Kisasuunnitelmia

Tammikuu, tammikuu! Tammikuu ei ole pelkästään tipaton työmoraalinkeruu- ja pikkujoulukilojensulatustammikuu, vaan sillon myöskin täytynee koota jokseenkin ajatuksiaan uudesta, kuluvasta vuodesta ja suunnitella sen kulku. Ainakin fitnessurheilijoilla. Vuoden 2016 kisalisenssin ostoon on nimittäin aikaa enää viikko.

image(55)

Jokainen ihminen tietää sen hupaisan tilanteen, kun näkee pitkästä aikaa vanhan tuttavan ja pikaisen, usein myös kiusallisen, small talkin jälkeen sitä vain miettii, että mitä on tapahtunut. Joko tuttava on ottanut +20kg, laihtunut 20kg tai muuttunut jollain tavalla aivan eri ihmiseksi. Kun näkee ihmistä vain silloin tällöin, muutoksen huomaa selkeästi. Jokapäiväisessä kanssakäymisessä olevan ihmisen muutosta ei niinkään.

Minulle kävi eilen näin! Tosin, olin itse muuttujan asemassa. En ollut hetkeen nähnyt valmentajaani ja mukavan alkurupattelun jälkeen sain kuulla, että ”nojoo, kyllä mää vähän katoinkin, että on tyttö ottanut vähän massaa”. Jaajaa, nonniin.. 😀 Vitsiähän nämä meidän piikittelevät kommentit tietysti ovat, mutta onhan tässä totuudenkin siemen. Kyllähän täällä päässä on tullut kiloja otettua viime aikoina. Eikä se johdu siitä, että olisin pikkujoulu-uusi vuosi-akselin rellestänyt menemään kuin mikäkin. Tai siitä, että olisin nykyisin Arnoldsin kulta-asiakas. Ehei. Vaan siitä, että olen yksinkertaisesti syönyt todella paljon. Ihan puhdasta ruokaa, mutta todella paljon. Oon suunnitellut viime aikoina itse oman ruokavalioni, ja koska olen perusteellinen ihminen, en ole halunnut jättää sattuman varaan, että onko ravintoni varmasti plussalla kulutukseen nähden, vaan olen varman päälle vetänyt melkoisenkin suurilla määrillä. 😀 Samalla myös takaraivossa jyskyttää ajatus, että en halua seuraavalla dieetilläni vetää tonnin kaloreilla, joten koitan hilata nyt kalorimääräni pikkuhiljaa mahdollisimman ylös, jotta kroppa alkaisi polttaa rasvaa myös suhteellisen suurilla kaloreilla.

Ja kyllä, olen onnistunut! Onhan tämä yhtä työtä ollut, tämä syöminen. Ja nyt vähän tuntuu, että ehkä näin suuri plussalla oleminen ei ole oikeasti tarpeen. Että niin, ei ne lihaksen alut nyt ehkä kuitenkaan lähde juosten karkuun loikkimaan, vaikka jättäisi vähän sitä riisiä pois. Päinavastoin, olisi ehkä ihan mukavaakin, kun leuan alle ei alkaisi kertymään toista vastaavaa, vaan pysyisi kuitenkin ihan ihmisen näköisenä.

image(52)

Toisin sanoen hieman siistittiin ruokavaliotani eilen Sampon kanssa. Ihan siis vain muutama riisi sieltä ja kananmunan keltuainen täältä. Tämmöiset pienetkin tsekkaukset kuitenkin antavat itselleni jostain kummallisesta syystä lisäpontta. Varsinkin, kun nyt sain omatekemäni ruokavalion hyväksyttyä valmentajallani. Jes! Ehkä oikeesti osaan jo vähän tätä hommaa.

Tehtiin myös pikainen kuntotsekkaus ja yläkropan kehityksestäni sain kehuja. Jalkoja pitäisi saada vaan vielä enemmän. Aina vaan enemmän. Ne on kyllä ikuinen ongelma! Ihan häkellyin kun Lahdessa eräs mukava tiimiläiseni kehaisi, että ”sulla on jalat tosi hyvät”. Hämmennyin ja katselin taakseni, että kellekköhän se oikeen puhuu? Joka puolelle kuitenkin vaan tasaisesti lisää treeniä ja tosiaan jos sitä talvikerrostakin saisi vähän siistittyä, niin oisi kauheen kiva. Ainakin allekirjoittaneen mielestä! Enkä nyt siis väitä, että olisin jollain lailla pulska, tai ettenkö olisi tyytyväinen itseeni näin. Kyllä minä omasta vartalostani tykkään, mutta rehellisesti sanottuna viihdyn paremmin hieman vähemmällä rasvakerroksella. On parempi olla.

Ja se kisalisenssi. Niin mites nyt sitten sen kanssa. Antidoping-sopimuskin pitäisi nyt kirjoitella, jos sitä kisaamaan halajaisi tämän vuoden puolella. Ja kyllä, kyllä minä sen nyt päätin sitten allekirjoitella. Syksy on vielä yksi iso  kysymysmerkki, eikä omasta mielestäni olisi edes kivaa sinne asti vielä pohtia. Eihän sitä voi tietää, mitä tässä puolen vuoden aikana vielä tulee tapahtumaan, ei ainakaan omassa elämässäni ole mahdollista pohtia liian tarkasti niin pitkälle! Elämäni kun tuntuu olevan välillä yhtä pyörremyrskyä. 😀 Tosin ajoittaisten puuskien lomissa kuitenkin varsin mukavaa, lähinnä vain lämmintä tuulenvirettä. Voihan tosiaan olla, että en halua/ole valmis syksyllä kisaamaan. En halua mennä lavalle liian keskeneräisenä, enkä halua montaa stressaavaa elämäntilannetta päällekkäin. Se on kokeiltu jo ja todettu huonosti toimivaksi. Kisadieetti on kuitenkin sellainen rupeama, että haluan ja vaadin siksi ajaksi seesteistä elämää. Ei siitä muuten mitään tule, eikä tule mistään muustakaan.

image(53)

Nyt kun IFBB yllättää meitä kisaajia joka kulman takana uusilla kujeillaan, tällä hetkellä tosiaan syksyllä 2016 olisi junnukisat (toisin kuin aikaisemmin infottiin). Lisäksi olisi uusi beginners-sarja, johon voisin osallistua, ja jos sijoittuisin 3 parhaan joukkoon, pääsisin naisten avoimeen sarjaan kisaamaan SM-kullasta. Vaihtoehtoja olisi siis muutamakin syksyllä. Kuulostaa ihan kivalta. Jos kesällä tuntuu, että syksy on oikea hetki, niin sitten mennään kattomaan, mitä löytyy kehon rasvakerroksen alta! Jos taas ei tunnu oikealta, odotellaan kevääseen. Hienointahan on, että se on kaikki vain minusta kiinni. Minä saan päättää.

Erittäin motivoituneena kuitenkin tästä jatketaan eteenpäin ja toivottavasti tehdään myöskin tulosta tän kropan kanssa jossain välissä!

Kovaa treenitiistaita!

Fitness Expojen suuri hämmennys

Viikonloppu täynnä suuria tunteita. Isoja pettymyksiä ja onnistumisen riemua. Toivon olevani osa tuota suurta tunnemyrskyä taas mahdollisimman pian. Sitä ennen ois vielä vähän hommia tuolla salin puolella.

Näin kirjotin eilen Instagrammiini. Olihan se hieno viikonloppu taas. Todella uuvutta kylläkin, ei hirveästi siltä tunnu, että olisi rentouttava viikonloppu ollut. 😀 Lisäksi sain ihan pieniä hermoromahduksia meidän hotellista, hotelli Grandista, jossa ei ollut ollenkaan vapaata parkkitilaa, kaikki sängyt olivat yhden hengen sänkyjä, suihkun lattiakaivo ei toiminut ja aamulla pimahdin täysin, kun huoneessa ei ollut hiustenkuivaajaa! Hah, never again.

Hirveästi kaikkea häpeningiä oli messuilla ja ne olivatkin varmasti isoimmat, mitä on koskaan ollut. Siellä käytännössä pystyi elämään kaksi päivää ainoastaan mitä erilaisimmilla maistiaisilla. 😀 Itsekin alkoi siinä touhussa tulla jo vähän höveliksi, ja ostin kaikenmaailman lisäravinteita, koska ”NYT ON HALPAA”, tein sähkösopimuksen uppo-outoon puljuun (??) ja ostin pinkin putkirullan. ”No nyt tulee sitten rullattua, vaikka leffoja katsellessa, lukiessa…” Yeah, right. Varmaan joka ilta oikein.

image(16) Kisat olivat huikeat, kuten aina, mutta en pysty valehtelemaan, ettenkö olisi hyvin hämmentynyt.

Luonnollisesti kaikkien upeiden muiden lajien ohella suurin kiinnostus mulla oli omaan lajiini, bikini fitnekseen. Olen ollut erittäin tyytyväinen siihen kehitykseen, mihin bikini on Suomessa mennyt – kireämpään, lihaksikkaampaan, kansainvälisempään suuntaan. Mutta mitä tapahtui viikonloppuna? Ihan oikeasti. Haluan nyt painottaa, että en kritisoi tuomareiden ammattitaitoa, eikä minulla ole tarkoitus loukata ketään henkilökohtaisesti. Ainoastaan tarkoitukseni on sanoa, että en toisinaan tiedä, mitkä ovat oman lajini kriteerit. En tällä hetkellä ole vakuuttunut, minkälaiseen kuntoon minun pitäisi itseni saada ja minkälaista kroppaa pitäisi takoa salilla. Ja tämä on hyvin hämmentävää.

Mielestäni viikonloppuna bikinin monia sarjoja voitettiin aivan liian löysällä tai lihaksettomalla kunnolla ja oikeasti potentiaaliset kisaajat jäivät monessa kohtaa varjon. Tässä kun pitäisi mielestäni huomioida taas se, että kansainvälisesti taso on hyvin erilainen.

800_5465Ensimmäisenä haluaisin sanoa sanasen junior bikinistä. Junnuissahan tietysti korostuu se, että tytöt ovat todella pieniä, lihakset vähäisiä ja lähinnä haetaan vain vartalon hyvää mallia sekä raikkautta. Ymmärrän sen ja niinhän se menee. Kuitenkaan se, että lihaksista rokotetaan enemmän kuin löysyydestä ja keskivertoisesta kropan mallista, ei käy minun järkeeni. Tämän kuvan 141 sijoittui kolmanneksi ja 142 neljänneksi.

800_5466Minun lajintuntemuksellani tämä ei vain nyt mennyt oikein. Ymmärrän, että liika lihaksikkuus on sakotettava tekijä, mutta onko joku oikeasti sitä mieltä, että 141 pärjäisi maailmalla paremmin kuin 142? Jos ei, miksi sitten Suomen tasolla pisteytys järjestetään näin päin? Eikö meidän kuitenkin ole tarkoitus lähettää näistäkin junnuista parhaita maailmalle? Millä järjellä näin kävi?

Noh, mennäänpä eteenpäin, naisten lyhyimpään sarjaan.

800_6202Syvästi ihmettelen myös tämän sarjan kärkipään sijoituksia. Tanja Sundell (oikealta toinen) sijoittui toiseksi ja Eevi Teittinen (oikea reuna) ensimmäiseksi. Kauniita ja upeita mimmejä molemmat, mutta silti omaa mieltäni kaihertaa, miksi voitto napattiin selvästi löysemmällä ja lihaksettomalla kunnolla jälleen? Bikinissä, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, pakarat ovat erittäin tärkeässä osassa ja outoa kyllä, parhaat kankut jäivät toiseksi. Tanjalla oli mielestäni koko sarjan upein fysiikka ja olin hänen voitostaan aivan vuoren varma. Mutta väärässä olin.

Kolmas isoin epäkohta mielestäni näkyi sarjassa -163cm, ja jälleen kärkipäässä.

800_6068Eve Heikkinen (vasen) voitti ja Linda Paldanius (keskellä) jäi toiseksi. Jälleen kerran olin hyvin hämmentynyt. Evellä on todella kauniin mallinen vartalo ja kunto oli hyvä, mutta silti mielestäni Lindan kroppa on vain niin huikea, että sillä olisi pitänyt viedä koko kisa. Hän esiintyy todella hyvin ja asennot olivat rivistön parhaat. Lihakset ovat kauniin malliset ja nimenomaan, sitä lihaa löytyy. Mikä meni vikaan?

800_6061Näillä poliittisilla sanavalinnoillani en ehkä tuo tarpeeksi selkeästi esiin sitä, että olen oikeasti todella äimänä. Musta tuntui sunnuntaina Lahdesta lähtiessäni, että en tiedä, mitä on bikini fitness. Miten voin opettaa tytöille asentoja ja antaa vinkkejä, jos en osaa itse katsoa line upista, kuka on paras? MIten voin kehittää itseäni, kun en tiedä, minkälainen pitää olla?

Luulin, että Suomenkin linjaus on nykyään kireämpi ja lihaisampi. Sellainen, kun oikeasti huipulla ollaan. Ikävä kyllä olen tainnut olla väärässä. Tuomarointieroja eri sarjojen välillä sekä ammattilaisten ja amatöörien välillä on kuin yöllä ja päivällä. Kun tuomaririvistö vaihtuu, vaihtuvat toki mielipiteet ja silmät. Kauneus on katsojan silmässä. Mutta ihan oikeasti, ei tämä näin saisi mennä. Että yhtenä vuotena näin ja toisena noin. Kyllä tuomaroinnissa ne lajien kehykset pitäisi olla niin selkeät, että jokainen tietää, minkälaisella kunnolla pärjää. Ei kehonrakennuksessa tai edes body fitneksessä tarvi tällaisia miettiä. Ainakaan näin paljoa. Miksi bikini on niin jumalattoman epäselvä laji?

image(17)Vielä vertailun vuoksi haluan näyttää tämän kuvan. Tässäpä vasemmalla pro-puolelta Justine Munro, joka sijoittui ammattilaiskisassaan viikonloppuna toiseksi. Oikealla Emmi Juhala, joka amatööripuolella sijoittui neljänneksi. Emmin esiintyminen oli hyvää ja paketti muutenkin mainio. Ainoa, mitä hänen sijoituksensa syyksi paikan päällä keksin, oli se, että hänellä ehkä oli hieman liikaa lihaa ja ”vankan näköinen” kroppa. Nyt kun vertaan häntä erittäin hyvin pärjäävään pro-kisaajaan, olen jälleen hämmentynyt. Justinella on koko kehossa enemmän lihasta, kuin Emmillä ja silti hän on ammattilainen ja Emmi amatööripuolella neljäs. Mikä tässä oikeasti mättää nyt?

Haluan vielä uudelleen korostaa, että en hauku ketään, vaan arvostelen kisakuntoa. Kaikki lavan naisethan ovat hyvässä kunnossa normitallaajaan nähden, mutta nyt puhutaan kilpaurheilusta. En halua, enkä voi, uskoa, että pisteitä Suomessa jaettaisiin julkisuuden perusteella, tai että vedettäisiin kotiin päin esimerkiksi omien valmennettavien kohdalla. Jos näin uskoisin, en voisi enää itse ikinä kilpailla. Uskon rehtiin peliin. Mutta uskon myös siihen, että tässä on jotain nyt vialla. Niin monet ovat todenneet, että kun oikeasti Suomen maalta laitetaan kisaajia EM-, MM- tai Arnold-kisoihin, ei siellä voita bikinissä hiukkaakaan löysällä kunnolla tai lihaksettomuudella. Päinvastoin. Osa viikonlopun sijoituksista oli vain niin käsittämättömiä, että kyseenalaistan koko lajin tietämykseni. Enhän minä ammattilainen tai tuomari ole, mutta voin sinisin silmin väittää, että ymmärrän tästä touhusta kyllä jonkin verran.

Viikonlopun bikinikarkeiloista mieleen kuitenkin positiivisesti jäivät erityisesti Ilona Siekkinen, Sofia Ruusilan sekä tietysti uusi ammattilaisemme Jaana Malytcheva! Onnea heille mahtavista suorituksista!