Uuden vuoden lupaus

Jälleen vuosi vaihtui ja Facebook feedini täyttyi kuvakollaaseista ja vuoden 2015 muisteluista. Jälleen hieman ivallisesti virnistelin ”uusi vuosi, uudet kujeet” ja ”new year, new me”-lausahduksille, ovathan ne sinänsä aika hupaisia. Lupaukset ja muutoksen kun tuppaavat usein kariutumaan ensimmäisen tipattoman tammikuun jälkeen ja jälleen loppuvuodesta sitä huomaa olevansa aivan tismalleen samojen lupausten äärellä, kuin viime vuonnakin.

Mutta kyllä toisaalta itsellenikin vuodenvaihde on jonkinlainen uusi alku. Uusi sivu. Sitä vuoden lopussa tulee pohdittua normaalia enemmän, mitä vuosi on pitänyt sisällään, ja mitä seuraava tulee sisältämään. Jotenkin sitä ehkä pelästyy joka uusi vuosi, että miten nopeasti edellinen vuosi menikään. Ja sainko kaiken tehtyä, mitä toivoin saavani? No en varmasti. Osa jäi uupumaan, joka vuosi.

Minäkin teen yleensä vuosittain uuden vuoden lupauksen. En minä uutta tai erilaista elämää halua, olen tykästynyt omaani kyllä kovin. Mutta ainahan sitä haluaisi itseään kehittää, parantaa, päästä eteenpäin. Kuka nyt haluaisi paikallaan junnata? Tänä vuonna en ole luvannut mitään, en ole oikein edes ehtinyt pysähtymään ja miettimään, mitä haluaisin vuodelta 2016. Tulevaisuus tuntuu olevan kovin auki ja niin keskeneräinen edes ajatustasolla, että näen selkeät suunnitelmat ehkä korkeintaan kahden kuukauden päähän. Miten osaisin miettiä kokonaista vuotta?

image

Vuosi 2015 oli opettavainen. Ehkä opettavaisin, mitä on ollutkaan. Näin jälkeenpäin kun sitä koitan tiivistää, niin jokainen kuukausi tuntuu kiteytyvän yhteen lauseeseen: En tiennyt, mitä oikein haluan. Kokeilin vuonna 2015 monenlaisia asioita. Mietin, miten haluaisin kouluttautua, mitä haluaisin todella tehdä työkseni, minkälaisia ihmissuhteita haluan elämääni. Mietin, missä haluaisin asua ja minkälaista elämää haluan elää. Kokeilin paljon, ja epäonnistuin monesti. Muistan, kuinka kesä- ja heinäkuun olin todella loppuunpalanut. Olin aivan ylikuormittunut, olin kasannut itselleni sellaiset paineet, etten saanut niitä enää yksin purettua. Muistan kuitenkin myös sen, miten opin pikkuhiljaa rakentamaan taas omaa polkuani juuri sellaiseksi, kuin sen itse halusin olevan. Opin olemaan itsekäs, koska muuten en olisi pärjännyt.

Vuodessa 2015 oli kuitenkin myös paljon hyvää. Aivan ihana Budapestin ja Ateenan matka, paljon ihania ihmisiä, kokemuksia ja hyviä treenejä. En muistele vuottani pahalla, mutta on mulla parempiakin ollut.

2015 oli kuitenkin tuikitarpeellinen vuosi, koska se kouli minusta ihmisen, joka nyt, vuoden 2016 toisena päivänä tietää, mitä tahtoo. Koulutus-, työ- ja ihmissuhdekysymyksiin osaan vastata ja tiedän myös, mihin kysymyksiin en vielä edes halua osata vastata. Haluan pitää elämäni avoinna mahdolisuuksille, mutta kuitenkin pitää narut käsissäni, jotta pääsen siihen suuntaan, kuin haluan. Myös fitness oli itselleni jonkinlaisena kysymysmerkkinä takaraivossa koko vuoden. Milloin kisata? Kisatako? Kannattaako kisata? Onko minusta loppupeleissä tähän? Rakastan treenaamista, mutta jotenkin kisaaminen oli niin avonainen asia, etten edes halunnut miettiä sitä. Vastasin epämääräisesti kilpailukysymyksiin ja poistin asian mielestäni samalla hetkellä, kuin se sinne tulikin. Oli niin paljon kaikkea muutakin mietittävää. Olin toisaalta kovin kärsimätön kisojen kanssa ja toisaalta en halunnut kisata. Olotilani oli hyvin ristiriitainen, kun vanhat kisabikinini välillä vilahtivat kaapissa ja siirsin asian pohtimista, minkä kerkesin. Nyt kuitenkin tunnen varmuutta myös kisa-asian kanssa, ja tiedä, mitä tahdon myös tällä saralla.

Tätä tekstiä aloittaessani, en tiennyt, mitä kirjoitan. Ajattelin, että kai tässä on pakko jotain nyt uudesta vuodesta raapustaa, vaikka oikeasti ei ollut mitään tietoa, miten tämä vuosi nyt eroaa edellisestä. Nyt kuitenkin tätä kappaletta aloittaessani hymyilin. Tajusin, että näinhän se on. Näin juuri, kuten alitajuntani iski kirjaimia ruutuun. Vuoden 2015 opettelin, kokeilin ja epäonnistumisen kautta ymmärsin, mitä tahdon ja nyt, vuoden 2016 saan toteuttaa näitä asioita, mitä tiedän haluavani. Aika huippua, nyt kun sitä alan miettimään. Tämän vuoden lupaukseni taitaa siis olla melko valmis. Tänä vuonna lupaan onnistua.

hiiri

Alkuvuosi on täynnä kaikkia kivoja juttuja. Ensi viikolla käyn ystäväni kanssa Tukholmassa (en ole koskaan ollut siellä paria tuntia pitempään, voitteko kuvitella), seuraavalla viikolla lähden Lahteen pitämään Team Fitin tytöille poseeraustuntia, ja samoihin aikoihin päätän myös, ostanko tämän vuoden kilpailulisenssin. Maaliskuussa mulla on varattuna lennot Roomaan ja sitä ennen aion treenata kuin härkä. En usko tipattomiin tammikuihin tai herkuttomiin helmikuihin, vaan uskon koko vuoden kestävään kivenkovaan treenikauteen.

Nyt lähden tekemään vuoden ensimmäisen treenin ja palaan taas pian asiaan! Toivotan kaikille oikein ihanaa vuoden alkua!

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta