Huipputreenejä ja surullista avautumista

Heimoi!

Nyt on tyttö taas poikki. Joka paikka huutaa lepoa ja lepoa on myös tulossa. Oon treenannut niin maan perkuleesti viime päivinä, että nyt on loppuviikonloppu ihan lepoon pyhitetty.

Olin pari päivää sitten vetämässä Calisthenics-Kimin kanssa selkäjumppaa Tampereen susiluolassa. Täytyy tähän väliin mainita, että meikäläiseltä on lähteny kaks kiloa ihan yht yllättäen syystä että olen alkanut tekemään muutakin kuin nostelemaan käsipainoja ja kyykkäämään kolme kertaa kymppejä. 😀 Huomaa, ettei aerobista ole viime aikona tullut veivattua, kun paino lähtee näin helposti laskusuhdanteeseen, kun jotain vähän tekee. Painoa ei kuitenkaan missään nimessä oo tarkotus nyt laskea, joten päätin oman käden oikeudella alkaa syömään vähän vielä enemmän. Eli sanotaanko nätisti, että aika paljon tulee vedettyä muonaa tällä hetkellä, hee..

Selkää kuitenkin tehtiin. Hyvällä temmolla, nopeat liikkeet ja liikkeiden vaihdot, syke korkealla. Rasvanpoltto liittyy vahvasti treeneihin, vaikka toki lihaskasvua haetaan myös. Keskivartalon hallintaa, lonkkien avausta ja staattista pitoa. Nämä auttavat myös kovasti ihan peruspertti-boditreenissäkin. Esimerkiksi kyykkyä ja muita kokonaisvaltaisia liikkeitä on todella paljon helpompi tehdä kun pystyy pitämään vatsan kireänä akoko sarjan ajan. Kaikki lähtee keskivartalon hallinnasta ja jos sitä ei löydy, myös vika-asentojen mahdollisuus on suuri, eikä liike ole yhtä sujuva.

IMG_8866Tästä tuli muuten ihan lemppariliike! Todella varioitu alatalja. Normaalin istumisen sijaan ollaankin koko ajan jalkojen varassa ja tehostetaan selkätreeniä aktivoimalla myös pakarat. Kyykkyyn, ylös ja ylhäällä taljan veto. Koko ajan hallittu ja tasainen liike. Kyykkäys ja hidas nousu, jonka jälkeen rauhallinen selän veto taljalla. Todella tehokas! Ei pitänyt olla meinaan pyllyreenin tämä, mutta kovasti oli kankutkin kipeät seuraavana päivänä.

IMG_8867Minä ja mun fearless-pylly tekemässä yhden jalan maastavetoa. Ottaa hyvin selkään, kun puristaa alaselällä itsensä ylös.

Moni vanhanliiton fitnessihminen sanoo aerobisen ja sykettä nostavan treenin offikaudella olevan turhaa, mutta itse olen eri mieltä. Tälläinen paikkoja avaava ja normaalista poikkeavien liikeratojen treeni auttaa varmasti ihan jokaista. Monipuolisuus on mielestäni se the thing, millä lihaskasvua saa aikaiseksi. Siksi jokaisen treenini koitan suunnitella aina hieman erilaiseksi kuin edellisen. Esimerkiksi ihan ainoastaan liikkeet eri järjestyksessä jo riittää aktivoimaan lihaksia eri tavalla. Siksipä aivan erityylinen treeni kuin mitä normaalisti teen, on pelkästään hyvästä välillä. Ei pelkästään erilaisen ärsykkeen muodossa, vaan myös pääkopan sisällä vaihtelevuus tuo hommaan mielenkiintoa. Esimerkiksi, kuinka innoissaan voi ihminen olla kun Kim sai mut pysymään noin neljä sekuntia itekseni päälläseisonnassa! 😀

Tänään olin sitten Team Fitin tiimipäivässä pumppaamassa olkapäitä, ja jestas mikä polte! Jos oikein laskin, tein semmoset 500 toistoa olkapäille tunnin aikana. Yön aikana varmaan kasvavat niin, etten huomenna tunnista itteeni peilistä. Oon melkovarma!

10625046_10153284156422446_3860373078961283357_n11016718_10153284156617446_4976939604927726664_nSitten muihin asioihin. Täytyy sanoa, että oon tässä viime aikoina ollut todella pettynyt ihmisiin, blogeihin, bloggaajiin ja Fitfashioniin. Luen paljon blogeja, etenkin fitnessaiheisia, siksipä en vältykkään ikäviltä aiheilta blogeissa. Harkitsin tässä yksi päivä, että pistän oikeasti pannaan kaikki blogit ja etenkin niiden kommenttiboksit. Oon nimittäin kiinnittänyt huomiota siihen, miten jälleen kevään kisojen tullessa ajankohtaisiksi, vuosittainen fitnessmylly alkaa pyörimään ja riuhtoo mukaansa kilpailijat. Paljon, todella paljon, kirjoitetaan siitä, kuinka fitness on sairasta, fitness on syömishäiriö, fitness on rumaa ja epäterveellistä. Kirjoitetaan, haukutaan, udellaan ja mollataan.

Eikä siinä mitään, jokaisella on mielipiteensä. Jokainen on jotain mieltä asioista, hienoa, että on sanottavaa asioista. Kuitenkin. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, ettei anneta ihmisten tehdä, mitä he haluavat ja elää niin kuin elävät. En minäkään ymmärrä monia elämäntapoja, mutta ei ole minulta pois, mitä muut tekevät ja miten käyttävät tämän meidän omien valintojen suuntaisen elämän. Elämä on lyhyt, joten mielestäni joka ikinen elävä olento saa kuluttaa sen niin kuin parhaaksi näkee ja tehdä asioita, jotka tekevät tyytyväiseksi. Toisten onni tai toisten onnettomuus ei ole minulta pois.

Tämän takia en millään muotoa ymmärrä, miksi pitää haukkua niin kovasti. Onko ihmisillä oikeasti niin kovat patoutumat fitneksestä sisimmässään, että ne täytyy oksentaa näppäimistölle ihmisten blogeihin? Sääli. Sääli on mielestäni myös se, että omaan kokemukseeni nojaten Fitfashionin pitäisi olla positiivinen ja sporttinen blogiyhteisö, mutta ei ole. Negatiivisuus kukkii joka raosta, mistä saa vähänkin happea. Eipä sillä, että tässä nyt itsekään kovin positiivisissa tunnelmissa tällä hetkellä olisin.

Annan kaksi havainnollistavaa esimerkkiä, mitkä toivottavasti tuovat esiin sen, minkälaista käytöstä en voi missään yhteydessä ymmärtää pienissäkään muodoissa. 1. En pidä mallimaailmasta, koska en usko niin laihassa kunnossa jatkuvasti olemisen olevan millään lailla terveellistä. 2. Minusta McDonaldsin juustohampurilainen on pahaa. Siinä omat mielipiteeni. Ja tässä havainnollistus: 1. En silti ikinä missään nimessä milloinkaan edes missään humalatilassa menisi kommentoimaan mallin töitä tekevän blogiin kommenttia, jossa mollaisin hänen ulkonäköään ja valaisisin, kuinka sairasta tuo touhu on. 2. En silti mene McDonaldsin Facebook-sivulle ja kommentoi siellä ”JUUSTOHAMPPARI ON SAIRAAN PAHAA”. Esimerkit ovat kärjistäviä, ja kuulostaa absurdilta, että kukaan tekisi näin. Ja silti tehdään. Aiheena vain on fitness. Muutoin tämä esimerkit eivät mitenkään eroa todellisuudesta.

Otan aina vastaan rakentavaa palautetta. Olen aina valmis keskustelemaan, jos joku haluaa keskustella kanssasi lajistani. Mutta en pysty millään ylisanallakaan kuvaamaan sitä, kuinka surullinen ja väsynyt olen siihen, että minun oletetaan puolustelevan ja todistelevan lajiani ja lajini piirteitä. Jos aloittaisin nyt nokkahuilun soiton, kukaan, ei kukaan, tulisi sanomaan minulle päin naamaa, että toi sun harrastus on ihan pimee. Mutta nyt tulee. Yleensä toki selän takana tai anonyyminä, tietysti.

Kuten sanoin, sana on vapaa. Mielipiteitä löytyy jokaiselta, mikä on hyvä juttu. Se, että ihmiset ensin esittävät kärkkään näkemyksensä fitneksestä minulle ja sen jälkeen hiljaa odottavat, että alan todistelemaan jotain, ei ole hyvä. Koska en ala. Ei minulla ole mielenkiintoa käydä keskusteluita, jotka alkavat niin, että ”eikö toi oo sairasta hommaa”. Voin vastata ehkä, että ei tämä terveellistä ole, jos sitä haet takaa. Mutta mää tykkään tästä. En loukkaannu, enkä suutu. Tiedän, että koska fitness on suurelle yleisölle tuntematon, se on outoa. Ja onhan tämä nyt herran tähden outoa! Outo laji! Olen samaa mieltä hei tyypit! Tämä voi altistaa terveydellisille ongelmille ja pahimmassa tapauksessa saattaa nuppi seota. Mutta mullapas ei, joten siksi tykkään tästä. Jos kaikki tähän pystyisivät, ei tässä mitään ideaa olisikaan. Ainoa tunne, millä voin kuvata tunteitani näistä fitnessmyllytyksistä, on surullisuus.

Ihmisiä on moneen junaan. Itse en ikinä käyttäytyisi niin kuin nämä monet blogipostausten ja Iltalehden kommenttiboksien kommentoijat. En sellaista ymmärrä, enkä hyväksy. Surullista on se, että ei anneta toisten tehdä mitä tykkäävät. Surullista on se, että kuvitellaan oman elämäntavan olevan toista parempi. Surullista on se, että halutaan tahallaan satuttaa toista ihmisolentoa, eikä voida pitää mölyjä mahassa.

En ole aivan varma, mihin niin sanottu fitnessviha ylipäänsä perustuu. Itse en seuraa ihmisiä, jotka minua ärsyttävät tai joiden asiat eivät ole kiinnostavia. Miksei niin tee nekin, jotka eivät fitneksestä perusta? Vai onko se kateutta? Halutaanko nostaa oma elämäntapa jalustalle säälittävien fitnessihmisten ohelle? En oikein tiedä, eikä minun ole väliäkään tietää oikeastaan. Kunhan pistää mietityttämään. Blogeja tässä maassa on todella paljon. Viime vuosina lisääntynyt oikein kohinalla! Mutta ei niitä tarvitse seurata. Ei tarvi. Annan luvan olla seuraamatta blogeja, joissa käsitellään asioita, joista ei pidä. Minäkään en seuraa moneja blogeja tästä syystä. Oma elämä on jokaisen omissa käsissä ja omien päätöksien varassa. Miksi huutaa, että ärsyttää jotkut asiat/ihmiset kun voi tyynesti vain poistaa ne elämästään? Oma onni on itsestä kiinni.

Noniin, tässä oli sanottavani! Pitäkäähän elämänmyönteinen ja mukava loppupääsiainen!