Onnellisuutta ja naimisääniä

IMG_5545

Heipsan! Bloggaamisen ehdoton miinuspuoli on se, että välillä kun kadottaa sen draivin, että kirjoittaa esimerkiksi kolme kertaa viikkoon, ja hups ei olekaan kirjoittanut yli viikkoon, niin sitten tulee laiskaksi, eikä enää jaksa kirjoittaa ollenkaan, mutta sitten toisaalta taas haluaa kirjoittaa kaiken aikaa, mutta kun ei oikein tiedä, mistä saisi jonkun punaisen langan, josta nyt alkaisi rustaamaan, koska on tapahtunut kaikkea niin paljon, eikä nyt oikeastaan viitsisi oksentaa ihan jokaista asiaa tähän kuvaruudulle, mutta toisaalta kun olisi kiva kertoa kaikki kivat asiat ja sitten taas alkaa miettimään, että tarviiko sitä nyt kaikkea sitten edes jakaa ja lopulta päätyy kirjoittamaan virkettä, joka on kestänyt pidempään kuin oma lyhyenläntä elämä, eikä siinä ei ole mitään järkeä, ja tajuaa jo puolivälissä, että tää muuten kuulostaa aivan idiootilta ja jokainen lukija miettii nyt, että mitä sää oikein sekoat.

Siinä on bloggaamisen ongelman syvin olemus. Ja ehkä siihen on kietoutunut myös ylipäänsä naisena olemisen ongelman syvin olemus. Yliajattelu ja aivojen liikakierrokset. Mutta mä haluan nyt kertoa kuitenkin, että olen ihantosionnellinen tällä hetkellä. Elämä on ihantosijees.

IMG_5507

Viime viikolla kävin kuumakivihieronnassa ensimmäistä kertaa elämässäni, ja se oli kauheen rentouttavaa! Tosin sain siitä aivan järkyttävän päänsäryn moneksi päiväksi, mutta jos sen jättää laskuista, niin sitten oli tosi hauska kokemus. Viime viikolla sovin myöskin tosi mukavan yhteystyön, jonka toteutan vielä tässä kuussa ja oon myös siitä hyvinkin tyytyväinen. Viime viikon lauantain vietin Lahdessa kaitsemassa muutamaa Team Fitin kevään bikinijunnua ja todistin myös historiallista hetkeä (torvisoittoa!), kun Lahti näytti ensimmäistä kertaa ikuna mulle kauniin puolensa. 😀 Jaksan aina soimata Lahtea, koska se on vaan jotenkin niin.. Kolkko. Harmaa. Hiljainen. Ihmiset on aina jossain kadoksissa ja ilma on aina sumuinen tai sateinen. Aina! Mutta lauantaina jopa tämä kaupunki oli minulle mukava ja oli pakko oikein liikenneturvallisuuden uhalla napata kuva kauniista taivaasta kotiin ajaessani. Tästä lauantaina Lahden reissustani kerron viikonloppuna enemmän, koska haluan omistaa sille ihan kokonaisen _järkevän_ postauksen, enkä tällaista epäsikiötä, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Sunnuntaina oma rakas tietokoneeni petti minut, uskollisen käyttäjänsä ja koin noin tunnin mittaisen surkeuden, koska pelkäsin kaikkien tiedostojeni ja kuvieni hävinneen, ja laskin myös vakuutusvirkailijana, että kone on niin vanha, etten saa siitä korvausta, hah! Kiintolevyn pelastumisen jälkeen kuitenkin jälleen elämä voitti, kun sain ostaa uuden kivan koneen!

Tämän viikon ehdoton kohokohta, jolle vieläkin pitää omistaa miljoona huutomerkkiä (!!!!!!!!!!) oli se, kun napattiin eilen tuon miehen kanssa syksyksi Miamin lennot!! Siis aivan huippua! Oon niin pirun innoissani, että zoomailen vaan päivät pitkit Miamin katuja Google Mapsissa ja osaan jo koko beach-alueen läpikotaisin. 😀 😀 Viikonlopun kruunaa vielä teatteri ja hyvät treenit. Olen onnellinen!

IMG_5159

Ehkä hieman menisi jo värityskirjan puolelle, jos väittäisin olevani yhtä onnellinen kuin tässä kuvassa ”parin” vuoden takaa, mutta ei kaukana kuulkaas ole! Melkein voisin vieläkin rämpytellä menemään mattopiiskalla nopeat lasit päässä! Harmi vaan, etten kumpiakaan omista. Mutta muuten!

Koska toivon, että sillä välin, kun koitan kerätä itseni ja kirjoittaa järkevän postauksen, joku antaa jonkinlaista viihdearvoa (edes ihan pientä) tälle kirjoitukselle, kerron teille vielä hauskan jutun, mikä kävi salilla yksi päivä. Korostan kuitenkin, ettei tilanne ollut siinä hetkessä millään tavalla hauska, vaan lähinnäkuvaavat sanat olisivat VIHA ja RAIVO.

Noh, tein jalkatreeniä. Tapani mukaan hyvin myöhään illalla, kello oli siinä kohtaa varttia vaille kymmenen, kun viimeistelin jalkojani puristelemalla pohkeita laitteessa. Mulla on kuulokkeet korvilla, kuten aina. Musiikki soi melkein niin kovalla, että tärykalvot ovat heikossa hapessa. Päätän tehdä vielä muutaman pohkesarjan ja sitten lähteä. Toki pakkokin lähteä, kun sali sulkeutuu vartin päästä. Teen sarjaa. KESKEN sarjani huomaan lähelläni keski-ikäisen rouvan, jonka ilme lähentelee iPhonen punanaamaista emojia ja suu käy niin vimmatusti, että tyhmempikin tajuaa, että hänellä on nyt jotain asianaan.

Otan kuulokkeet vastentahtoisesti pois ja lopetan sarjan kesken ja kysyn että ”anteeksi?”. Vastaukseksi saan edelleen happaman naaman ja kaakattavalla äänellä rouvashenkilö minulle latelee: ”Laitatko sellaiset painot, ettei tarvitse päästellä tuollaisia NAIMISääniä!! Oikein ällöttää kuunnella tässä vieressä kun sinä treenaat (tähän väliin hän puistelee koko kroppaansa teennäisesti). Vähennä painoa ja lopeta nuo äänet!” Olen aivan äimen käkenä. Vastaan, että anteeksi kuinka, luulin olevani kuntosalilla, missä on tapana treenata. 😀 Myöhemmin pukuhuoneessa samainen rouva kertoo minulle, että minun pitäisi vaihtaa salia, koska ällöttävällä ähinälläni häiritsen kanssatreenaajia!!

En edes tiedä oikeasti, mitä tähän pitäisi sanoa. Olin itse hetkellä aivan todella vihainen, että joku oikeasti tulee häiritsemään MINUN jalkatreeniäni ja vielä tuollaisella vammaisella asialla. Jälkeenpäin ehkä lähinnä surettaa rouvaparka, jolla tuntuu olevan todella hankala elämä. Hän tulee kokemaan Wolffilla treenatessaan vielä niin paljon kuvottavia hetkiä, että oikein säälittää.

IMG_5530

Muistakaahan nyt kuitenkin kaikki tämän lukevat kansalaiset, että kun treenaatte ensi kerran salilla, varokaa, ettette häiritse äännähdyksillänne ympäristöä. Jos tarve vaatii, vähentäkää painoja, tehdää lyhyempää sarjaa ja lopettakaa ehdottomasti siinä kohtaa, kun tunnette jonkinasteista kipua lihaksissanne. Olkaa varovaisia myös kasvojen ilmeiden kanssa, koska nekin saattavat ällöttää jotakuta, ellette pidä niitä peruslukemilla.

Palaan viikonloppuna oikein asian kanssa, nyt halusin vain syystä tuntematon kirjoitella aivan päätöntä infoa. Moikka!

sonja

12 vastausta artikkeliin “Onnellisuutta ja naimisääniä”

  1. Moi Sonja!

    Mä kommentoin blogeihin ihan aniharvoin, mutta tähän oli pakko ottaa kantaa, kun oli niin samaistuttava aihe! Mä meen aina tekemään jalat toodella myöhään illalla/yöllä, just sen takia etten ähinällä häiritse muita. Tai muut ei häiritse minua, kun huomaan juurikin tuon tuijotuksen :DD Oon miettinyt, että oonko vammanen tai jotain, kun en pysty tekemään varmaan yhen yhtä jalkatreeniä ilman järkyttävää ähinää ja puhinaa ja NAIMISääniäkin sitten varmaankin. Mutta siinä vaiheessa, kun sä teet raskasta kyykkyä tai prässiä ja haluut tyyllin vaan selvitä hengissä niistä vikoista toistoista, niin siinä ei vaan kiinnosta että pääseekö ääniä suusta tai vaikka paskat housuun, kunhan saa ne vikat kriittiset tehtyä. Ja vielä eritoteen jalkoja treenatessa, kun ne on vaan pirun raskaat. Harvemmin mä karjun jotain vipunostoja tehdessä (niissä muuten vaan irvistelen ja ähisen).

