All I want for Christmas is.. FOOOD!

Voi, kuinka fitnesstyyppinen joulu Korpelan tytöllä olikaan! Ei tullut ähkittyä itseensä täyteen muuta kuin neljän joulupöydän verran, ei muuta kuin koko vuoden edestä!

image(43)Mulla on muutamia perinteiksi muodostuneita tapoja joulun aikaan, joista esimerkkinä olisi sinänsä muun muassa ruokakauden avajaiset tyttöjen kanssa Hookissa, mutta tästä en kerro blogissani, koska tämä on fitnessblogi ja oikeasti mitään hiilareiden ja rasvan yhdistelmää ei ole elämässäni siis tapahtunut. Ikinä. Tai jos onkin, niin tässä tapahtumassa on ollut läsnä aivan joku sivupersoonani, joka ei ole millään muotoa yhdistettävissä Fitsonjan elämään, jonka elämä rakentuu askeettisuuden ja armeijamaisen kurin alle! Joten ei siitä sen enempää!

Treenistä kuitenkin voin kertoa enemmän ilman että pilaan täydellisen fitnessihmisen illuusiota, jeah! Eli jouluaaton jalkatreeni on ihan number uuno. Treeni kuuluu oleellisesti myös lomiini, koska siitä saa todella rauhoittavan fiiliksen ja jos on hyvä mielikuvitus, kuten minulla on, voi myös joulupöydässä kuvitella kinkun ajautuvan suoraan omaan kankkuunsa, mikä on treenin jäljiltä hellänä! Tätä mielikuvituksen tuotteena ilmaantuvaa kasvurahinaa kuuntelinkin niin intensiivisesti koko joulun, että tuli muuten syötyä sitten niin hemmetisti. Kasvurahinan vuoksi. Että kankkuun meni kaikki.

image(45)

Jouluruoka on kyllä oikeasti ihan sairaan ihanaa. Kalat, laatikot, kaikki! Riisipuuroa voisin vetästä vaikka joka aamu, harmi vaan, että se ei ihan ole ilmeisesti kesäpäivien ruoka. Tai niin väittävät. En pysty käsittämään!

image(44)

Joulun sää oli kyllä kuin suoraan läpileikkauskuva oman pääni sisällä raksuttavasta koneistosta. Ei mitään järkeä! Vaihteli kuin mikäkin keski-iän kriisissä olevan rouvashenkilön mieli, eikä joulun tunnelmaa kyllä ulkoa saanut hakea. Aattona ajaessani sukuloimaan ulkoilma näytti tältä ja seuraavana päivänä ajaessani takaisin taas…

image(47)

…tältä. Ööh, ookei? Eipä siinä sitten, saahan toki säälläkin olla välillä huonoja päiviä. Kyllä minä ymmärrän.

image(51)

image(46)

Muutoin joulu meni ihan hauskasti. Mua naurattaa edelleen joulupäivän ilta, tai oikeeastaan yö. Hehhehe. En kestä. Kertoo ehkä kaiken mun säälimättömän ruokahalun omaavasta vatsastani, kun tulin poikaystäväni kanssa joulupäivän iltana kotiin aivan ähkyssä. Näytin siltä, että mahassani asuisi noin kolmen kuukauden ikäinen ihmisolento (pelottavaa kyllä samalta näytti myös tuo miespuolinen) ja tuntui, kuin leukani alle olisi yhtäkkiä kasvanut kolme muutakin leukaa. Siinä sitten aikamme pyörittiin sohvalla pallon muodoissa, kunnes sanoin, että hei, ois vähän nälkä, tilataan kotiinkuljetuksella ruokaa. Ja kas vain, niinhän tehtiin! Ja kaikki meni taas.

Mulla on itseni ja kroppani kanssa sopimus. Lupasin sille joulun ajaksi ihan kaiken, mitä se vain ikinä tahtoi ja vastavuoroisesti kroppani lupasi toimia joulun jälkeen mukisematta ja treenata kuin härkä. Deal ja toimii! Olen ystävällinen keholleni ja se on ystävällinen minun tahdolleni. Win-win.

image(42)

Vaikka mun pullavista jutuistani ei välttämättä uskoisi ihan kuka vaan silmät pyöränä ruudun toiselta puolelta tuijottava, oon suunnitellut ensi vuoden kisahommiani jo suhteellisen tarkkaan. Oon miettinyt realistisesti, mitä tahdon kisaamiselta ja mihin voisin pystyä ja mikä tärkeintä- millon olisi aika taas laittaa koko elämä likoon kisadieetille. Suunnitelmat ovat jo melko selvät ja niitä kohti tässä edetään jatkuvasti. Ehkä beibisteppejä, mutta silti. Se on jotenkin jännittävää, miten ajantaju muuttuu tässä pikkuhiljaa, kun ei ole hetkeen suunnitellut tosissaan olevansa lavalla. Se, mikä tuntui viime kisojen jälkeen älyttömän pitkältä ajalta, tuntuu tällä hetkellä jo huomiselta. Ehkä jopa liiankin lyhyeltä ajalta, päivät tuntuu vain hukkuvan.

Jatketaan näistä kuitenkin ensi vuoden puolella enemmän. Nyt, kun ainakin itselläni vatsa turvottaa, eikä joulun jälkeen ruotuun palaaminen oikeasti ole niin iisiä, kuin sitä etukäteen pohti, täytyykin kertoa teille mun oloni pelastus, turvonneen vatsan paras ystävä! Heti torstaiaamuna siis, olkaahan sillon kuulolla!

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta