Turvottaako? Tästä apu!

Oon tässä jo pidemmän aikaa miettinyt, että kuinka henkilökohtaisiin asioihin täällä blogissani menen. Että kuinka pitkälle haluan elämääni jakaa ja mitkä asiat yksinkertaisesti kuuluvat vain pienen piirin tietoon. Blogin kirjoittaminen on mulle kuitenkin kovin rakas harrastus ja haluan sitä ehdottomasti jatkaa, vaikka nyt kirjoittajan elämä, sekä blogi siinä samassa, tulee muuttumaan ison harppauksen. Viime aikoina elämässäni on tapahtunut nimittäin niin isoja asioita, että ne ovat muuttaneet minua ihmisenä ja kasvattaneet henkistä kypsyyttäni. Ja nyt haluan jakaa tämän ilon aiheen kanssanne. Sain nimittäin 5 viikkoa sitten tietää ihanan asian.

image(39)

Nimittäin pelastuksen tähän mun hitonmoiseen turvotukseen!

Pyydän anteeksi lievästi sanottuna omaperäistä huumoriani (voi, oma juttu on aina paras! nauroin tällekkin jo etukäteen 😀 ), mutta katsokaa nyt! Oon kuitenkin suhteellisen hoikka ihminen, mutta ruokailun jälkeen mahani turvottaa kuin viimeistä päivää. Se on pinkeä ja kova ja olo on turpeinen. Syön suuria annoksia, joista osa on korkeahiilarisia ja varsinkin nämä annokset saavat vatsani paisumaan kuin ilmapallo. Mitä kauemmin tätä yllä olevaa kuvaa katson, sitä huvittavammalta se näyttää. Asiaa ei toki auta ollenkaan pyjamahousuni.

Sain Ruohonjuurelta kuukausi sitten aivan huikean tuotteen kokeiluun, Digest Gold-ruoansulatusentsyymin.

image(48)

image(49)

”Tämä ”ylensyöjän ystävä ”antaa ähkylle äkkilähdön!

Enzymedica Digest Gold on 100 % lisä- ja täyteaineeton sekä kasviperäinen tuote. Se on turpean olon vihollinen ja saa ruuan sulamaan sutjakasti. Digest Gold tarjoaa luontaista voimaa ruoan käsittelyyn.

Enzymedica Gold on Yhdysvaltojen myydyin ruuansulatusentsyymi ja se on voittanut ja voittaa jatkuvasti palkintoja tällä saralla.

Annostus ja käyttö:
Yksi kapseli aterian ensimmäisen suupalan yhteydessä. Enemmän voi turvallisesti ottaa jos tarpeen.

Probiootit, hyödylliset mikrobit, ylläpitävät ruoansulatuskanavan terveyttä ja tehostavat vastustuskykyämme.

Niitä vatsasi ostaisi.”

Näin luki Ruohonjuuren nettisivuilla. Oon aikaisemminkin törmännyt moneen otteeseen tähän tuotteeseen ja ylitsevuotavat kehut ovat tuntuneet hämmentäviltä, oikeastaan epätodellisilta. Olen pohtinut kapseleiden kokeilua, mutta tuotteen suhteellisen korkea hinta, verrattuna muihin vastaaviin tuotteisiin, on ollut syy, etten ole sitten lähtenyt kokeilemaan. Ei ne nyt niin hyviä voi olla, oon miettinyt.

image(40)

Mutta hetkonen, mites kävikään?

Kapseli tulee ottaa jokaisen ruokailun yhteydessä, ensimmäisellä suupalalla. Itse en ihan kuutta kertaa päivässä kapselia kuitenkaan ole syönyt, vaan lähinnä aamupalalla ja isoimmilla aterioilla. Ja se todella toimi! Vatsa ei paisu siihen malliin, kuin vatsassa asuisi joku, vaan pysyi littenä suurienkin hiilarimäärien ja treenijuomien vetämisen jälkeen. Olo ei ollut enää ahdistavan täysi, ja ruoka tuntui sulavan paljon normaalia jouhevammin. Yllä oleva kuva on otettu juuri syömisen jälkeen.

image(50)

 Yksi konkreettinen vaikutus on ollut myös se, ettei hiilariaterian jälkeen ole väsyttänyt niin pirskatisti. Suuri määrä hiilaria kun on usein tupannut ainakin itselläni pistämään luomet kiinni ihan pakollakin, mutta nyt väsymys on tiessään ja kroppa tuntuu olevan toiminnassa jatkuvasti.

image(41)

Hyvin hiilaripitoisen treenijuoman juomisen jälkeen.

Ei tarvitse paljon arpoa, ostanko tätä tuotetta jatkossa. Pallomaista vatsaa ei tule ikävä! 😀 Jos joku muu näin juhlapyhien jälkeen haluaa ”raskausvatsastaan” eroon, Digest Goldia löytyy täältä!

Postaus toteutettu yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa.

All I want for Christmas is.. FOOOD!

Voi, kuinka fitnesstyyppinen joulu Korpelan tytöllä olikaan! Ei tullut ähkittyä itseensä täyteen muuta kuin neljän joulupöydän verran, ei muuta kuin koko vuoden edestä!

image(43)Mulla on muutamia perinteiksi muodostuneita tapoja joulun aikaan, joista esimerkkinä olisi sinänsä muun muassa ruokakauden avajaiset tyttöjen kanssa Hookissa, mutta tästä en kerro blogissani, koska tämä on fitnessblogi ja oikeasti mitään hiilareiden ja rasvan yhdistelmää ei ole elämässäni siis tapahtunut. Ikinä. Tai jos onkin, niin tässä tapahtumassa on ollut läsnä aivan joku sivupersoonani, joka ei ole millään muotoa yhdistettävissä Fitsonjan elämään, jonka elämä rakentuu askeettisuuden ja armeijamaisen kurin alle! Joten ei siitä sen enempää!

Treenistä kuitenkin voin kertoa enemmän ilman että pilaan täydellisen fitnessihmisen illuusiota, jeah! Eli jouluaaton jalkatreeni on ihan number uuno. Treeni kuuluu oleellisesti myös lomiini, koska siitä saa todella rauhoittavan fiiliksen ja jos on hyvä mielikuvitus, kuten minulla on, voi myös joulupöydässä kuvitella kinkun ajautuvan suoraan omaan kankkuunsa, mikä on treenin jäljiltä hellänä! Tätä mielikuvituksen tuotteena ilmaantuvaa kasvurahinaa kuuntelinkin niin intensiivisesti koko joulun, että tuli muuten syötyä sitten niin hemmetisti. Kasvurahinan vuoksi. Että kankkuun meni kaikki.

image(45)

Jouluruoka on kyllä oikeasti ihan sairaan ihanaa. Kalat, laatikot, kaikki! Riisipuuroa voisin vetästä vaikka joka aamu, harmi vaan, että se ei ihan ole ilmeisesti kesäpäivien ruoka. Tai niin väittävät. En pysty käsittämään!

image(44)

Joulun sää oli kyllä kuin suoraan läpileikkauskuva oman pääni sisällä raksuttavasta koneistosta. Ei mitään järkeä! Vaihteli kuin mikäkin keski-iän kriisissä olevan rouvashenkilön mieli, eikä joulun tunnelmaa kyllä ulkoa saanut hakea. Aattona ajaessani sukuloimaan ulkoilma näytti tältä ja seuraavana päivänä ajaessani takaisin taas…

image(47)

…tältä. Ööh, ookei? Eipä siinä sitten, saahan toki säälläkin olla välillä huonoja päiviä. Kyllä minä ymmärrän.

image(51)

image(46)

Muutoin joulu meni ihan hauskasti. Mua naurattaa edelleen joulupäivän ilta, tai oikeeastaan yö. Hehhehe. En kestä. Kertoo ehkä kaiken mun säälimättömän ruokahalun omaavasta vatsastani, kun tulin poikaystäväni kanssa joulupäivän iltana kotiin aivan ähkyssä. Näytin siltä, että mahassani asuisi noin kolmen kuukauden ikäinen ihmisolento (pelottavaa kyllä samalta näytti myös tuo miespuolinen) ja tuntui, kuin leukani alle olisi yhtäkkiä kasvanut kolme muutakin leukaa. Siinä sitten aikamme pyörittiin sohvalla pallon muodoissa, kunnes sanoin, että hei, ois vähän nälkä, tilataan kotiinkuljetuksella ruokaa. Ja kas vain, niinhän tehtiin! Ja kaikki meni taas.

Mulla on itseni ja kroppani kanssa sopimus. Lupasin sille joulun ajaksi ihan kaiken, mitä se vain ikinä tahtoi ja vastavuoroisesti kroppani lupasi toimia joulun jälkeen mukisematta ja treenata kuin härkä. Deal ja toimii! Olen ystävällinen keholleni ja se on ystävällinen minun tahdolleni. Win-win.

image(42)

Vaikka mun pullavista jutuistani ei välttämättä uskoisi ihan kuka vaan silmät pyöränä ruudun toiselta puolelta tuijottava, oon suunnitellut ensi vuoden kisahommiani jo suhteellisen tarkkaan. Oon miettinyt realistisesti, mitä tahdon kisaamiselta ja mihin voisin pystyä ja mikä tärkeintä- millon olisi aika taas laittaa koko elämä likoon kisadieetille. Suunnitelmat ovat jo melko selvät ja niitä kohti tässä edetään jatkuvasti. Ehkä beibisteppejä, mutta silti. Se on jotenkin jännittävää, miten ajantaju muuttuu tässä pikkuhiljaa, kun ei ole hetkeen suunnitellut tosissaan olevansa lavalla. Se, mikä tuntui viime kisojen jälkeen älyttömän pitkältä ajalta, tuntuu tällä hetkellä jo huomiselta. Ehkä jopa liiankin lyhyeltä ajalta, päivät tuntuu vain hukkuvan.

Jatketaan näistä kuitenkin ensi vuoden puolella enemmän. Nyt, kun ainakin itselläni vatsa turvottaa, eikä joulun jälkeen ruotuun palaaminen oikeasti ole niin iisiä, kuin sitä etukäteen pohti, täytyykin kertoa teille mun oloni pelastus, turvonneen vatsan paras ystävä! Heti torstaiaamuna siis, olkaahan sillon kuulolla!