpö paikallinen rafla (ylempi lihakuva on sieltä), jossa tarjoilija kehui tarjoavansa meille _taivaallista_perikreikkalaista_ruokaa_, totuushan oli, että liha oli halvan oloista ja sitkeää ja viini kitkerää.

Oikeastihan nämä kunnon raflat löytyivät pikkukujilta, joissa puhuttiin hädintuskin menun verran englantia, ruoka oli todella halpaa, mutta taivaallisen hyvää! Esimerkki tästä alla. Koko satsi viineineen maksoi ehkä 10e.

image(102)image(110)

Paras osuus koko reissusta oli kyllä vierailu pienellä Aeginan saarella, jonne pääsi helposti lautalla ja matka maksoi vain parikymppiä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi ollut kiva kiertää kaikki lähisaaret. Aeginalla ei ollut julkista liikennettä ollenkaan, joten vuokrattiin kohtaloa uhaten skootterit ja pääsin taas 15v-Sonja-fiilikseen!! Oon tosin hieman katkera rakkaalle poikaystävälleni siitä, että herra ehdotti, että otetaan vain yksi skootteri, jossa minä tulisin kyydissä. Kun sanoin, että otetaan kaksi, sain huolestuneen katseen ja lausahduksen ”ettei sitten sattuis mitään”. Tämän jälkeen luonnollisesti pidin noin vartin saarnan siitä, kuinka olen ajanut skootteria täydellisesti kolme kokonaista vuotta. Jatkoin vuodatusta hieman myös illalla.

Kierrettiin lähes koko pieni saari yli ja ympäri ja näkymät olivat mahtavat! Oltiin luettu netistä, että myös tällä saarella on jonkinmoista temppeliä nähtävillä, joten lähettiin toki sitä etsimään. Paikallinen huoltamon mies sanoi, ettei temppelille pääse skoottereilla, vaan sinne pitää kävellä. Noh, selvä. Suunnattiin lähelle raunioita, heivattiin skootterit ja lähdettiin pientä kinttupolkua kipuamaan. Jalassa oli perinteisesti flipflopit, vesi loppui ja ilma poreili lähelle 40 astetta. Kipusimme polun ylös vaatteet liimaantuneena päälle ja kappas, opasteet loppuivat yhtäkkiä. Ei ristinsielua missään, ei opasteita, ei mitään. Aikamme siinä tähyiltiin, kunnes vierestä huristi ohi bussi ja Jouni oli, että ”EI JUMALAUTA TÄNNE OIS PÄÄSSY AJAANKIN”. Koska temppeliä ei näkynyt ja melkein nähtiin jo kangastuksia, päätettiin palata skoottereille ja ajaa paikan päälle. Nooooh, mopoille päästyämme omanihan ei lähtenyt käyntiin.

Olen suhteellisen kärsivällinen ihminen, mutta silloin, keskellä ei mitään, ilman vettä tai ruokaa, skootteri paskana, voin kertoa, että silloin oli hyvin huono hetki. 😀 Saatiin kuitenkin onneksi jonkin ajan päästä apua ja sain alleni skootterin, jonka moottori oli sen verran iso, että sehän oli moottoripyörä. Eipä minulla siihen korttia ollut, mutta vuokraaja oli, että ”take care”. Ok.

image(107)Vihdoin!!!!!

image(115)

image(106)

image(116)image(108)Käytiin myös yllä olevassa kirkossa. Koko alue oli oikeastaan kuin pieni luostarikylä. Hengailtiin siellä aikamme tyytyväisinä, kunnes nähtiin seinässä kissan kokoisilla kirjaimilla kirjoitettuna ”ei lupaa kulkea sortseissa, topeissa tai muuten puolialasti”. Katsoin vaatteitani, katsottiin toisiamme ja poistuttiin pikaisesti.

image(111)Illalla lähdettiin väsyneinä ja tyytyväisinä takaisin Ateenaan.

image(103)Aivan ihana oli kyllä loma! Hermoja tosin koetteli monet asiat, jotka eivät toimineet kovinkaan sutjakkaasti. Esimerkiksi kertaalleen metro hajosi yllättäen, eikä kukaan metrossa puhunut meille englantia, että mitäs nyt tapahtuu. Kielitaidon puute oli muutenkin hyvin häiritsevää monessa paikassa, mutta kyllä sitä viittomalla sai itsensä selväksi. Hämmentävä huomio oli myös se, kuinka rikkailta kreikkalaiset näyttivät ulospäin, vaikka maan todellinen taloudellinen tilahan on kehnonlainen. Tämä ei kuitenkaan näkynyt ulospäin juurikaan. Toki köyhien ja rikkaiden kuilu näkyi, kuten monissa muissakin maissa ja omaan sydämeen sattuu kovasti kerjäläiset, jotka kantavat ”brain tumor and homeless”-kylttiä, vaikka tämä ei totta täysin olisikaan.

Ruoka ja juoma on kuitenkin todella edullista, ihmiset ovat mukavia ja nähtävää on paljon. Iso peukku!