Valoa tunnelin päässä!

Voi, kun sitä joskus kiireisinä arkiviikkoina miettii, että saispa nyt vaan maata sängyssä seuraavan viikon katsellen idioottisarjoja. Että oispa se elämää nyt. Ja nyt kun sitä on viimeiset neljä päivää tehnyt, nauran tälle ajatukselle. Nyt mietin, voispa vaan juosta töissä ja salilla ja siellä ja täällä ja oispa taas kiire! Musta ei kyllä olisi olemaan kotona pitkiä aikoja. En osaisi järjestää päivääni millään lailla, ellei olisi mitään pakottavaa syytä nousta kukonlaulun aikaan. Tänäänkin kun AAMULLA (kello 15) heräsin, niin ainoa rutiini, joka on tässä räkäisissä päivissä muodostunut, on kuumeen mittaaminen. Mittari on valmis 2 minuutin kuluttua ja sitten mietin, että noniin, velvollisuudet hoidettu, mitäs teen loppupäivän?

Jotkut saavat sairaspäivinä riemua herkkujen syömisestä, että siinähän on nyt sitten tekemistä. Mutustella eri värisiä irtokarkkeja ja tehdä suklaatilauksia kavereille. Omalla kohdalla tämäkään homma ei pelitä, koska en maista mitään. Eeh? Kiva siinä sitten syödä kaloripommeja kun ei niistä saa edes mitään irti. Ei mitään tietoja ruokien hajusta tai mausta. Oonkin tämän tilanteen kääntänyt voitokseni ja vetänyt kaikenmaailman itusiitepölykuoriais-ällöterveyssmoothieita ja suun makunystyrät on olleet vain, että ”ok, tää on ihan fine”, kun taas päässäni tanssii sarvipäinen demoni, että ”hähää, kerrankin saan syötettyä sulle tämmösiä, luuseri!”. Nojoo. Mutta oon syönyt hyvin överiterveellisesti kyllä, että siitä plussa. Sen ajan mitä oon siis ollut hereillä päivisin. Eli öö, kaksi tuntia? 😀

image(28)image(29)Tänään oon ollut jo jokseenkin elävien kirjoissa ja yritänkin huomenna jo päästä arkeen kiinni. Varasin huomiselle kampaajankin, jotta varmistun, että mahdollisimman moni ympärillä oleva ihminen saa nauttia räkimisestäni ja yskänpuuskista, joiden aikana näytän kuulemma siltä, että kuolo korjaa pian. Vähän riemua kampaajallekkin päiväänsä!

Ainoan sosiaalisen kanssakäymiseni näinä päivinä olen käynyt Gazoksen Terhin kanssa. Varasin Gazokselle näpsäkät treenihousut ja uskaltauduin ihan ulos asti tänään sen verran, että kävin ne hakemassa. Niin tyypillistä, ihan kun mä nyt varta vasten tänään niitä trikoita tarvisin? Ei voi käydä esim. sitten kun pääsen treenaan? Eehheeei. Tänään!! Oon muutenkin kattellut aikani kuluksi aivan ihanan kuolettavan näköisiä treenivideoita ja melkein tullut reidet kipeiksi jo pelkästä kattelusta. Nyt mieli huutelee pääkopan sisällä, että TREENAAMAAN, vaikka eihän sinne vielä ole asiaa. Kyllä ihminen toimii fiksusti, ei voi muuta sanoa!

Gazoz on petollinen paikka käydä ”vähän kääntymässä”, koska siellä on aina niin törkeen ihania treenikuteita. Ja aina jotain uutta. Aina, kun siellä yrittää käydä vain kääntymässä vähän rupattelemassa, ja miettii, että ei voi kyllä nyt mitään ostaa, kun tilipäiväkin on vasta kuukauden päästä, niin eiköhän siellä jotkut räikeät kukkakuvioiset pöksyt huuda kimakalla äänellä nimeä.

image(31)image(30)Tämmöiset aivan ihanaihanat lähti mukaan tänään. Mitä tykkäätte? Jos mua joku raivostuttaa, niin housut, jotka ei pysy jalassa. Näissä on kiristettävät nauhat vyötäröllä, joten eipähän tipu kyykätessä. Jeah! Tulee oikein treenifiilis kun vaan pitää näitä päällä. Hiiteen siis kaikki latausjuomat, turkoosit pöksyt vaan päälle! Toiset, mitkä pisti silmään oli nämä juuri saapuneet niin herkullisen väriset Nebbian trikoot.

image(35)image(34)Todella hyvän tuntuiset päällä ja laadukkaan oloiset. Liian ohuissa kankaissa on se huono, että niissä on vähän liikaa silmäniloa täällä mainitsemilleni karjuille, niistä nimittäin näkyy kivasti läpi. Nebbian vaatteissa kuitenkin tunnetusti kangas on paksumpaa, eikä tarvi miettiä, vilkkuuko kyykätessä vähän liikaa vaiko ei.

image(32)image(33)Musta tuntuu, että näiden turkoosien trikoiden vuoksi paranen nopeammin. Niin se on. Käytännössä siis panostan omaan terveydentilaani shoppailemalla. Kyllä mää uskon, että tää nyt tästä lähtee, kun katselen noita tarpeeksi. Varmasti!

Olkapäiden tuplakuolema

Kuten tuossa mainitsinkin, oon aivan liekeissä tuplatreeneistä nykyään. Täytyy toki muistaa, että liika on liikaa ja lihasryhmän palautuminen kahden kerran treenistä kestää pitempään kuin normaalisti. Lihas kasvaa levossa, joten liika rasitus ei ole suotavaa. Täytyy muistaa myös syödä varsinkin treenien välissä kunnolla ja normaalia enemmän, ettei kulutus lähde laukkaamaan miinukselle.

Eilen ilokseni vetäsin todella raastavat treenit olkapäille noin klo 17 ja illalla klo 10.

image(19)Pääsette nauttimaan myös mun erittäin laadukkaasta kuvanmuokkaustyylistä nimeltä ”päät pois ihmisiltä”.

Oon ryhmittänyt treenit tuplapäivinä niin, että ensimmäisessä treenissä isoja liikkeitä ja aikalailla vain suoria sarjoja. Päivätreenissä teinkin siis pystypunnerrusta kässäreillä, punnerrusta smithissä seisten sekä takaolkapäitä painoilla. Sarjoja tein normaalia enemmän, 4-5 per liike.

image(16)Ekassa treenissä tein myös hippusen isommilla painoilla kuin normaalisti treenaan. Toki omassa tapauksessahan tämä tarkoittaa edelleen todella pieniä malmeja. 😀 Kaikki on suhteellista! Kovia, noin 10 toiston sarjoja kuitenkin. Tuntuu ihan kivalta tämä tapa, saa vähän erilaista rasitusta kun yleensä väkerrän kilon painoilla sinne tänne tonne supersarjaa erikoistekniikkaa häsellyshösellystä. Perus suorat sarjat usein unohtuu!

Siitäpä sainkin aika hyvät jumpat ja kotona jo särki jokseenkin paljon. Myöhemmän treenin heti ensimmäinen liike meni jo aivan osoitteeseensa ja siinä tuskastelinkin, että jos tällä ei lähde nää olkapäät kasvuun niin sitten kyllä lopetan koko homman.

image(17)Tokassa treenissä paljon vipareita joka suuntaan. Supersarjoja ja pudotuksia. Ja pienet painot. Taisinpa tehdä oikein kahen kilon painoilla jossain kohtaa vipareita. Että semmonen voimanainen täällä huutelee!

image(18)Ja takaolkapäitä lissää! Oli tuolloin yhdentoista aikaan jo melkosen tyhjä sali, kumma?

Sampolta joskus kyselin näistä kahteen kertaan saman lihasryhmän treeneistä, ja sain neuvon pitää treenien välissä max. 6h. Muutoin lähtee lihas jo niin palautumaan, että tokan treenin idea vähän katoaa.

Toki varmasti joku nyt on jo siellä sormi pystyssä, että eihän tuo nyt noin ja näin ja eihän taas mitään tollalailla. Tapoja on monia ja yhtä oikeaa ei ole. Tälläinen on sopinut itselle kuitenkin tosi hyvin! Samoiten jalkojen kanssa olen tehnyt ekassa treenissä isoja liikkeitä, kuten kyykkyä, smithiä, prässiä ja tokassa kaikenmaailman hilavitkutuksia, kuten jalkojen ojennuksia, koukistuksia, lankkukyykkyä omalla painolla, pohkeita, reiden loitonnuksia.

Tänään olkapäät on kyllä todella arat, hyvä minä! Vaikka olisi uskonut, että kahden treenin jälkeen olisin eilen ollut ihan kuoleman kielissä ja nukahtanut jo kotiovelle ovea avatessa, en ollut. Kaikkeen ilmeisesti tottuu. Tähän tottuisin kyllä mielelläni