    Kunnon kilometrikommentti, mutta joo, i feel you! Sen kyllä huomaa sitten kehityksestäkin niillä, joilla jalkatreenitkin menee iloisesti vihellellen 😉 Kovia treenejä sinne ja mukavaa alkavaa kevättä! ///Julia

    • Moikka! Kiva kun kommentoit. 🙂

      Siis ymmärrän sua täysin, koska itsellä on sama ongelma. Tai no, ”ongelma”. Ei kai sillä tosiaan oikeasti pitäisi mitään hiton väliä olla, miltä sitä näyttää tai kuulostaa kun treenaa. Tai itseäni ei ainakaan kiinnosta kyllä pätkääkään. Mutta tuon kommentin jälkeen aloin tosiaan kiinnittämään hieman huomiota ympäristöön, ja pistin merkille, että oikeasti moni ihminen treenaa esimerkiksi juuri jalkoja ihan hiljaa. Mitä ihmettä? Miten se on mahdollista? 😀 En voi ymmärtää, kun itse hengästyn niin henkihieveriin kyykätessä, että oksat pois!

      Kovia treenejä sinnekin ja ähistään ihan just niin paljon kun on tarve hyvän treenin aikaansaamiseksi! 😉

  2. Ahhahahahaha en kestä 😀 😀 😀 😀 😀 😀 Rouva parkaa kun joutui kuuntelemaan sua. Mietityttää lähinnä, että miten sellainen nainen joka ei halua kuulla kovan treenin äänitehosteita (naimisääniä) on eksynyt Wolfille? En ole koskaan käynyt siellä, mutta käsittääkseni se on sellainen paikka jossa jengi treenaa nimenomaan kovaa, ei hiljaa 😀

    • No älä muuta sano, ihmisraukka kun joutuu mun uhriksi! 😀 😀 Mietin ihan samaa, että onkohan nyt hieman väärä paikka hänelle. Mutta toisaalta rouva kertoi, että tämmöinen ällöttävä ähinä on ihan yleinen ongelma kuntosaleilla, joten ilmeisesti on testannut montaa paikkaa jo.. 😀 😀

  3. OMG mitä mä just luin! 😀 😀 😀 😀 Naimisääniä! Joo en minä ainakaan pysty hiljaa siinä vaiheessa olemaan, kun viimesiä toistoja väännetään harmpaat ja naama irvessä 😀 Enkä todellakaan ajoita treenaamistani mihinkään ”hiljaisempaan” ajankohtaan sen vuoksi, jos jotakuta kukkahattutätiä häiritsee 😀 Meijjän salilla treenataan tosissaan ja kuten ylläoleva kirjoitti, että kyllä sen huomaakin niistä, kenellä se jalkatreeni menee vain iloisesti vihellellen! Hihi! 🙂

    Planet Fitnessiin vaan tuommoiset turhasta valittajat ja mielensäpahoittajat! 😉 😀

    Ja vielä loppuun, kiitos ihan superihanasta ja aidosta blogista <3

    • Hahaha, oot niin oikeassa! 😀 😀 Pitänee tehdä jatkossa niinkuin salin vastaanotossa mua neuvottiin: ”Mene siihen viereen treenaan ja rähise niin paljon kun ääntä lähtee!” Kiitos sinulle <3

  4. Voi apua! 😀 En mä ainakaan osaa hiljaa treenata. Mulla pääsee etenkin jalkatreenissä usein vielä rehellistä v*ittua ja s**tanaa suusta. Enkä aina tiedosta kuinka kovaa nämä tulevat, kun on kuulokkeet korvilla pauhaamassa.

    • Joo, se on vielä parasta kun on tosiaan kuulokkeet niin ei edes tiedä, miltä kuulostaa. 😀 Mutta mitäpä sen väliä!

  5. Siis mitä helvettiä 😀 Mee ens kerralla sen viereen tekemään lantionnostoja ja läpivetoja ja ähise oikein antaumuksella 😀

    En muista oonko jo maininnut mutta sun jutut on ihan parhaita <3

    • Hahaa, pitää varmaan mennä! 😀 Ja oi, kiitos paljon, kiva kuulla palautetta välillä näistä jorinoista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta