Miten motivoin itseäni?

Hyvää loppiaista! Joko ootte käyneet loppiaisen treenillä?

Uusi vuosi ei ainakaan omalla salillani aiheuttanut odotettua suurta liikkujatulvaa tänä vuonna. Itse asiassa viime aikoina on ollu jopa melko rauhallista. Onkohan treenikiintiö ihmisillä jo täynnä? Omia etureisiäni tänään jumppaillessa mietinkin, että mikä saa itseni raahaamaan omaa ahteriani Wolffin portaita päivittäin ylös. Mietin, miksi se osalle ihmisistä on niin kovan vaivan takana? Ei se minusta vaivalloiselta tunnu, päinvastoin. Miksi osalla ihmisistä salimotivaatio lopahtaa kuin lehmän häntä kuukauden jälkeen ja miksi osa jaksaa vuodesta toiseen ruoskia itseään käsipainojen lomassa? Mistä oma motivaationi kumpuaa?

image(45)

Operaatio käsilläseisonta on alkanut, game is on!

Jari Bull Mentula sanoi Bull’s Yearsin haastattelussaan, ettei tee mitään, mistä ei pidä. Että hän tekee niitä asioita elämässään, mistä tykkää. Aika hienoa mielestäni. Ja tämähän sytytti omankin pikku pääni sisään himmeän led-lampun palamaan: minähän tykkään salilla käymisestä, siinähän se on.

Bullin tavoin teen omassa elämässäni mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joista pidän ja jos jostain asiasta en pidä, mahdollisuuksien mukaisesti vältän sitä. Iso huomio kuitenkin tähän väliin on se, etten ole elämässäni ihminen, joka haluaa mennä aidan matalimmasta kohdasta ja mielestäni tämä seikka mahdollistaa itselleni mukavuudenhaluisen elämän. Mitäkö tarkoitan? Sitä, että rakastan haastaa itseni ja rakastan ponnistaa joka kerta vähän korkeammalle. Pidän siitä. Pidän siitä, että huomaan kehittyväni salilla siihen suuntaan, kuin on tarkoituskin. Pidän siitä adrenaliinista, joka virtaa kehossani ennen raskasta sarjaa. Pidän sairaalla tavalla siitä tuskasta, jota lihaskipu tuottaa. Rakastan sitä tunnetta, kun kovan sarjan jälkeen lihas kramppaa ja huomaan oikean osa-alueen jännittyvän. Pidän siitä, kun olkapäätreenin jälkeen teen itselleni järkyttävän meikin, kun käsi tärisee niin kovasti. Iloitsen siitä, kun minulla on vaikeuksia kävellä treenin jälkeisenä päivänä. Kun joku antaa minulle kuolemalta kuulostavan treeniohjeen, otan sen haasteena. Olen valmis treenissä lähestulkoon mihin vain, mikä tuottaa haluamaani tulosta.

Rakastan kaikkea treenaamisessa. Siksi teen sitä mielelläni. Ja näin saan tehdä asioita, jotka ovat mukavia ja elää mukavuusalueellani. Treenisarjan viemistä siihen pisteeseen, kun lihasta alkaa polttamaan, sanotaan mukavuusalueelta poistumiseksi. Minusta se on ihanaa.

Olenkin sitä mieltä, että hyviä treenituloksia voi saada vain, jos rakastaa sitä, mitä tekee. Ei kukaan, tai minä ainakaan, jaksa noudattaa tarkkaa ruokavaliota tai treenata härän lailla vastentahtoisesti pitkiä aikoja. Ehkä ajoittain, mutta että loppuelämän? En usko. Joinain aikoina ihmismielen mukavuudenhaluisuus kuitenkin ottaa vallan, ja tarkka treeniohjelma lentää roskakoriin, jos se ei oikeasti tunnu mukavalta. Ja miksi edes pitäisi tehdä sellaisia asioita, jotka tuntuvat viikosta toiseen tyhmiltä ja saavat onnettomaksi? Jos joutuu etsimään todella, todella syvässä sisimmässään olevaa treenimotivaatiotaan painavien kivien alta joka ainoa kerta, miksi ei vaihtaisi harrastusta? Miksi ei etsisi sellaisen liikuntamuodon, johon ei tarvisi pakottaa itseään?

image(44)

Tokihan motivaatio on varmasti joka ikisellä ihmisellä ajoittain hukassa. Ei kai kukaan aina jaksa tai halua. On minullakin. Olen ajoittain tosi väsynyt tai muuten vain salille meneminen on viimeinen asia, mihin haluan vuorokauteni tunteja käyttää. Ja mitä silloin teen? En mitään. En mene salille. Nukun vaikkapa. Olen mukavuudenhaluinen. Jos 97% ajasta olen halukas käyttämään aikani itseni kehittämiseen ja salilla huhkimiseen, sen 3% ajan annan todellakin itselleni aikaa. Jos ei huvita, ei kannata mennä. Tulee kuitenkin tehtyä vain huono ja lyhyt treeni ja jälkeenpäin ottaa päähän. Mieluummin sitten vain lepää ja nostelee puntteja seuraavana päivänä entistä kovemmalla temmolla.

Moni ottaa nykyään valmentajan ja koittaa tällä tavoin saada omaan treeniinsä lisäpontta. Eikä siinä mitään, hienoa, jos motivaation sitä kautta löytää! Usein voi löytääkin, kun oppii tekemään asiat oikein. Silti toisinaan kuulee, että ”pakko nyt syödä hyvin kun on valmentajan kuntocheck huomenna” tai ”ei kiinnostais yhtään treenata, mutta kun valmentaja suuttuu muuten”. Wtf? Jos ainoastaan valmentajan olemassaolo antaa niin sanotun motivaation käydä salilla, onkohan tämä elämäntapamuutos kovinko kestävä? Mitäs sitten, kun valmentajaa ei ole enää? Miksi kukaan ylipäänsä tekee asioita jonkun toisen vuoksi, eikä itsensä? Ei valmentajakaan halua varmasti valmentaa asiakasta, jota ei todellisuudessa homma kiinnosta tippaakaan.

Jos punttien heiluttelu tuntuu tosi kurjalta, eikä se vielä tähän päivään mennessä ole tuntunut omalta jutulta, kukaan ei pakota jatkamaan. Palava, omasta itsestä lähtevä halu voi löytyä jonkun aivan muun liikuntamuodon kautta! Ja sitten kun se löytyy, kysymykseen ”miten sä jaksat aina tehdä tota”, voi hymyillen vastata: koska mä tykkään tästä!

sonja

3 vastausta artikkeliin “Miten motivoin itseäni?”

  1. Mä ajattelen tuon pt asian niin, että tosiaan kun joku asioista tietävä neuvoo ja kannustaa, voikin se kipinä löytyä. Itsellä ainakin pitkästi oli sali vastenmielistä sen takia, että en yksinkertaisesti osannut toimia siellä! Ja pt:n kautta opinkin tekniikat ja kun huomasin osaavani homman, olikin se paljon kivempaa kuin olisin osannut kuvitella!

    Tuota en kyllä itsekään ymmärrä, että pitäisi pt:tä varten syödä tai treenata. Tärkeintä olisi motivoitua oman hyvän olon vuoksi, minkä kunnossa oleminen ja oikein syöminen mahdollisesti toisivat. 🙂

    Hyviä asioita pohdit! 🙂

    http://yksikokosopiikaikille.blogspot.fi/

    • Se on totta ja tällä tavalla omakin innostus loppuviimein syttyi – kun joku opasti, miten asiat pitäisi tehdä. 🙂 Mutta tosiaan, kyllä se motivaatio lähtee itsestä, jos on ylipäänsä lähtääkseen. Ei valmentajan pidä olla orjapiiskuri, vaan tukipylväs valmennettavan oman treenin taustalla. Kivaa tammikuuta sinne! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta