Kisasuunnitelmia

Tammikuu, tammikuu! Tammikuu ei ole pelkästään tipaton työmoraalinkeruu- ja pikkujoulukilojensulatustammikuu, vaan sillon myöskin täytynee koota jokseenkin ajatuksiaan uudesta, kuluvasta vuodesta ja suunnitella sen kulku. Ainakin fitnessurheilijoilla. Vuoden 2016 kisalisenssin ostoon on nimittäin aikaa enää viikko.

image(55)

Jokainen ihminen tietää sen hupaisan tilanteen, kun näkee pitkästä aikaa vanhan tuttavan ja pikaisen, usein myös kiusallisen, small talkin jälkeen sitä vain miettii, että mitä on tapahtunut. Joko tuttava on ottanut +20kg, laihtunut 20kg tai muuttunut jollain tavalla aivan eri ihmiseksi. Kun näkee ihmistä vain silloin tällöin, muutoksen huomaa selkeästi. Jokapäiväisessä kanssakäymisessä olevan ihmisen muutosta ei niinkään.

Minulle kävi eilen näin! Tosin, olin itse muuttujan asemassa. En ollut hetkeen nähnyt valmentajaani ja mukavan alkurupattelun jälkeen sain kuulla, että ”nojoo, kyllä mää vähän katoinkin, että on tyttö ottanut vähän massaa”. Jaajaa, nonniin.. 😀 Vitsiähän nämä meidän piikittelevät kommentit tietysti ovat, mutta onhan tässä totuudenkin siemen. Kyllähän täällä päässä on tullut kiloja otettua viime aikoina. Eikä se johdu siitä, että olisin pikkujoulu-uusi vuosi-akselin rellestänyt menemään kuin mikäkin. Tai siitä, että olisin nykyisin Arnoldsin kulta-asiakas. Ehei. Vaan siitä, että olen yksinkertaisesti syönyt todella paljon. Ihan puhdasta ruokaa, mutta todella paljon. Oon suunnitellut viime aikoina itse oman ruokavalioni, ja koska olen perusteellinen ihminen, en ole halunnut jättää sattuman varaan, että onko ravintoni varmasti plussalla kulutukseen nähden, vaan olen varman päälle vetänyt melkoisenkin suurilla määrillä. 😀 Samalla myös takaraivossa jyskyttää ajatus, että en halua seuraavalla dieetilläni vetää tonnin kaloreilla, joten koitan hilata nyt kalorimääräni pikkuhiljaa mahdollisimman ylös, jotta kroppa alkaisi polttaa rasvaa myös suhteellisen suurilla kaloreilla.

Ja kyllä, olen onnistunut! Onhan tämä yhtä työtä ollut, tämä syöminen. Ja nyt vähän tuntuu, että ehkä näin suuri plussalla oleminen ei ole oikeasti tarpeen. Että niin, ei ne lihaksen alut nyt ehkä kuitenkaan lähde juosten karkuun loikkimaan, vaikka jättäisi vähän sitä riisiä pois. Päinavastoin, olisi ehkä ihan mukavaakin, kun leuan alle ei alkaisi kertymään toista vastaavaa, vaan pysyisi kuitenkin ihan ihmisen näköisenä.

image(52)

Toisin sanoen hieman siistittiin ruokavaliotani eilen Sampon kanssa. Ihan siis vain muutama riisi sieltä ja kananmunan keltuainen täältä. Tämmöiset pienetkin tsekkaukset kuitenkin antavat itselleni jostain kummallisesta syystä lisäpontta. Varsinkin, kun nyt sain omatekemäni ruokavalion hyväksyttyä valmentajallani. Jes! Ehkä oikeesti osaan jo vähän tätä hommaa.

Tehtiin myös pikainen kuntotsekkaus ja yläkropan kehityksestäni sain kehuja. Jalkoja pitäisi saada vaan vielä enemmän. Aina vaan enemmän. Ne on kyllä ikuinen ongelma! Ihan häkellyin kun Lahdessa eräs mukava tiimiläiseni kehaisi, että ”sulla on jalat tosi hyvät”. Hämmennyin ja katselin taakseni, että kellekköhän se oikeen puhuu? Joka puolelle kuitenkin vaan tasaisesti lisää treeniä ja tosiaan jos sitä talvikerrostakin saisi vähän siistittyä, niin oisi kauheen kiva. Ainakin allekirjoittaneen mielestä! Enkä nyt siis väitä, että olisin jollain lailla pulska, tai ettenkö olisi tyytyväinen itseeni näin. Kyllä minä omasta vartalostani tykkään, mutta rehellisesti sanottuna viihdyn paremmin hieman vähemmällä rasvakerroksella. On parempi olla.

Ja se kisalisenssi. Niin mites nyt sitten sen kanssa. Antidoping-sopimuskin pitäisi nyt kirjoitella, jos sitä kisaamaan halajaisi tämän vuoden puolella. Ja kyllä, kyllä minä sen nyt päätin sitten allekirjoitella. Syksy on vielä yksi iso  kysymysmerkki, eikä omasta mielestäni olisi edes kivaa sinne asti vielä pohtia. Eihän sitä voi tietää, mitä tässä puolen vuoden aikana vielä tulee tapahtumaan, ei ainakaan omassa elämässäni ole mahdollista pohtia liian tarkasti niin pitkälle! Elämäni kun tuntuu olevan välillä yhtä pyörremyrskyä. 😀 Tosin ajoittaisten puuskien lomissa kuitenkin varsin mukavaa, lähinnä vain lämmintä tuulenvirettä. Voihan tosiaan olla, että en halua/ole valmis syksyllä kisaamaan. En halua mennä lavalle liian keskeneräisenä, enkä halua montaa stressaavaa elämäntilannetta päällekkäin. Se on kokeiltu jo ja todettu huonosti toimivaksi. Kisadieetti on kuitenkin sellainen rupeama, että haluan ja vaadin siksi ajaksi seesteistä elämää. Ei siitä muuten mitään tule, eikä tule mistään muustakaan.

image(53)

Nyt kun IFBB yllättää meitä kisaajia joka kulman takana uusilla kujeillaan, tällä hetkellä tosiaan syksyllä 2016 olisi junnukisat (toisin kuin aikaisemmin infottiin). Lisäksi olisi uusi beginners-sarja, johon voisin osallistua, ja jos sijoittuisin 3 parhaan joukkoon, pääsisin naisten avoimeen sarjaan kisaamaan SM-kullasta. Vaihtoehtoja olisi siis muutamakin syksyllä. Kuulostaa ihan kivalta. Jos kesällä tuntuu, että syksy on oikea hetki, niin sitten mennään kattomaan, mitä löytyy kehon rasvakerroksen alta! Jos taas ei tunnu oikealta, odotellaan kevääseen. Hienointahan on, että se on kaikki vain minusta kiinni. Minä saan päättää.

Erittäin motivoituneena kuitenkin tästä jatketaan eteenpäin ja toivottavasti tehdään myöskin tulosta tän kropan kanssa jossain välissä!

Kovaa treenitiistaita!

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta