Kun erottautuminen ei ole eduksi / Fitness Classic osa 1

Tiedättekö, kun joskus vaan kaikki menee ihan vihkoon. Penkin alle. Päin mäntyä. No, mulla meni tänä viikonloppuna muun muassa kaikki! Lähdin siis suunnitelman mukaisesti ajelemaan lauantaiaamusta määränpäänä Helsingfors, kevään Fitness Classiccia katsomaan tietysti. Aamusta tuli kova kiire, joten olin koko matkan melkoisen kireänä ja kun pääsemme kisapaikalle, niin huomaan, että jaa, jätinpä liput kotsaan! Jes! No ei se mitään, kyllähän minä voin pulittaa öljyttyjen pakaroiden katselusta toisen huntin, no problem. Saattoi hieman harmittaa.

ismage

Viikonlopun aikana myös muun muassa tiputin vessanpönttöön reissun ainoan huulirasvani (en siis pysty elämään ilman huulirasvaa) ja sunnuntai-illasta sairastuin hauskaan vatsatautiin! Ihastuttava viikonlopun päätös. Mutta annetaanpä näiden kivojen yksityiskohtien olla rauhassa, ja keskitytään itse kisoihin. On meinaan jos jonkinmoista pakaraa ja rintalihasta taas tiirailtu ja onhan minulla sananen tietysti sanottavanani, kuinkas muutenkaan!

Miesten Classic oli iloa silmälle: paljon kovia kisaajia ja paljon kovia kuntoja! Kehonrakennuksesta löytyi tietysti rautainen Peter Wilenius ja naisten fysiikan taso oli myös yllättävän hyvä. Voittaja Niina Pellikka oli aivan upeassa kunnossa! Body fitneksessä, etenkin naisten sarjasta, löytyi paljon kovia kisaajia ja kamppailu oli tiukkaa. Miesten fysiikastakin pisti silmään useampia todella tiukkoja miehiä. Mutta bikinin taso oli näiden kaikkien jälkeen ikävä kyllä heikohko.

800_0608

Naisten fysiikan Niina Pellikka. Kuvat: Mike Siren

Tietysti tämä on vain oma mielipiteeni, ja toki muutamia hyviäkin kilpailijoita löytyi. Ja jotta saan tämän mielipiteeni perusteltua asianmukaisella tavalla, haluan omistaa yhden kokonaisen postauksen bikini fitness junnujen, mastersien ja naisten sarjan ruotimiseen. Bikini fitness on kuitenkin itseäni luonnollisesti eniten koskettava sarja ja uskon, että se on myös monen muunkin mielestä mielenkiintoinen. Tästä aiheesta löytyy siis kirjoitusta seuraavassa postauksessa, jonka näpyttelen mahdollisimman pian tällä viikolla!

Tämän ensimmäisen  osan haluan kuitenkin keskittää yhteen asiaan, joka nousi viikonlopun kilpailuhuumaa tarkkaillessani kovasti mieleeni ja liittynee niin bodyyn, bikiniin, kuin yhtä lailla myös miesten sortsisarjaan. Tietysti ehkä osittain myös raskaampiin lajeihin, mutta etenkin näihin. Kysymys kuuluu, miten kannattaa erottautua ja miten ei missään nimessä.

800_1324

Tämä nainen (Milla Kelahaara) erottautui ehdottomasti edukseen!

Monesti ruoditaan kovinkin sanoin tuomarointia ja ”linjausta”. Saattaa käydä niin, että kilpailija voittaa ensin jonkun sarjansa ja puolen tunnin päästä toisessa sarjassa ei pääse edes finaaliin. Tämä herättää keskustelua siitä, arvioivatko eri tuomarit kisaajia niin eri tavalla, voiko sijoitukseensa millään tavalla luottaa ja ovatko tuomarit puolueellisia.

Tietysti, kun kyseessä ei ole täysin konkreettisin asioin mitattava laji, kauneus on jokseenkin katsojan silmässä. Tokihan tuomareiden kauneussilmä on hiottu etsimään joukosta kisaaja, joka täyttää lajin kriteerit parhaiten ja jonka on mahdollista edustaa maataan ulkomailla. Aina, ihan aina, mukana on tietysti myös osaksi inhimillisyyttä, niin kauan, kun robotit eivät valitse voittajia. Eihän sille kukaan mitään voi. Mutta usein myös unohdetaan se tosiasia, että sen hetkinen line up määrittelee juuri sen kyseisen sarjan kriteerit. Mitäkö tarkoitan? No, esimerkiksi sitä, että monta kertaa on käynyt niin, että kun nuori tyttö, joka on ikäänsä nähden saanut kerrytettyä jo huomattavan määrän lihasmassaa, menee ensimmäistä kertaa kilpailemaan junnusarjaan, hän saattaa jäädä finaalin ulkopuolelle tai sijoittua johonkin 4-6 paikkeille. Tämä käy vaikka hän olisi todella hyvännäköinen ja lihaksikkaampi kilpailija kuin muut. Miksi? Monesti siksi, että useimmiten muut junior-kisaajat ovat todella hoikkia, pieniä ja lihaksettomia. He ovat siroja ja tämä lihaksikkaampi kisaaja heihin nähden erilainen. Hän ei kuulu siinä line upissa joukkoon. Sitten kun hän siirtyy naisten sarjaan, toisinaan käy niin, että hän sopii sinne kuin nenä päähän. Sama laji, eri sarja, eri line up, eri taso.

800_0503

Koskaan, tai useimmiten, ei voida sanoa yksittäisestä kilpailijasta etukäteen varmasti, että hän tulee voittamaan. Ei, vaikka hän näyttäisi todella kovalta. Tokihan nyt aivan kurakunnossa olevan tunnistaa jo ennen kisojakin, mutta hyvästä kisaajasta ei pysty sanomaan ennen kilpailuja. Pitää nähdä kisojen koko line up, ennen kun voi sanoa, miten kyseinen henkilö tulee pärjäämään. Erottuuko hän haitallisesti? Minkälaisia ovat kanssakilpailijat?

Aina pitää erottautua, erottautua, erottautua. Sitähän aina hoetaan. Että ”näin erotut eduksesi” ja ”näillä bikineillä et jää varjoon”. Mutta tosiasia on, että aina vahvasti erottautuminen ei todellakaan ole hyvä juttu. Vaikka nyky-yhteiskuntamme korostaa yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta, tämä ei päde täysin fitnesskilpailussa. Jos sinulla on vaikkapa kirkkaan punainen tukka, paljon tatuointeja, lävistetty naama, tai joku muu todella räväkän näköinen tyyli, kuten vaikkapa rock-henkiset bling blingit päällä bikinien lisäksi, et tule voittamaan. Yksinkertaisesti näin. Hyvin kärjistettyä, tiedän. Kyllähän vaikkapa naisten fysiikassa (kts. ensimmäinen kisakuva) naiset ovat useinkin hyvin massasta poikkeavia, kehonrakennuksessa ja muissa niin sanotuissa suuremman lihasmassan lajeissa erilaisuus on ihan jees, ja toki voit näissä voittaa punaisella tukalla. Mutta kun mennään näihin sarjoihin, joissa lihasmassa on pienempää ja kokonaisuus ratkaisee, asia vain on näin. Vaikka persoonallisuus on ihana asia, näihin lajeihin tähdätessä kannattaa hieman sopeutua joukkoon. Jos omaa todella lyhyen polkan, kannattaa bikinikisaajan laittaa kisan ajaksi pidennykset ja vaikka haluaisi omaan tyyliin sopivan rusetin päähän, se kannattaa kuitenkin jättää pois. Hieman kannattaa mennä massan mukana, jos haluaa oikeasti pärjätä.

Tietysti hyvällä tavalla pitää erottautua, mutta useimmiten tämä hyvä tapa on tyrmäävä fysiikka ja hiottu esiityminen ja lavakarisma, ei erikoiset kampaukset tai pääkallokoristellut bikinit. Koska oikeasti, jos sinulla on lyhyt siilitukka ja kaikilla muilla pitkät kiharat, näytät auttamatta epänaisellisemmalta kuin muut. Tai jos sinulla on timantein koristeltu tiara päässä ja muilla ei, näytät auttamatta hieman lapselliselta, et tyylikkäältä. Pahoittelut suorapuheisuudestani, mutta näin se vaan on. Muussa elämässä kaikenlainen erottautuminen on todella upeaa, mutta kisalavalla ei.

800_0267

Tämän aiheen tärkeyden muistutti mieleeni lauantaina eräs tapaus, jossa omasta mielestäni tapahtui vääryys, mutta se ei kuitenkaan välttämättä ollut väärin. Yllä olevassa kuvassa on keskellä numerolla 99 tyrmäävän upea tiimiläisemme Kirsi Kivimäki. Hän oli kerta kaikkiaan säteilevän itsevarma, kaunis ja fysiikka todella lihaisa ja symmetrinen. Nainen voitti body fitness masters 35-sarjan suvereenisti ja jatkoi matkaansa avoimeen naisten sarjaan.

Naisten sarjaa katsoessani olin vakuuttunut, että Kirsi tappelee ykkössijasta myös siellä, mutta yllättäen hänet kutsuttiinkin vasta kolmanteen vertailuun ja jäi reilusti pois edes finaalipaikasta. Mitä tapahtui? Huononiko kunto äkisti? Ehei. Yhtä hyvä hän oli edelleen. Ainoa selitys, minkä itse keksin tähän on se, että hänen katsottiin olevan liian iso sarjaansa. Masterssit olivat pidempään treenanneita ja luonnollisesti lihaksikkaampia kuin naisten sarjan kilpailijat. Naisten sarjassa suurin osa oli siroja ja toki lihaksikkaita, mutta pienempiä kuin hän. Tässä line upissa katsottiin melko raa’asti niin, että tämä aivan ykkösluokkainen kilpailija on liian iso sarjaansa, vaikka hän oli aivan hetki sitten voittanut selkeästi toisen sarjansa samassa lajissa.

800_0374

Olin todella hämmentynyt tästä asiasta, koska tämä nainen oli kuitenkin aivan uskomattoman näköinen ja lavakarisma oli käsinkosketeltavaa. Tutkin paljon kuvia tästä jälkikäteen ja kyllä se vaan niin varmasti oli. Hänellä oli etenkin selässä paksuutta ja rintalihat erottuivat selkeästi ja ilmeisesti tämä teki fysiikasta liian raskaan näköisen bodyyn. Sinänsähän jos vertaan tätä kilpailijaa body fitneksen ammattilaiskilpailijoihin, hän ei ole liian iso. Ei missään nimessä, vaan päinvastoin. En sano, että minun järkeeni kävisi se, että tällainen kisaaja jätetään täysin huomiotta, vaikka maailmalla hänellä olisi eväät menestykseen, mutta niin se vain nyt meni. Line up määrää arvosteluperusteet.

Vaikka minun mielipiteeni on, että tämä ratkaisu, tai toisinaan moni muukaan tehty ratkaisu sijoitusten kanssa ei ole mennyt täysin oikein, tuomariston päätökset täytyy hyväksyä. Tuomaristolta saa kysyä palautetta kisojen jälkeen ja keskustella, mikä meni pieleen tai mikä meni nappiin, mutta hyväksyä täytyy aina. Sillä hetkellä, kun päätät lähteä kilpailemaan, sinun täytyy hyväksyä se tosiasia, että siitä lähtien joku muu, joku aivan tuntematon henkilö, tulee ratkaisemaan sinun sijoituksesi ja menestyksesi, joskus omien mielipiteidesi vastaisestikin. Täytyy hyväksyä se, että sijoitukset tulevat annettuina ja esimerkiksi omasta sijastaan nillittäminen saa näyttämään vain tyhmältä. Jos tähän hyväksymiseen ei pysty, ei kannata lähteä kisaamaan, koska pettymään tulee. Suomessa kuitenkaan nimellä ei pärjää, eikä tuomaristo ole lahjottavissa, joten sijoitukset ovat useimmiten aivan ansaittuja, vaikkei se sillä hetkellä siltä tuntuisikaan.

Tähän päätän ensimmäisen paatokseni erottautumisesta ja jatkan sairasvuoteellani. Onnea vielä kaikille itsensä ylittäneille kilpailijoille!

Bikini special!

Lupasin palailla viikon takaiseen Lahden reissuuni, jonka aiheena oli, mikäs muukaan, kuin bikinibikinibikini!

bikini awards.jpg

Eilisten Arnold Classic-kisojen 6 parasta biksua. Kuva: http://www.flexonline.com/ifbb/2016-arnold-classic-finals-report

Toimin Team Fitillä poseerausvalmentajana bikini fitneksen osalta. Vaikka omaa kisakokemusta löytyy vain yksien kisojen verran, olen kerryttänyt kuitenkin melko kiitettävää tietotaitoa poseerauksen ja esiintymisen osalta ja mielelläni opastan etenkin uusia biksukisaajia. Yksin harjoitellessa kun sitä on niin hankala miettiä, mikä näyttää hyvältä ja mikä miltäkin. Muistan itsekin, kun itsekseni treenailin kävelyä ja mietin, että hitto, täähän on ihan upee! Jyrään kaikki! Ja sitten kun esitin sen jossain kohtaa poseerausvalmentajalle, sain hieman vaivaantuneen hymyn.

Hankalinta esiintymisessä ei niinkään ole asennot itsessään. Kyllähän ne nyt saa väännettyä kohdilleen, kun tarpeeksi kauan aikaa kääntelee selkärankaansa. Haastavinta yleensä kisaajilla on kaikki muu asentojen ohella. Miten vaihtaa asennosta toiseen, miten sen saa näyttämään luontevalta, kuinka pidän käsiäni, mitä asentoja teen. Minkälainen I-kävelyni pitäisi olla, miten näytän itsevarmalta. Nämä on ne kysymykset, joidenkan kanssa yleensä tapellaan. Optimaalinen fitnesslavalla esiintyminen näyttää yleisöön siltä, että ”onpa tuo tyttö luonnollisen näköinen”. Se näyttää siltä, että sitä ei ole treenattu, ei ole mietitty askelia valmiiksi, vaan kilpailija vaan lipuu sisään ja keksii päästään ex tempore uskomattoman koreografian ja hymyilee vaivattomasti koko lavalla olon ajan. Silloin esiintyminen on onnistunut. Katsoja kun ei näe niitä loputtomia harjoitustunteja, joita on vedetty peilisalissa niin, että itku ei ole kaukana. Ainoa, millä on merkitystä, on lopputulos.

Monet eivät myöskään ole sisäistäneet sitä faktaa, että kaikki se asentojen vaihtelun ja hyvältä näyttämisen vaikeus tuplaantuu sillä hetkellä, kun ne 10 sentin kisakorot laitetaan jalkaan. Ja kun se esiintyminen pitäisi silti näyttää samalta. Luonnolliselta. Varsinkin pitkillä tytöillä korkeilla koroilla kävely näyttää usein oikeasti melko hirvimäiseltä ja se bambi on the ice-look ei yleensä ottaen kovin hyvin pure kisalavalla. Pisteitä ei heru söpöydestä, kun kompuroi omiin jalkoihinsa ja teloo itsensä kanssakilpailijoihin. Sinänsä monesta tuntuu typerältä (minustakin tuntui) keskittyä verenmaku suussa tehtyjen treenien ohella johonkin idioottikorkkarikävelyyn. Mutta se on melko suuri osa sitä, mitä tuot lavalle. Kuinka turhauttavaa on katsoa todella hyväfysiikkaista kilpailijaa, joka ei selkeästi ole viitsinyt uhrata ajatustakaan esiintymiselleen. Ja sitten sielä vedetään ihan päättömänä kanana koko lavarupeama ohi ja tiputaan monta sijaa siitä, mitä harjoittelun tuloksena oltaisiin voitu saavuttaa.

ifbb-logo-img

IFBB Finland ry vaihtoi tänään nimensä Suomen Fitnessurheilu ry:ksi, mikä omasta mielestäni on hyvä muutos, koska se osataan varmasti helpommin liittää oikeaan kategoriaan. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa meinaan, kun minultakin on kysytty, että ”Mikä on IFBB?” 😀 Nimenmuutos ei ole ainoa tämän vuoden muutos, vaan selväst monet fitnesslajit, etenkin bikini fitness, elävät jonkinlaista murrosvaihetta, ja vähän ehkä hakevat paikkaansa edelleen. Bikiniin on tehty asentomuutoksia sekä luonnollisesti bikineihin ja kisakenkiin on tehty jälleen muutoksia. Voitte lukea edellisen lauseen sanan ”luonnollisesti” ivallisella vivahteella. 😀 Nämä kisa-asujen muutokset ovat nimittäin mielestäni melkoooo tuuuurhiaaa, etenkin kisakenkien sähläyksen kanssa. Milli väärän korkuinen pohjakoroke, ja et saa kilpailla niillä. Ok! Noh, mutta säännöt on säännöt. Mennään me siihen oleelliseen nyt, eli niihin uusiin asentoihin!

IMG_5595

Asentomalleinani toimivat tänään tiimimme kevään ihanat bikinijunnut, Anna Toivonen (vas.) ja Kiira Eloranta. Suurin käänne bikini fitness-asennoissahan on takaposeerauksessa. Aika jännittävää nähdä nyt keväällä ensimmäisen kerran, miten tämä on sisäistetty, koska olen ymmärtänyt, että vääränlaisista takaposeista tullaan rokottamaan melko tiukasti nyt, kun lajia koitetaan ”siistiä”. Vanhat tyrkky-pyllistän-niin-paljon-kuin-pystyn-poseeraukset ovat siis historiaa (thank god!) ja nykyisin poseeraus on melko paljon tyylikkäämpi.

IMG_5598

Kevyt nojaus taakse (kevyen ja liian notkon raja on hyvin häilyvä..), jalkaterät eteenpäin, kevyt selän levitys, toinen käsi lantiolla. Painopiste aavistuksen toisella jalalla, ei kuitenkaan niin, että toinen pakara menee niin sanotusti kokonaan lyttyyn. Koska myös selkää arvioidaan, hiukset kannattaa siirtää pois selän päältä. Lapoja ei missään nimessä vedetä kiinni toisiinsa. Pää suoraan eteenpäin ja toinen käsi rennosti sivulla. Fitnessurheily ry:n sivuilla lukee, että tässä asennossa jalat ja pakarat kuuluisivat olla hieman jännitettyinä, mutta itse en tätä missään nimessä ikinä suosittele. Tämä on mielestäni hyvin rento asento etenkin jalkojen osalta. Jos tuosta nyt vetäisi pakarat vähänkin jännitykseen, niin lopputulos saattaisi olla melkoisen huvittava.. Tämä on kuitenkin todella kauniin näköinen asento, ja mielenkiinnolla odotan, että nyt kun selkääkin hieman levitetään, että mikä on raja liian ”bodymaisen” asennon ja bikiniin soveltuvan välillä.

IMG_5596

Sivuasennossa ei muutoksia. Edelleenkin takajalka suorana, etujalka hieman taitettuna, jalkaterät sivulle, vatsa sisäänvedettynä ja yläkroppa eteenpäin käännettynä. Molempien olkapäiden tulisi näkyä tässä asennossa. Selkää voi jännittää, se tuo haluttua hartiakkuutta. Tietysti selän jännityskin riippuu yksilöstä, sillä jos selkä on todella kookas, sen jännitys voi tehdä asennosta turhan maskuliinisen näköisen. Sivuasennossa yleensä ongelmaksi tulee ensinnäkin tietysti se, että vartaloa käännetään hieman luonnottomaan asentoon. Jalat pitäisi saada pidettyä sivulle käännettynä ja yläkroppa kuitenkin mahdollisimman paljon eteen. Toinen hankaluus on muistaa pitää pakara koholla, jotta kroppaan saadaan muotoa. Tässä asennossa saa pitää toista kättä lanteilla tai molempia suorina ja näitä saa ja kannattaakin vaihdella.

IMG_5599

Seuraavaksi tuleekin luonnollisesti etuasento.

IMG_5597

Etuasentojahan on ollut jos jonkinmoista sorttia näkyvillä. Usein tyttöjä on todella vaikea pistää järjetykseen jo senkin vuoksi, että he ovat kääntäneet itsensä jos jonkinmoiseen vänkyrään, eikä heitä pysty millään arvioimaan. Tämän vuoksi myös etuasentoa on yhtenäistetty.

Painopiste toisella jalalla ja vartalo kevyesti taitettuna (näin myös vyötärö kaventuu). Etuasento ei kuitenkaan missään nimessä saa näytää enää siltä, että vartalo on lähes kokonaan sivulle päin ja käytännössä vain painopisteen siirtämisellä saataisiin vaihdettua sivuasentoon. Nounou! Pään ja vartalon pitää olla samassa suunnassa kuin jalkaterät, eteenpäin kaikki. Pään eteenpäin pitäminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö voisi ottaa kontaktia yleisöön. Tämä on suotavaakin, koska tuomarit eivät yleensä ole kovin mukavaa tiirailtavaa tuimine ilmeineen. 😀 Etureisiä ja olkapäitä voi hieman jännittää ja vatsa ehdottomasti tiukaksi jännitettynä. Toisen käden tulee olla lantiolla ja toisen sivulla.

Siinäpä ne! Ei maailmaa mullistavia muutoksia, mutta muutoksia silti. Muutoksia, mitkä pitää osata ja olla ajantasalla siitä, miltä asennon pitää näyttää, jotta se hyväksytään. Odotan todella innoissani, miltä kisaajat tulevat näyttämään sekä sitä, miltä I-kävelyt tulevat näyttämään. Tämä siistiminen kun koskee myös niin sanottua flirttailua, mitä joskus näkee bikinissä jo ällöttävyyteen asti. Hiusten heilauttelu, olkapäiden kohauttelu ja muu ylimääräinen keimailu pitäisi jäädä vähemmälle, koska näistä saatetaan rokottaa, jos esiintyminen tuomariston mielestä ylittää hyvän maun rajan. Ja aah, tämä on omasta mielestäni todella hyvä juttu! Korostan aina sitä, että tyylikkyys ja arvokkuus erottuu edukseen.

indiapa

India Paulino. Kuva: http://www.flexonline.com/ifbb/2016-arnold-classic

Jos teistä joku katsoi eilen yöllä Arnold Classicia, niin ammattilaisbikinissähän on silminnähtävää, että siellähän kaikki kumoutuu täysin. 😀 Aika hauskaa, että amatooribikinissä mietitään, että ylitänkö hyvän maun rajan jos heilautan hiukseni tässä asennossa taakse ja sitten taas ammattilaiset vetävät tuolla kuin viimeistä päivää kaiken mitä itsestään irti saavat, heheh! Kansainväliset ammattilaiskisat bikinin osalta vei India Paulino. Voitto hämmästytti itseäni jokseenkin, koska tyttöhän on päätä lyhempi muita kisaajia! Yleisesti kun on ollut kirjoittamaton sääntö, että maailmalla pärjäävän bikini fitness-kilpailijan pituus pitäisi olla lähemmäs 170cm, jotta erottuu edukseen. Ja sitten tämä lyhyenläntä tyttö vei koko kisan! 😀

indiap

Kuten näkyy, takaposeerauskin ammattilaispiireissä on ennallaan.

Kuitenkin tästä taas näemme sen, että maailmalla pärjätäkseen ei tarvita kovinkaan massiivisia lihaksia ja itseäni silmiinpistävää on myös se, vatsalihakset eivät juurikaan edes erotu. Olenhan tämän todennut ennenkin, mutta aina se jaksaa yllättää. Itse kun kuvittelee aina, että rautainen sixpack pitää olla, niin juu ei tarvi, tuolla sitä viedää KV-kisat ilman yhtäkään vatsapalaa! Hämmentävää. Mutta kaunis kisaajahan India on, en minä sitä missään nimessä kritisoi. Esiintyminen on luontevaa ja hän on kaukinpuolin rakenteeltaan hyvännäköinen. Uskoa luo itselleni myös se, että hänellä on hyvin pienet pohkeet! Jesjes! 😀 😀 Ja siis sille, joka ei tiedä, niin pohkeiden kasvatus on itselleni järkyttävä turhauttava työmaa, eikä niihin tunnu millään tarttuvan mitään.

Näihin fitnesstunnelmiin tällä erää. Oikein ihanaa alkavaa viikkoa <3