Bikini fitness-arvioinnit / Fitness Classic osa 2

Heissan!

Nyt päästäänkin asiaan, oon jo sormet syyhyten oottanutkin! Menin tosiaan väittämään viimeksi, että bikinissä oli viime viikonlopun geimeissä hippuisen huono taso, ikävä kyllä. Lähdenpä vähän perustelemaan tätä. Ja painotan jälleen kerran jo tässä kohtaa, että en arvostele missään nimessä ketään henkilöä, puhun ainoastaan kisakunnosta ja lavapreesensistä.

800_1317

Bikini fitness, -160cm
1. Tanja Sundell, Team Beyond Belief, Turku
2. Johanna Hermans, Team NOCCO, Espoo
3. Marjo Mattila, Team Koiviston Isku, Kaasmarkku
4. Satu-Maarit Rantanen, Team Beyond Belief, Pirkkala
5. Kirsi-Tiina Ruuskanen, Team24Gold, Klaukkala
6. Nadeja Eerola, Team HEI, Heinola

Heikon tason tunnistaa mielestäni siitä, että vähänkin harjaantunut silmä osaa löytää heti voittajan. Kun katsomossa kuuluu kuiskauksia ”toi numero xx vie”, ja silloin kun tämä arvaus vielä osuu kohdilleen, on jotain pielessä.

Lyhyimmän naisten sarjan voittaja Tanja Sundell oli aivan upea ilmestys – kuten aikaisemminkin. Häneltä löytyy rakennetta, lihasta ja on joka kerta kireänä. Todella ansaittu voitto! Uskallan väittää, että hän oli yksi parhaimpia bikinikisaajia koko viikonloppuna. Toiseksi sijoittunut Johann Hermans on myös joka kerta yhtä tyylikäs ilmestys, joskin kunto näytti aavistuksen vajaalta tällä kertaa.

Viidenneksi sijoittunut Kirsi-Tiina Ruuskanen oli omaan silmääni myös hyvin potentiaalinen kisaaja, lihasta löytyi sekä mallia. Sijoituksia jaettaessa itse mietin, että mitenköhän hän ei saanut kirkkaampaa pystiä, mutta myöhemmin kuvia katsellessani hänen kuntonsa oli hieman liian kuivan näköinen. Ns. kuivan kesän orava-efekti. Muutoin ihan loistavan näköinen!

800_1320

Bikini fitness, -163cm
1. Melina Keltaniemi, Team Force, Kellokoski
2. Edita Kallio, BadAssFitnessTeam, Helsinki
3. Mira Kuisma, Team FitFarm, Rovaniemi
4. Sara Clärk, Team Trifinity, Helsinki
5. Julia Pentti, Team Sportlife, Sastamala
6. Gynai Alekperova, Team Voimalaitos, Helsinki

Alle 160cm sarjasta positiivisesti mieleen jäi toiseksi sijoittunut Edita Kallio, jota itse povasin voittoon. Sellainen aito iloisuus, mikä hänellä näkyi, pistää aina hyvällä tavalla silmään. Muuten tämä pituusluokka oli mielestäni hieman mitään sanomaton. Mieleen jäi valitettavasti se, että tässä sarjassa monilla asennot olivat hieman hukassa, ja tuomarit saivatkin muutamille kilpailijoille toistella pariin otteeseen oikean poseerausasennon ottamisesta. Näiden asentojen kanssa nykyään ollaan hyvinkin tarkkoja, mikä on mielestäni mielenkiintoista. Se, ettei kroppaansa saa vääntää enää ihan miten sattuu, tekee sitten bikiniin sen, että siitä tulee oikeastaan kisa, missä kilpaillaan lähestulkoon kokonaan rakenteella. Kun ei pysty huijaamaan esimerkiksi kapeaa vyötäröä, sitä ei pysty peittämään. Lajista tulee raaempi, koska jos sinulla on huono rakenne, et tule pärjämään. Simple as that. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, siitä voisi varmaan kirjoittaa taas kokonaisen postauksen verran.

800_1322

Bikini fitness, -168cm
1. Sara Sievinen, Team Solana, Helsinki
2. Tuula Seilonen, Team Supermass, Valkeakoski
3. Laura Pelkonen, Team Trec Nutrition, Tuusula
4. Ona Juusonen, Team Metal Sport, Tampere
5. Krista Julkunen, Team Sportlife, Tampere
6. Sara Alatupa, Team Sportife, Mikkeli

Voittaja Sara Sievinen omasi oikein hyvän paketin alle 168cm sarjassa! Itseäni yleensä aina silmiin pistää negatiivisesti isot tatuoinnit, koska mielestäni ne eivät vain yksinkertaisesti kuulu varsinkaan bikini fitnekseen, mutta Saran selässä oleva tatuointi ei häirinnyt omaa fitness-silmääni. Päinvastoin hänellä oli oikein kaunis selkä. Tämän sarjan kunnot olivat jääneet monen kohdalla hieman liian löysiksi, mikä laski tasoa. Ikävää, että monesti tunnutaan luulevan, että bikiniin tarvisi olla jotenkin hieman löysähkössä kunnossa pärjätäkseen. En tiedä, onko tämä syy kuntoon, vaiko vain se, ettei ole kiristynyt tarpeeksi tai aika on loppunut kesken. Hyvin paljon harvemmin bikinissä kuitenkaan näkee LIIAN KIREÄÄ tai LIIAN LIHAKSIKASTA kisaajaa, kui sitten löysiä tai lihaksettomia. Siksi suurimmalla osalla perustelu ”en pärjännyt, koska mulla on liikaa lihasta” on vain itselleen valehtelua. Ei toki aina! Mutta hyvin usein.

800_1324

Bikini fitness, +168cm
1. Milla Kelahaara, Pro Elite Team, Tampere
2. Miia Vesterinen, Kuntokeskus K&M, Helsinki
3. Vilma Toiviainen, Team EastBody, Helsinki
4. Annika Vuorvirta, Team EastBody, Vantaa
5. Reetta Virtanen, Team Poseland, Tampere
6. Enni Laine, Team W.O.M., Helsinki

Pitkän sarjan (eli oman pituussarjani) vei kirkkaasti Kelahaaran Milla, mikä olikin hyvin oletettavaa. Hän on aina kunnossa, mutta tällä kerralla mielestäni paketti oli paras, mitä koskaan on ollut. Tässäkin nähtiin se, että Millallakin on lihaa kuitenkin sen verran, että pärjäsi edellisenä päivänä jopa body fitneksen naisten sarjassa, joten liikalihaksikkuus tosiaan ei ole se ongelma bikinissä. Yleensä omasta mielestäni ongelma on joko se, että ollaan liian lihaksettomia (niin sanottuja LUIKKUJA 😀 ) tai se, että ollaan liian löysässä kunnossa. Toki jos rakenne on huono, niin sille ei mitään voi, mutta näihin molempiin voi itse vaikuttaa.

Beginnerssit olivat iloinen yllätys itselleni, koska oletin vähän huonohkon ennakkoasenteeni vuoksi, että sarja olisi ihan kuraa, mutta hyviä kisaajiahan sieltä löytyi. Ja pakko oikeasti sanoa myös, että mielestäni melkeinpä kovin line up löytyi junioreista. 😀 Siellä ei osannut varmaksi sanoa, kuka voittaa, eikä niin löysiä kuntoja näkynyt, mitä yleisessä. Onneksi sieltä parhaat junnut pääsivätkin naisten sarjaan.

junior

junnu

Junnuissa oli monia lupaavia kisaajia, joista varmasti kuullaan lisää vielä myöhemmin. Erityisesti junnujen kohdalla itseäni viehätti se, että esiintyminen huomattavan monen kohdalla näytti tosi hyvältä. Se tuo kokonaisuuteen niin paljon lisää, kun ei näytä lavalla ujolta jänikseltä, joka hyppii karkuun parrasvaloja niin nopeasti kuin pystyy.

Yleisesti ottaen kuntojen kiristämisen ohella toivon myös jatkoa varten, että asennot opetellaan oikein, koska on melko noloa, kun päätuomari moneen kertaan pyytää ottamaan oikean asennon, ja kilpailija ei hievahdakkaan. Jos ei ole varma, meneekö oma asento läpi, pitää opetella monta erilaista asentoa, jotka voi sitten tarvittaessa vaihtaa. Antaa itsestään melkoisen typerän kuvan sillä, ettei ole kuulevinaankaan tuomarin pyyntöä vain siksi, ettei osaa tehdä mitään muuta, kuin könöttää siinä asennossa kuin on.

Mutta sellaista tällä erää! Nyt pitää kiiruhtaa pakkaamaan ja nukkumaan, koska huomenna meitsi lähtee Riikaan!

Fitness Expojen suuri hämmennys

Viikonloppu täynnä suuria tunteita. Isoja pettymyksiä ja onnistumisen riemua. Toivon olevani osa tuota suurta tunnemyrskyä taas mahdollisimman pian. Sitä ennen ois vielä vähän hommia tuolla salin puolella.

Näin kirjotin eilen Instagrammiini. Olihan se hieno viikonloppu taas. Todella uuvutta kylläkin, ei hirveästi siltä tunnu, että olisi rentouttava viikonloppu ollut. 😀 Lisäksi sain ihan pieniä hermoromahduksia meidän hotellista, hotelli Grandista, jossa ei ollut ollenkaan vapaata parkkitilaa, kaikki sängyt olivat yhden hengen sänkyjä, suihkun lattiakaivo ei toiminut ja aamulla pimahdin täysin, kun huoneessa ei ollut hiustenkuivaajaa! Hah, never again.

Hirveästi kaikkea häpeningiä oli messuilla ja ne olivatkin varmasti isoimmat, mitä on koskaan ollut. Siellä käytännössä pystyi elämään kaksi päivää ainoastaan mitä erilaisimmilla maistiaisilla. 😀 Itsekin alkoi siinä touhussa tulla jo vähän höveliksi, ja ostin kaikenmaailman lisäravinteita, koska ”NYT ON HALPAA”, tein sähkösopimuksen uppo-outoon puljuun (??) ja ostin pinkin putkirullan. ”No nyt tulee sitten rullattua, vaikka leffoja katsellessa, lukiessa…” Yeah, right. Varmaan joka ilta oikein.

image(16) Kisat olivat huikeat, kuten aina, mutta en pysty valehtelemaan, ettenkö olisi hyvin hämmentynyt.

Luonnollisesti kaikkien upeiden muiden lajien ohella suurin kiinnostus mulla oli omaan lajiini, bikini fitnekseen. Olen ollut erittäin tyytyväinen siihen kehitykseen, mihin bikini on Suomessa mennyt – kireämpään, lihaksikkaampaan, kansainvälisempään suuntaan. Mutta mitä tapahtui viikonloppuna? Ihan oikeasti. Haluan nyt painottaa, että en kritisoi tuomareiden ammattitaitoa, eikä minulla ole tarkoitus loukata ketään henkilökohtaisesti. Ainoastaan tarkoitukseni on sanoa, että en toisinaan tiedä, mitkä ovat oman lajini kriteerit. En tällä hetkellä ole vakuuttunut, minkälaiseen kuntoon minun pitäisi itseni saada ja minkälaista kroppaa pitäisi takoa salilla. Ja tämä on hyvin hämmentävää.

Mielestäni viikonloppuna bikinin monia sarjoja voitettiin aivan liian löysällä tai lihaksettomalla kunnolla ja oikeasti potentiaaliset kisaajat jäivät monessa kohtaa varjon. Tässä kun pitäisi mielestäni huomioida taas se, että kansainvälisesti taso on hyvin erilainen.

800_5465Ensimmäisenä haluaisin sanoa sanasen junior bikinistä. Junnuissahan tietysti korostuu se, että tytöt ovat todella pieniä, lihakset vähäisiä ja lähinnä haetaan vain vartalon hyvää mallia sekä raikkautta. Ymmärrän sen ja niinhän se menee. Kuitenkaan se, että lihaksista rokotetaan enemmän kuin löysyydestä ja keskivertoisesta kropan mallista, ei käy minun järkeeni. Tämän kuvan 141 sijoittui kolmanneksi ja 142 neljänneksi.

800_5466Minun lajintuntemuksellani tämä ei vain nyt mennyt oikein. Ymmärrän, että liika lihaksikkuus on sakotettava tekijä, mutta onko joku oikeasti sitä mieltä, että 141 pärjäisi maailmalla paremmin kuin 142? Jos ei, miksi sitten Suomen tasolla pisteytys järjestetään näin päin? Eikö meidän kuitenkin ole tarkoitus lähettää näistäkin junnuista parhaita maailmalle? Millä järjellä näin kävi?

Noh, mennäänpä eteenpäin, naisten lyhyimpään sarjaan.

800_6202Syvästi ihmettelen myös tämän sarjan kärkipään sijoituksia. Tanja Sundell (oikealta toinen) sijoittui toiseksi ja Eevi Teittinen (oikea reuna) ensimmäiseksi. Kauniita ja upeita mimmejä molemmat, mutta silti omaa mieltäni kaihertaa, miksi voitto napattiin selvästi löysemmällä ja lihaksettomalla kunnolla jälleen? Bikinissä, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, pakarat ovat erittäin tärkeässä osassa ja outoa kyllä, parhaat kankut jäivät toiseksi. Tanjalla oli mielestäni koko sarjan upein fysiikka ja olin hänen voitostaan aivan vuoren varma. Mutta väärässä olin.

Kolmas isoin epäkohta mielestäni näkyi sarjassa -163cm, ja jälleen kärkipäässä.

800_6068Eve Heikkinen (vasen) voitti ja Linda Paldanius (keskellä) jäi toiseksi. Jälleen kerran olin hyvin hämmentynyt. Evellä on todella kauniin mallinen vartalo ja kunto oli hyvä, mutta silti mielestäni Lindan kroppa on vain niin huikea, että sillä olisi pitänyt viedä koko kisa. Hän esiintyy todella hyvin ja asennot olivat rivistön parhaat. Lihakset ovat kauniin malliset ja nimenomaan, sitä lihaa löytyy. Mikä meni vikaan?

800_6061Näillä poliittisilla sanavalinnoillani en ehkä tuo tarpeeksi selkeästi esiin sitä, että olen oikeasti todella äimänä. Musta tuntui sunnuntaina Lahdesta lähtiessäni, että en tiedä, mitä on bikini fitness. Miten voin opettaa tytöille asentoja ja antaa vinkkejä, jos en osaa itse katsoa line upista, kuka on paras? MIten voin kehittää itseäni, kun en tiedä, minkälainen pitää olla?

Luulin, että Suomenkin linjaus on nykyään kireämpi ja lihaisampi. Sellainen, kun oikeasti huipulla ollaan. Ikävä kyllä olen tainnut olla väärässä. Tuomarointieroja eri sarjojen välillä sekä ammattilaisten ja amatöörien välillä on kuin yöllä ja päivällä. Kun tuomaririvistö vaihtuu, vaihtuvat toki mielipiteet ja silmät. Kauneus on katsojan silmässä. Mutta ihan oikeasti, ei tämä näin saisi mennä. Että yhtenä vuotena näin ja toisena noin. Kyllä tuomaroinnissa ne lajien kehykset pitäisi olla niin selkeät, että jokainen tietää, minkälaisella kunnolla pärjää. Ei kehonrakennuksessa tai edes body fitneksessä tarvi tällaisia miettiä. Ainakaan näin paljoa. Miksi bikini on niin jumalattoman epäselvä laji?

image(17)Vielä vertailun vuoksi haluan näyttää tämän kuvan. Tässäpä vasemmalla pro-puolelta Justine Munro, joka sijoittui ammattilaiskisassaan viikonloppuna toiseksi. Oikealla Emmi Juhala, joka amatööripuolella sijoittui neljänneksi. Emmin esiintyminen oli hyvää ja paketti muutenkin mainio. Ainoa, mitä hänen sijoituksensa syyksi paikan päällä keksin, oli se, että hänellä ehkä oli hieman liikaa lihaa ja ”vankan näköinen” kroppa. Nyt kun vertaan häntä erittäin hyvin pärjäävään pro-kisaajaan, olen jälleen hämmentynyt. Justinella on koko kehossa enemmän lihasta, kuin Emmillä ja silti hän on ammattilainen ja Emmi amatööripuolella neljäs. Mikä tässä oikeasti mättää nyt?

Haluan vielä uudelleen korostaa, että en hauku ketään, vaan arvostelen kisakuntoa. Kaikki lavan naisethan ovat hyvässä kunnossa normitallaajaan nähden, mutta nyt puhutaan kilpaurheilusta. En halua, enkä voi, uskoa, että pisteitä Suomessa jaettaisiin julkisuuden perusteella, tai että vedettäisiin kotiin päin esimerkiksi omien valmennettavien kohdalla. Jos näin uskoisin, en voisi enää itse ikinä kilpailla. Uskon rehtiin peliin. Mutta uskon myös siihen, että tässä on jotain nyt vialla. Niin monet ovat todenneet, että kun oikeasti Suomen maalta laitetaan kisaajia EM-, MM- tai Arnold-kisoihin, ei siellä voita bikinissä hiukkaakaan löysällä kunnolla tai lihaksettomuudella. Päinvastoin. Osa viikonlopun sijoituksista oli vain niin käsittämättömiä, että kyseenalaistan koko lajin tietämykseni. Enhän minä ammattilainen tai tuomari ole, mutta voin sinisin silmin väittää, että ymmärrän tästä touhusta kyllä jonkin verran.

Viikonlopun bikinikarkeiloista mieleen kuitenkin positiivisesti jäivät erityisesti Ilona Siekkinen, Sofia Ruusilan sekä tietysti uusi ammattilaisemme Jaana Malytcheva! Onnea heille mahtavista suorituksista!