Synttäritreenit Tomi Takamaan kanssa

Heissan!

Synttäripostauksesta seuraavaan, yhtä juhlaa vain! Kävipä eilen niin, että rakas mieheni halusi minut yllättää ja käski kasata treenivaatteet ja bikinit (luulin jo hetken, että meinasi kisabikineitä ja järkytyin jo että nyt se vie mut johonkin ennenaikaisiin Arnold Amateureihin tällä kisakunnosta 10kg liian kaukana olevalla ruholla!!) mukaan ja virnisteli kovin epäilyttävästi. En pitänyt siitä virneestä. Pidin kuitenkin yllätyksestä! Päivään nimittäin sisältyi jalkatreenit Takamaan Tomin kanssa Vantaan Powerfitillä, lihapitoinen päivällinen ja ilta vietettiin lillutellen ravintolassa täyteen pakattua pötsiämme Flamingo Spassa. (Pahoittelen tässä kohtaa, että salikuvat ovat hieman ontuvia, valaistus oli melko kehno.)

Etenkin treeniosuudesta olin kovin mielissäni, koska tiesin, että Tomilla on kovasti ässiä hihoissaan eri lihasryhmien hermotuksien kanssa. Itselläni kun suuri murheenkryyni on olleet jalat, etenkin takareidet, niin niihin keskityttiin melkein puolentoista tunnin ajan. Ongelma 1. on itselläni ollut, etten yksinkertaisesti ole löytänyt takareisiäni. Jaa että wtf? No kyllähän minä ne peilistä näen. Mutta kun joku käskee puristamaan tai jännittämään takareidellä, olen epätoivoisesti vain puristellut milloin pakaraani lyttyyn ja milloin pohjetta. Nykyisin olen saanut jo vähän kehitystä tämän ongelman kanssa, mutta edelleen monissa liikkeissä en oikeasti tiedä, miten saisin takareittä supistettua. Ongelma 2. on se, että kaikki jalkaliikkeet menee aina pyllylle. Ei siis pyllylleen, vaan, että ne osuu aina pakaroihin. En ole oikeastaan viimeiseen vuoteen edes treenannut pakaroita erikseen, koska ne ottavat osumaa joka saakelin liikkeessä. Enkä siis sinänsä sano, että tämä nyt jotenkin kammottava asia olisi. Takamaakin tokaisi, että ”no ota tosta kaikki irti ja kisaa aina bikinissä”. Totta! Yleisempi ongelma kun naisilla usein on se, että pakarat eivät kasva. Mutta sinänsä surkea asia on kuitenkin se, että kun liikkeissä pakarat ja etureidet tekevät kaiken työn, pyllyni alla olevat säälittävät takareiden nyhveröt eivät pääse kasvuhommiin ollenkaan.

image (5)

image

Ahahhahahaaa!! Kuinka ihastuttavaa. Nuo kaulan suonet hieman järkyttivät ilmeen lisäksi.

Löydettiin muutamia todella hyviä tekniikoita työstää takareisiä. Ihan paras juttu oli se (mistä ei tietty kuvaa sitten ole), että löysin huipputekniikan vääntää takareiskoja maaten takareisikoneessa. Kun yleensä olen sitä tehnyt ihan makuuasennossa, tai korkeintaan hieman nostaen rintaa laitteesta, liike tehdäänkin kokonaan yläkroppa ilmassa, suorien käsien varassa. Saakohan tästä sepustuksesta mitään selvää? Ei varmaan. Laitteessa ollaan kuitenkin niin sanotussa merenneitoasennnossa pitäen yläkropan ilmassa suorilla käsillä. Koko liikerataa ei näin voi käyttää, vaan hinkataan ainoastaan pientä huippusupistusliikettä. Polttaa aivan perkuleesti. En ole ikinä saanut tätä liikettä tuntumaan näin hyvin.

Muutenkin mulle on aina iskostettu takaraivoon, että mahdollisimman isot liikeradat aina. Ja niin olen tehnyt. Eilen ymmärsin, että se ei aina ole paras vaihtoehto, varsinkin, jos tuntuman kanssa on hankaluutta. Teimme prässiä ja hack-kyykkyä hyvinkin pienellä liikeradalla, ja takareiden tuntuma oli aivan erilainen kuin ennen. Greeeat!

image (4)

image (3)

Vahvasti notkolla oleva alaseläni ja joka liikkeeseen mukaan tulevat pakarani teettivät kyllä meille töitä koko treeniajan. Esimerkiksi hack-kyykyssä tehty liike väärinpäin (alla) ja bulgarialainen askelkyykky (vielä alempana) todettiin vain yksinkertaisesti huonoiksi liikkeiksi minulle. (Vaikka enhän voi olla true bikini fitness girl, jos en tee näitä liikkeitä! Nämä ja pakarapotkuhan kun ovat koko lajin suola!) Alaselkäni ei anna myöden tehdä näitä hyvällä liiketekniikalla, vaan liikkeet taipuvat niin eriskummalliseen asentoon, että parempi olla vain tekemättä. Myös syvissä prässiliikkeissä tai vapaan painon kyykyissä tulee olla todella tarkkana, koska muuten alaselkäni vetää itsensä ihan jumiin, ja sen jälkeen treeni onkin sitten melkein taputeltu. Mutta hyvä puoli tässä vääntyneessä selkärangassani on se, että joudun todella miettimään tekniikkani kuntoon, koska muuten tulee kipuja, joista tulee taas ongelmia. En voi ryskätä ihan miten sattuu, vaan pakko tehdä hommat huolella.

image(65)

Ei hyvä tämä!

image(64)

Ei myöskään hyvä!

Olin tosi tyytyväinen tästä treenipätkästä, sain hyviä vinkkejä omiin jalkojen heilutteluihini taas ja motivaatio kasvattaa niitä takareiden tynkiä nousi 110 prosentista 130:een. 😀 Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Tuo Vantaan Powerfit sali oli muuten melko hyvän oloinen muutenkin. Aika täyteen ahdettu laitteiden puolesta, mutta ainakin ne vimpaimet, mitä käytettiin, oli ihan huippuja. Tykkäsin.

image(66)

Treenin jälkeen käytiin Jumbon Parilla Steak Housessa syömässä. Oltiin kuultu, että ruoka olisi siellä oikein hyvää, mutta oma pihvini oli kyllä hieman pettymys. Ihan mukiinmenevää sisäfilettä koostumukseltaam, mutta ei oiken maistunut miltään. Jälkkärijäätelö oli kuitenkin 10/10! 😀

Flamingosta ei ole luonnollisesti yhtään kuvia, koska en kulkenut kylpylässä kameran kanssa, mutta sitä voin kyllä suositella. Käytiin aiemmin viime vuonna paikassa myös ja ihastuttiin kovasti, kun K20-puoli on niin rauhallinen ja kaunis mesta. Allasbaarista voi tilata smoothiet ja vetää ne kuumassa altaassa istuskellen. Oikein rentouttavaa.

Näillä eväillä on hyvä lähteä kohti uutta viikkoa ja uusia tappavan kivuliaita jalkatreenejä! Motivoitunutta viikkoa <3

image(70)

sonja

4 vastausta artikkeliin “Synttäritreenit Tomi Takamaan kanssa”

  1. Hei! Mulla on ihan sama ongelma kun sulla. Notkoselkä ja perse/etureidet tekee kaiken duunin ja takareisiin on vaikea saada kunnon tuntumaa. Voisitko tehä tarkemman postauksen takareisitreenistä mitkä toimii sulla parhaiten? 🙂

    • Heips! Kiitos ideasta, voin tehdä kun ensi kerralla treenailen takareisiä 🙂

  2. Moikka Sonja! Kiitokset kivasta blogitekstistä. 🙂 Sen verran kommentoin tuohon kohtaan, jossa sanoit, että totesimme ettei nuo pari liikettä sovi sinulle… Kyse on siis ennemminkin siitä, että ne ovat hiukan haasteellisempia treenaajalle, joilla on lannerangassa voimakas notko. Ne siis saadaan kyllä sopimaan sinullekin, kunhan tarpeeksi kauhan hinkataan. Lantion asento vaatii kuitenkin jatkuvaa aktiivista tarkkailua myös sivussa seisovan treenikaverin toimesta ja paljon korjaavia toimenpiteitä ennen kuin liike on kokonaan hallussa. Eli älä hylkää kokonaan bulgarialaista, vaan ota se jossain vaiheessa haltuun. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta