Olenko minä tarpeeksi omistautunut lajilleni?

Tätä kysymystä olen pyöritellyt viime päivinä päässäni. Kun lähdetään katsomaan fitneksessä lajinsa maailmanhuippuja, eittämättä jokainen on jollain lailla aivan pakonomaisella tavalla kietoutunut asiaansa. Eikä välttämättä tarvitse edes lähteä ulkomaille, vaan ihan Suomenkin kärki jokaisessa fitnesslajissa on usein erittäin lajilleen omistautunutta. Jokainen ateria on lajille tyypillinen, jokainen treeni on niin pitkälle vedetty kuin suinkin. Ympärivuotinen 3 viikkoa vaille lavakunto ja fitness elämänhallitsijana. Mutta enhän mää oo sellanen!!

Enhän mää elä pelkkää fitnestä. Ja enhän mää oo edes kovin kireessä kunnossa tällä hetkellä. Oonko vain puolitehoilla tässä mukana? Pystyykö tälläisenä saavuttamaan mitään?

7blogiSaan suuria kiksejä motivoivista ihmisistä. Ihmisistä, jotka oikeasti elävät tätä varten. Ihailen suuresti esimerkiksi Savolaisen Markoa, joka on omistanut käytännössä koko elämänsä bodaukselle. Muistan myös Henriikka Klemetin joskus sanoneen, että kaikki, mitä hän tekee, hän tekee bikini fitneksen takia. Tällainen intohimo asiaa kohtaan sytyttää todella kovasti. Eikä sen the asian tarvitse olla fitness. Se voi olla mikä vaan. Ihailen ja arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat toteuttaa itseään millä alalla tahansa ja antavat kaikkensa, itsensä kokonaan, jollekkin asialle. Moni näkee tällaisen käytöksen sairaana ja pakonomaisena, itse koen sellaisen valtavan intohimon kantavaksi voimaksi. Yleensä nämä ihmiset myös menestyvät kovasti. Heistä tulee alansa parhaita ja heidät tunnetaan. Heistä otetaan mallia ja heistä motivoidutaan. Heillä ei välttämättä ole juurikaan muuta elämää tämän asian ulkopuolella, mutta he ovat valinneet oman polkunsa.

Mutta ei musta tule tällaista henkilö koskaan.

En pysty kuvittelemaan, että ikinä omistaisin kaikki voimavarani yhteen ainoaan asiaan. Lyhyiksi ajanjaksoiksi ehkä, mutta että koko elämäksi? Ei koskaan. Tiedostan tämän, ja silti samaan aikaan halu pärjätä lajissa on suunnaton. Kilpailunhaluni kasvaa joka kuukausi, enkä päästä itseäni helpolla. ”Suunnaton” ei kuitenkaan ole niin suunnaton, että se välttämättä olisi tarpeeksi.

IMG_6074Vaikka kuvittelen oman lajivalintani antavan vähän armoa moniin muihin raskaampiin lajeihin verrattuna, voin olla väärässä. Ehkä se helppous on vaan siinä, miten itse asiat teen. Ehkä en anna tarpeeksi. En konttaa salilta kotiin. En elä päiviäni ruokakello kaulassa. Joskus käyn juhlimassa ja matkustelemassa, milloin ei aina tule syötyä niin puhtaasti kuin olisi hyvä. Elän melkoisen rennoin rantein fitnestä. Minulle se on mieluinen ja luonteva tapa, mutta onko se tarpeeksi siihen, että voisin pärjätä? Ja kuinka hyvin pärjätä? En osaa sanoa.

Rakastan treenaamista, rakastan syömistä (ylläri :D) ja rakastan kilpailemista. Mutta en tee mitään näistä pakonomaisesti tai ilman mitään kilpailun ulkopuolisia tavoitteita. Vaikka sanon kisaavani rennoin rantein, ei se tarkoita, että en vetäisi treenejäni loppuun. Vedän aina. Joka kerta. Niin hyvin kuin itsestäni lähtee. En silti koe, että tämä olisi jotenkin elämääni rajoittavaa tai kovinkaan vaikeaa. Se on vain elämäntapa. Pitäisikö olla tiukempi ja kurinalaisempi itseäni kohtaan?

11390534_10206682386527765_8344987086033329429_nOngelmani tai ”ongelmani” taitaa olla se, että haluan montaa asiaa yhtä aikaa kovasti. Haluan kouluttautua korkealle, haluan tienata hyvin ja tehdä mieltä ylentävää työtä, haluan pärjätä fitneksessä ja haluan olla paras mahdollinen ystävä sekä kumppani. Äääk, pystyykö nämä kaikki järjestämään yhteen samaan elämään! Yyyyh. Tuskin mikään näistä ainakaan yhtä hyvin täyttyy kuin silloin, kun tekisin vain yhtä näistä. Jos jaan elämäni viiteen eri osa-alueeseen, joissa haluan olla maan mainio, saan annettua vain 20% energiastani yhteen. Jos taas tekisin ainoastaan töitä ja fitnestä, olisi 50% molemmille! Voisinko saada vähän voimavaroja lisää? Ajankääntimen? Kloonin? Tai kolme Sonjaa? Taikasauva? Jotain nyt hei! Apuja!

Ikävä fakta on kuitenkin se, etten halua mitään asiaa niin paljon, että olisin valmis antamaan itsestäni kaiken asialle. Niin surullista kuin se onkin. Vai onko? Marko Savolainen sanoi Poseland-Alonan haastattelussa, ettei hänellä ikinä ollut suunnitelmaa B, jos bodylajissa kilpailemiselle olisi tullut syystä tai toisesta stoppi. Ei ollut muuta. Ei hän edes miettinyt muuta mahdollisuutta. Onko tämä sitä omistuneisuutta, vaiko silkkaa tyhmyyttä? Vai kävelevätkö ne aivan käsi kädessä?

DSC_8109Lähinnä kysymys taitaa kuulua, haluanko olla paras yhdessä asiassa vai hyvä monessa? Ja vastaus kysymykseen: haluan olla paras kaikessa!

Voita Gazozin tuotepaketti!

Heissulivei!

Aivan ihana ilma tuolla hei, ootteko huomannu? +17 näyttää tällä hetkellä. Ai että, on kyllä kaivattu lämpö! Näin aurinkoisen sään ja hyvän tuulen kunniaksi käväsin tänään Gazozilla ja päätettiin ihanan Terhin kanssa arpoa teille Gazoksen tuotepaketti!!

Gazozille on muutenkin tulossa todella ihania kevätkuteita, joilla ainakin minä aion täydentää ylitsevuotavaa treenivaatekokoelmaani. Suosittelen!

image(2)Paketista löytyy: Maustamaton malto 1kg, 100% Whey-proteiini 700g, Gazoksen sheikkeri, Gazoz-rannetuet ja Gazoz-pipo (paketin arvo 70e)! Erittäin hyvä ja toimiva treenaajan paketti, joka sopii sekä miehelle sekä naiselle.

Miten osallistut?

Jätä kommenttiboksiin oma nimi ja sähköpostiosoite. Mutta! Eipä tämä kuulkaas näin yksinkertaista olekaan! Ovelana kettuna aion hyötyä tästä myös törkeästi itse. Elikkä kommentoi lisäksi minulle postaustoive tai blogin kehitysehdotus ja olet mukana paketin arvonnassa!

Eli, oma nimi, sähköposti ja postaustoive! Aikaa on 17.5. asti! Onnea!

*********************************************************************************

PS! Olen myymässä kisabikinini. Sovitusmahdollisuus Tampereella! Erittäin laadukkaalla Biancaneven käsialalla taiteillut turkoosiin menevät biksut, joilla muuten menisin seuraaviinkin kisoihin, mutta jäävät (toivottavasti, todella toivottavasti) pieniksi. Yläosa M ja alaosa S. Ovh500e. Jos kiinnostaa, saa laittaa Facebookissa viestiä!

image(3)