Mitä sanoa, kun ei ole mitään sanottavaa

No, hei. Hei vaan hei.

On hankalaa kirjoittaa mitään, kun ei ole hetkeen kirjoittanut. Kynnys postata kasvaa jokaisena hiljaisena päivänä. Välillä tekee vaan mieli kaikessa hiljaisuudessa sulkea blogi, niin ei tarvisi enää ikinä työntää itseään tähän näppäimistön ääreen ja pakottaa rustaamaan jotain.

Hiljaista on ollut. En oikein edes tiedä, mitä sanoisin. Pitäisikö jotenkin selittää? Vai jatkaa vaan kepeästi proteiinipiparkakkuohjeella, kuin mitään ei olisi ollutkaan. Eeh, ei sekään nyt oikein tunnu hyvältä. ”On ollut vähän kaikkea.” Ehkä kulutetuin lause blogimaailmassa. Ja ärsyttävin. Mutta niin on ollut. Toisinaan elämä heittelee niin, että blogi tai fitness tuntuvat niin ylitsepääsemättömän turhilta ja mitättömiltä asioilta, ettei niistä tee mieli puhua sanaakaan. Ei tee mieli keskittyä sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat naurettavilta ja epäolennaisilta. Toisinaan sitä kerää kaikki voimavarat, jotta ylipäänsä suoriutuu omasta, omille harteille kasatun kuorman purkamisesta. Ja sitä minä olen täällä kaikessa hiljaisuudessa tehnyt. Olen yrittänyt purkaa ylikuormitustani. Koska sitä olen todella viime aikoina ollut. Ylikuormittunut.

Oma mieleni varoittaa kuormittumisesta niin, että kun hartiat painavat koko maailman punnusten verran, jokainen pienikin vastoinkäyminen tuntuu järjettömältä takapakilta. Sitä vaan on väsynyt. Hyvin väsynyt. Koko ajan. Silloin tiedän, että nyt. Nyt pitää ottaa aikaa itselle. Olla itsekäs ja tehdä ihan niinkuin haluan. Nyt pitää irtautua kaikesta omaa toimintaa lamauttavasta ja nukkua koko viikonloppu putkeen, jos siltä tuntuu. Nyt pitää kuunnella Tiktakia ja väritellä värityskirjaa. Nyt pitää olla hetkessä.

image(36)

Blogin kirjoittaminen on sinänsä vähän haastavaa, että useimmat haluavat vetää jonkinlaisen rajan omiin henkilökohtaisiin asioihin, mutta taas toisaalta hyvinkin henkilökohtaista blogia tykätään lukea. Oma rajani on hieman häilyvä. Tuntuu kuitenkin typerältä jättää hyvin olennaisia osia elämästä kokonaan huomiotta, vaikka sinänsä omia yksityisiä asioita en tykkääkään huudella kaikelle kansalle. Viime aikoina hyvin läheisellä ihmiselläni on kuitenkin ollut suuria ongelmia, ja valitettavasti olen ottanut hänen taakkansa omille harteilleni aivan liiaksi. Tämä on aiheuttanut suoranaista henkistä pahoinvointia, ja musta onkin kuoriutunut varsinainen erakko.

Sinänsä ikävää, että elämässä pitää käydä läpi välilla vaikeita asioita, mutta toisaalta hyvin opettavaista oman mentaalin kannalta. Itse hetkessä vaihtaisin kaiken pois, mutta loppupeleissä jälkeenpäin, en ehkä vaihtaisi yhtäkään kokemusta. Olen oppinut olemaan välillä itsekäs, olen oppinut luopumaan. Olen vähän sellainen ihminen, että jos läheisellä ihmisellä on joku huonosti, yrittämällä yritän elää oman kehoni kautta kahden ihmisen elämää, jotta saisin toisenkin taas jaloilleen. Olen todennut tämän monessa kohtaa elämääni. Olen elänyt parisuhteessa, jossa toinen on masentunut ja olen jakanut kattoni alkoholistin kanssa, ja molemmat saivat minut taistelemaan omien elämiensä puolesta niin hiton lujaa, että unohdin kokonaan itseni. Hukutin itseni. Ja minä kun loppupeleissä pystyn elämään vain oman elämäni. Kahden elämän ylläpito vie aivan järkyttävästi voimia, eikä se pidemmän päälle kuitenkaan tule toimimaan. Olen oppinut tämän niin kantapään kautta, kuin voi oppia.

Itsensä tuntee tässä maailman melskeessä välillä hyvin pieneksi. Maailman viime aikojen ikävät tapahtumat järkyttävät varmasti ihan jokaista ihmistä, ja kun vielä soppaan lisätään oman elämän vaikeudet, tuntuu maailmasta loppuvan välillä kokonaan valo. Tuntuu, että kasvoilleni on jumittunut kurttuinen ilme, ja sen muuttaminen eri asentoon on todella voimia vievää.

Tämä elämä on kuitenkin täynnä valintoja, eikä kukaan muu saa mieltä onnelliseksi, kuin omasta itsestä kumpuava onni. Lupaan palailla ensi viikolla taas tyhmien treenijuttujen muodossa ja ehkä saan hymynikin taas takaisin.

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. -Muumipappa

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta