Kuka pelastaisi fitnesselämän orjan kärsimyksestään?

Olen oppinut paljon tässä fitness-elämäntyylin siivittämällä matkallani. Olen toki ohessa oppinut muun muassa syömään itselleni sopivalla tavalla, treenaamaan kovaa ja elämään sellaista elämää, joka sopii minulle ja pitää minut terveenä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kuitenkin suurin oppi tässä vuosien varrella on ollut se, miten ikävän ja suuren kärsimyksen oloista elämäni muiden silmissä on! Aluksi ihmettelin, jopa ärsyynnyin, nykyään saan suurta hupia tästä asiasta. Haluankin ehdottomasti jakaa teille, kuinka hauskaa arkeni on lautasten kokoisten pyörivien silmien ja kummastuneiden kurttuisten ilmeiden kohteena ollessani!

Klassisin tilanne löytyy tietysti ruokapöydästä. Teen paljon ruokaa yleensä kerralla, jaan sen purkkeihin, jotka voin sitten näppärästi ottaa mukaan, mihin menenkin. Maustan ruokani hyvän makuiseksi ja lisäilen sinne vihanneksia, jotta se myös näyttää ihan kivalta. Musta on kiva tietää, mitä syön ja varsinkin, että syön riittävästi. Koska syön muutenkin runsaasti, en myöskään halua turhia kaloripommeja esimerkiksi erilaisten ällökastikkeiden muodossa. Harvoin niistä edes pidän. Tilanne kanssaeläjien näkökulmasta on kuitenkin aivan toinen!

image(27)

Pakko on tämä syödä.

Ihmiset näkevät ruokailuni eräänlaisena vankilana, josta yrittävät minua kaikin keinoin päästää vapaaksi, kuten tietysti hyvän ystävän kuuluu! He etsivät avaimia ja porsaanreikiä, josta pääsisin pakoon kammottavaa tuomiotani nimeltä kana ja riisi. Ystäväthän kokevat toisten koettelemukset myös jokseenkin ominaan, joten monet ottavat myös oman tuomioni omille harteilleen kannettavaksi ja heidänkin elämänsä muuttuu nappia painamalla kärsimykseksi, kun kannan ruokani pöytään. Tosi ikävä kohtalo hei! Useinhan ystävillä on tapana myöskin esimerkiksi toisen parisuhteen kariutumisen hetkellä mollata ja lytätä ex-kumppania kaikin keinoin, se kohottaa jonkinlaista taisteluntahtoa. Sama pätee muuten myös ruokailuuni, pitää etsiä syntipukki!

Valmentajako sut pakottaa? Hei nyt kyllä sanot, että vähän vapautta!! Täällä ois jälkkäriäkin ja kaikkea. Miten voi olla noin tiukkaa, eihän sulla kisoja nyt vielä oo? Haloo, ei mitään järkeä tossa kurissa, eikä sun valkun tarvi ees tietää! Joo, ei kerrota! Ota pulla! On toi fitnesskin kyllä ihan kauheeta, nehän ajaa kaikki häiriöihin kun ei saa syödä mitään! Kuka sen lajin on ees keksiny? Mut hei ota ihan rauhassa, ei mitään hätää, ei sun tarvitse tommosta kestää! Sää oot niin hyvässä kunnossa, syödääs nyt tää kermakakku puoliks!

Tietysti se on ihmisten mielestä kammottavaa, kun paha valmentajani riistää minulta kaikki ilon aiheet elämässä ja pakottaa armeijan tyyppiseen elämään! Niinpä. Miettikää nyt! Kun tämä syypään etsiminen ei tuota tulosta, pitää ehdottomasti ottaa kovat keinot käyttöön ja vähän ravistella!

Kato nyt kun tää kermakastike on hyvännäköstä. Harmi kun sulla ei oo. Mää kyllä tein tänään kasan korvapuusteja, että tuolla ne ois mulla tuoreena oottamassa, jos siis haluaisit, mutta ei tietty jos et halua. Mutta katopas nyt kuitenkin kun minä ahdan tämän korvapuustin suuhuni ja ai että, on sitten hyvää! Miten onkin näin taivaallista! Ps. miks toi sun ruokas on noin kuivaa aina?

korvapuusti

Kato ny hei, mistä sitten jäät paitsi!

Kovat keinot on käytetty! Ja mikään ei auta, ei! Silti onneton tyttörukka vain puputtaa omaa mössöänsä ja väittää nauttivansa siitä. Joopajoo, kyllähän tietty muut ihmiset tietävät, ettei se ole totta, mutta pakko ressukan on valehdella. Kun pakotettu on! Voivoi. Usein tässä kohtaa ei enää kanssaeläjilläkään ole sääliltään mitään muuta sanottavaa, joten suusta pääsee vain vieno ”voi sua”. Voi minua!

Viisaimmat ihmiset tietävät myöskin sen, että treenaamisen kanssa tullaan samaan lopputulemaan kuin ikuisen jauhelihan mässyttämisenkin: pakko on. Eihän kukaan normaalisti halua käydä salilla töiden ja koulun jälkeen, joten sitä saatetaan jopa hieman piruilevasti kommentoida (jotta saataisiin sitten lopulta se oikea vastaus sieltä suusta kakistettua, että treenaaminen on oikeasti kamalaa, mutta pakko vaan jaksaa kun kuri on kova). Ootko menossa tänään salille viä? Mikä treeni on tänään? Kysymyksiä, joihin ei haluta vastauksia, vaan oikeasti halutaan vain kuulla, että kyllä, menen salille niinkuin kaikkina muinakin päivinä, kiitos kysymästä. Tämän jälkeen saadaan keskustella taas ivallisesti salilla käymisestä ja päästään käsiksi myöskin pääpointtiin ja asian ytimeen: miks siä pitää aina käydä?

image(57)

Pallo on irroitettu jalasta vain tämän kuvan oton ajaksi, oikeasti se kyllä on tiukasti kiinni.

Niinpä! Kysymyshän on erinomainen! Miksi pitää? Aina? Kun ystäväni käy aktiivisesti tanssitunneilla, ei omasta ajatuksenjuoksustani vyöry kysymyksiä, että hei camoon miksi sä aina siellä käyt. Tottakai oletan, että hän käy siellä koska haluaa ja se on mukavaa liikuntaa. Ihan kuten mikä vaan muukin harrastus. Mutta kun salihan ei kuulu tähän mukavaa harrastus-kategoriaan ollenkaan. Sali on paikka, jossa päivittäinen, ruokailusta lähtevä kärsimys kärjistyy huippuunsa: itsensä ruoskimiseen. Sali on paikka, jossa harjoitetaan keskiaikaisia kuritustoimenpiteitä valvovan silmän alla. Toki sinänsähän tuttavani salilla käymiseni ymmärtävät, koska minultahan katkaistaisiin käsi, jos jättäisin salikerran väliin, tai vähintään istutettaisiin jalkapuuhun tuohon Tampereen keskustorille viikoksi. Ei sellaista sallittaisi. Koska jokuhan minun salilla käymistäni on pakko valvoa karttakepin kanssa, ei kai siä kukaan nyt muuten ramppaisi!

Näiden kaikkien ikävyyksien lisäksi olen joutunut tietysti luopumaan muistakin normaali-ihmisen elämän nautinnoista ja mukavuuksista. Kotonani ei ole sohvia tai sänkyä, vain ainoastaan piikkimatto, johon joudun geishamaisesti asettumaan selinmakuulle, jotta kurinalaisuuteni vahvistuisi. Tauluni ja sisustuselementtini on korvattu Arnold Schwarzeneggerin kuvilla, joita joudun iltaisin tuijottamaan ja mutisemaan hiljaa noin kymmenen minuuttia: ”I will, I can, I will, I can…”, kuin rukousta konsanaan.

image(58)

Tässä vain harjoitan ankaraa kieltäytymistä elämän nautinnoista kotona piikkimatollani.

En saa käydä juhlimassa (valmentaja kieltää) tai muutoinkaan harjoittaa hauskanpitoa erilaisiin tapahtumiin osallistuen (fitnessliitto kieltää), vaan viikonloput ja illat vietän kotona harjoitellen kivun sietämistä erilaisin kidutuskeinoin. Iltaisin sekoittelen kotonani erilaisia epäilyttäviä noitamaisia seoksia, joihin sisältyy sanat ”smoothie”, ”jauhe” ja ”hedelmä”. Nämä seokset ovat luultavasti steroideja, koska niitä minut pakotetaan myöskin piikittämään suoraan suoneen.

Näiden vuosien aikana olen tosiaan kantapään kautta oppinut sen, että elämäni ei ole mukavaa tai millään lailla mieluisaa, vaan sanat, jotka lähinnä sitä kuvaavat, ovat ”kärsimysnäytelmä” ja ”pakotettuna eläminen”. Mikään, mitä teen rakkaan (lue=mukarakkaan) harrastukseni eteen, ei ole oman tahtoni alaista toimintaa, vaan käsky näihin on tullut jostain ylempää, enkä voi näihin salamaniskumaisiin käskyihin millään lailla vaikuttamaan. Mutta hei, onneksi olen viisastunut, enkä enää joudu elämään siinä uskossa, että nauttisin täysin rinnoin elämästäni! 😀

Korvapuustin kuva: http://www.myllarin.fi/korvapuustit-uudella-tavalla-nailla-asiantuntijoiden-nikseilla-onnistut/

sonja

10 vastausta artikkeliin “Kuka pelastaisi fitnesselämän orjan kärsimyksestään?”

  1. 😀 kiitos tästä piristyksestä!
    Mun kummipoika kysyi multa vähä aikaa sitten, että ”miks sun PITÄÄ käydä sielä salilla”…..Naurahdin ja totesin, että ei mun pidä, vaan mä haluan 😉

    • Kummipoika oli kärryillä, tiesi, ettei tää touhu ole vapaaehtoista! 😉

  2. Haha:D Tää on kyllä juttu mihin olen törmännyt, vaikka oma elämäntapani liittyy lähinnä terveelliseen syömiseen ja kuntoiluun omaehtoisesti, eikä mihinkään niin tiukkaan kuin fitnekseen.. Itseltä on välillä hukkunut punainen lanka siihen ja alkanut ajatella, että voi kun pitääkin. Sieltä pitää vain nopsaan nousta pois ja tajuta, että ”hei itsellehän mä tätä teen, enkä kenellekkään muulle”. Eli kukaan ei tasan pakota jos ei halua, mutta loppujen lopuksi huononakin päivänä sitä haluaa voida hyvin ja olla kunnossa. Ei se aina ehkä ole hauskaa, koska ihmiselle tulee kaikenlaisia jumeja ja kökköpäiviä, jolloin mikään ei luista, mutta suurimmaksi osaksi oikein syöminen ja kuntoilu on mukavaa kun se luistaa. Seuraava etappi olisi se oikea sali treeni. Saapa nähdä mitä kommenttia siitä alkaa sitten satamaan:)

    • Joo, ei sitä välttämättä tarvi olla mihinkään fitnesskisailuun hurahtanut, vaan ihan muutenkin terveellisyys on usein ihmisten mielestä vankila-elämää. 😀 Ja sehän siinä onkin, ettei mikään maailman asia aina ole mukavaa. Joskus omien tavoitteiden eteen vaan pitää tehdä töitä silloinkin, kun ei huvita. Loppujen lopuksi varmaan sinullakin, niinkuin minullakin, fiilis olisi loppujen lopuksi kuitenkin huonompi, jos jäisi jokaisena huonona päivänä kotiin makaamaan. 🙂 Tsemppiä sinne tulevaan salitreeniin!

  3. Oon tällä hetkellä lukiossa ja aloin viikko sitten ottamaan oman lounaan kouluun. Ja en ole millään dieetillä tai ylipäänsä koskaan ajatellut alkaa kisaamaan, mutta omaa evästä siksi, että voin olla varma että saan tarpeeksi ravinteikasta ruokaa ja haluan tietää mitä suuhuni laitan. Vähän on ihmiset tuijjottanut että mitähän toi nyt luulee olevansa omien purkkien kanssa, mutta kai sitä saa syödä niinkun tykkää, eikä ainakaan tartte valittaa siitä kouluruuasta niiinkun useimmat tekee 😀

    • No todellakin saa, teet just niinkun hyvältä tuntuu! Ja se tuijottaminen ei ikinä lopu, siihen vain tottuu. 😀 Omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen ei pitäisi ikinä olla nolo asia!

  4. Siis tää on kyllä niin totta. 😀 Roudaan kans kouluun eväitä ja aina saa kuunnella sitä ”hei miksi sä et nyt syö tota ilmastaa ruokaa? Kato nyt, kanapastaa! Sulla on.. Mitä siellä nyt on? Makaroonia ja tonnikalaa! Miten sää kestät? Ootko puhunu sun valmentajalle tosta.. Onkohan toi nyt ihan tervettä?” Ja sit kun sanot että oikeesti ne ruuat maistuu jopa hyviltä, niin pyöritellään silmiä ja aatellaan että nyt sanon näin koska on ihan pakko sanoa. 😀

    • Joo, hahaa! Parasta! Ja aina toi iänikuinen ”onko toi nyt ihan tervettä”, johon tekis mieli vastata, että niin, eikö tämä juuri sitä ole, onko oma ruokasi? 😀

  5. Mulla lähinnä sisko ja äiti harjoittaa tota tuputtamista ja ihmettelyä, vaikka olen jo noin 15 vuotta syönyt terveellisesti, ni ei ne vaan luovuta 😀 kun eihän elämästä voi nauttia, jos ei vedä joka päivä jotakin makea tai syö roskaruokaa. Kato ei se haittaa, jos välillä syöt herkkuja.. Mut ku mun ei tee mieli syödä niitä! 🙂

    • Hahah! Se on katsos itseltä pois, jos joku toinen ei syö herkkuja… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta