Miten päästä kesäkuntoon?

Sehän lähentelee jo kevättä kuulkaas! Aurinko herättää mut aamuisin, koska käpyiset puiset kaihtimeni eivät kovastikaan anna armoa. Linnut laulaa, taivas on pilvetön, koulut päättyy, kesä alkaa, elämä on ihanaa! Ihan kohta se on ovella! Nimittäin kesäkuntostressi.

Vai kolkutteleeko jo? Joko on tullut pieni ahdistus? Että mitäs nyt sitten kun ostin talvella nämä kaksi kokoa liian pienet bikinit, koska oli tarkoitus kiristellä kesäksi sixpack näkyviin, mutta ei se perhana vieläkään näy. Ja uutena vuotenakin tuli luvattua, että kesä 2016 on se the rantakunnon kesä! Uhosit ehkä ystävän kanssa, että jäävät kaikenmaailman fitnessbeibet kakkoseksi kesällä kun mennä viiletätte pitkin Hietsun rantaa ja ainoa mikä hyllyy, on reisiin muodostuneet kiinteät lihakset, jotka keräävät katseet. Mutta nyt alkaa olemaan jo kevä käsillä. Ja läheisin hetki sixpackin kanssa on edelleen uuden vuoden kaljottelu, jolloin vedit Karjalan pahvin päähän. Että mites nyt?

image

Vaihtoehtoja on kaksi kappaletta.

Joko voit aloittaa heti tänään elämänmuutoksen. Ei! Ei maanantaina! Ei ensi viikolla! Tänään. Joko voit tänään laittaa ruokailusi ylös, ottaa selvää, mistä löydät hyvän pt:n, joka voi tehdä sinulle ruoka- ja kuntoiluohjelmat ja lähteä lenkille kauniiseen kevätsäähän. Juuri tänään. Voit miettiä sinulle oikeanlaisen tavan liikkua ja pohtia, miten saisit omasta jokapäiväisestä ruokailustasi terveellisempää. Voisitko jättää kerman pois? Voisitko vaihtaa aamupekonit kalkkunaan? Voisitko saada ruoasta mausteilla yhtä hyvää, kuin mitä siitä saa kastikkeella? Voit yhdistää terveellisen elämän omien normaalien elämäntapojesi ympärille, jos niin haluat. Mutta tämä kaikki vain, jos koet siihen tarvetta ja halua. Jos juuri sinä haluat tehdä muutoksen. Muutoksen, joka kestää koko elämän.

Se, mitä et tee, on pikadieetti, kesädieetti, kesäkuntoon -16 porkkanadieetti, keittodieetti tai paasto. Sillä et saavuta mitään. Et yhtään mitään. Paitsi nälän, turhautumisen ja morkkiksen, kun et sitten pysykään 500 kalorin soppadieetissä ja vedät ähkyt perunasoselaatikkoa (perunasoselaatikossahan ei ole mitään vikaa, tuli vain ekana mieleen syystä X). Pikadieetit eivät ole kestäviä. Tulokset eivät ole kestäviä, jos niitä edes tulee, eikä se henkinen puoli ole kestävä. Jos oikeasti inhoat salitreeniä ja porkkanaa, älä pakota itseäsi sellaiseen! Teet vain itsellesi hallaa. Kroppasi haluaa enemmän ravintoa ja mielesi haluaa tyydyttää nälän tunteen.

Jos kuitenkaan kokonainen elämänmuutos ei kuulosta siltä, mitä haluat, on toinenkin vaihtoehto. Ei nopeampi, eikä helpompi. Mutta on toinen. Sen nimi on ”Minä olen hyvä näin”-elämänmuutos.

image(63)

Laita bikinit päälle. Ei niitä, jotka ovat liian pienet ja uskoit laihtuvasi niihin sopivaksi, vaan ne, jotka ovat sopivat. Laita ne päälle ja mene peilin eteen. Katso peiliin. Hymyile. Ota hyvä ryhti. Hymyile niin kauan, että sinulle tulee hyvä olo. On tehty ihan tutkimuksia, joissa näytetään toteen, että surkeassa olossa hyvä ryhti ja hymy, vaikka se olisi tekohymy, noin viiden minuutin jälkeen tekee olosta oikeasti paremman. Älä tuijota peilistä kohtia, joita haluaisit muuttaa. Katso niitä kohtia, joihin olet tyytyväinen. Hymyile edelleen. Kun pidät tuon hymyn kasvoillasi rannalla, kukaan ei jaksa edes kiinnittää huomiota mihinkään muuhun. Ja mitä sitten, vaikka kiinnittäisikin? Koska sinä olet hyvä noin. Juuri sellaisena kuin olet. Ei sinun tarvitse kenenkään muun vuoksi muuttua. Jos haluat itse muutosta, hyppää ensimmäiseen kesäkunto-vaihtoehtoon.

Ihminen ei ikinä näe itseään tai itseensä läheisesti liittyviä asioita objektiivisesti. Kaikki on aina paremmin tai huonommin, kuin mitä itse kuvittelee. Vaikka itse kuvittelisit olevasi kamalan näköinen bikineissä, luultavasti muut ihmiset ovat toista mieltä. Sinä et näe itseäsi objektiivisilla laseilla. Mielestäni on hieman pelottavaakin, kuinka ankaria ihmiset ovat itselleen ja ulkonäölleen. Minä itse haluan treenata viisi kertaa viikkoon ja punnita ruokani, mitä pistän suuhuni. Se on oikeasti se, mitä haluan. Enkä tee sitä kenenkään muun takia. Minä nautin siitä. Mutta jos en nauttisi, en varmasti niin tekisi. Miksi pitäisikään? Minusta on surullista, että ihmiset määrittelevät niin paljon itsensä vartalonsa kautta. Eivät ne hyllyvät reidet tee kenestäkään yhtään sen huonompaa ihmistä. Minullakin on reisissä ja pakaroissa paljon raskausarpia, enkä niistä nyt erityisemmin pidä, mutta ei se minusta vähempää tee. Se kaikki, millä on merkitystä, on jossain paljon syvempänä.

image(29)

En tietenkään kannusta ketään ylipainoon, joka on terveydelle haitaksi. Mutta en missään nimessä kannusta myöskään elämään, joka on mielenterveydelle haitaksi. Jatkuva itsensä soimaaminen ja huonon omantunnon kokeminen on todella raastavaa, jokainen meistä sen tietää. Älä altista itseäsi sellaiselle. Olet liian arvokas, jotta voisit vihata sitä, mitä olet tai miltä näytät. Olet yksilö ja toista samanlaista ei ole. Arvosta sitä.

Jos oikeasti elämänmuutos niin ravinto- kuin liikuntapuolelle ei ole se, mitä haluat, tee muutos ajatusmaailmaasi. Laita ne samat bikinit rannalle. Tyhjennä mielesi ahdistavista itsesi soimauksista. Nauti siitä, että olet juuri omissa nahoissasi!

Vahinkolepoviikko ja sen vaikutukset

En tykkää oikein levätä. En oo sellanen ihminen, että tykkäisin lepäillä. Ja nyt puhun siis treeneistä, en missään nimessä muusta elämästä! Muutoinhan voisin elää pelkästään makuullaan, palvelijapoika voisi tuoda mulle lämmitetyn ruoan suoraan sänkyyn ja hieroa jalkapohjia. Voisin vaan hengailla makuullani ja tehdä kaikki tärkeät asiat peiton alta. Eipä tää itse asiassa hirveän kaukana ole ihan reaalimaailmasta, nyt kun alan pohtimaan. Näinhän mä vapaapäivinä teenkin. Mutta treenien osalta en tykkää levätä.

En oo ikinä ymmärtänyt kevyitä viikkoja. Että treenaisin vaikka kolme viikkoa ja neljäs olisi kevyt viikko. Eeeeh, anteeks mitä? Ettäkö hilaisin itseni salille, tekemään mitä? Vähän hissuttelemaan? Ei kuulosta hyvältä. En myöskään koe, että itselleni sopisi mitenkään se, että treenaisin vaikkapa neljä viikkoa kovaa ja paljon ja sitten viides viikko olisi kokonaan lepo. En halua sellaisia. Tuntuisi turhauttavalta. Enkä sitä sano, että se väärin olisi, onhan hermoston hyvä antaa palautua. Mutta omalla kohdalla olen totuttanut itseni tiheään treenitahtiin ja palaudun treeneistäni hyvin ilman pitkiä lepojakin.

ljj

Mutta silti. Vaikka palaudunkin hyvin, koska olen nuori ja aineenvaihdunta on nopea, olen laiminlyönyt ehkä hieman liikaa lepoa. Olen pitänyt viimeisen kokonaisen lepoviikon varmaan joskus… Ööh. Joskus sairaana. Viime kesänä? Ehkä. En ole kokenut, että tarvisin ja suoraan sanoen mentaalinen puoli olisi varmaan lähtenyt normaaliakin enemmän sivuraiteille, jos olisin laittanut salilta totaalikiellon päälle. Mutta viime viikko tuli levättyä vähän puolivahingossa, koska alkuviikko oli kiireinen ja loppuviikko olikin matkahommia. Ja piru vie, että teki hyvää!

Kyllähän sen olin jo huomannut, että treenit ei kulkeneet ihan samalla lailla kuin ennen. Tuntui, että vaikka riuhdoin kun mikäkin kuumehouruinen härkä, niin lihakset eivät tulleet kunnolla kipeiksi, eikä treenin aikana kipu tuntunut oikeanlaiselta. Jotenkin sitä oli vaan väsynyt. Ja treenit olivat väsyneitä.

Meillä on mun kropan kanssa sellainen diili, että kun välillä annan sille ihan mitä se haluaa ja mieli tekee, lopun aikaa se treenaa kovaa ja syö hyvin. Ja viime viikko mentiinkin aivan mielihalujen mukaan! Nenä kääntyi kuin tuuliviiri, kun näkyi jätskipaikka ja Menusta kääntyi automaattisesti pitsa-osasto. Tuli siis suoraan sanottuna syötyä aivan jumalattomasti ja liikunta oli ainoastaan ravaamistanähtävyydeltä toiselle. Tällä viikolla sitten kun oon käynyt treenailemassa, tuntuma on aivan toinen.

Tein heti maanantaina pöhöttyneiden kasvojen kera etureidet ja sain tehtyä yhden sarjan hack-kyykkyä, kun tuntui, että nonniin, reidet onkin taputeltu! Treeni meni niin hyvin perille, että aivan muutamalla liikkeellä sain tuhottua ne täysin. Melko hienoa. 😀 Samoin kävi olkapäille ja takareisille. Melkoista. Tällä hetkellä, viiden treenin jälkeen, oon aivan kokovartalokipsin tarpeessa. Jokaista lihasta pakottaa. Muistan saaneeni tehtyä näin osuvia treenejä ehkä joskus viime vuoden puolella. Pitänee varmaan vetää sitä pitsaa ja maata enemmänkin, jos tulos on tämä?!

Joku pyysi joskus ihan kokonaista postausta takareisien treenistä (teen sen vielä jossain kohtaa, anteeksianteeksi!), mutta näin alkuunsa haluan jakaa tämän ainakin itselleni aivan mielettömän liikkeen. Ja nyt kun rummut pärisee ja lukija painautuu lähemmäs näyttöä kädet täristen, niin kyllä, se on ihan tuo takareiden koukistus se spektaakkeli. 😀 Mutta erittäin hyvä variaatio siitä! Suosittelen kokeilemaan tehdä liike aivan treenin aluksi, todella keskittyen puristamaan yläasennossa pelkästään takareidellä ja tekemään sarjat aivan loppuun, kun on treenin aluksi vielä energiaa. Minun takareiteni vetävät itsensä tästä niin jumiin, että toisinaan tuntuu, että koko lopputreeni on aivan turhaa! Ihan must-liike nykyään. fff

Yläkroppa nostetaan kokonaan ylös laitteesta suorien tai lähes suorien käsien varaan. Liike tuntuu aluksi kummalliselta, mutta kun löytää oikean kohdan, se eristää takareiden todella kivuliaasti. Painot vähenee itselläni noin puolella normaaliin reiden koukistukseen. Toimii!

Viime viikkoisesta lepoviikosta intoutuneena lepäänkin tämän ja huomisen salilta kokonaan ja loppuviikon sitten taas painetaan kovaa. Motivoitunutta viikkoa!