Suoritatko sinäkin elämääsi?

Joskus vaan on sellainen olo, että ei ole mitään sanottavaa. Haluaa olla vain hiljaa. image(15)Mun arki on tosi kiireistä. Tykkään tehokkuudesta ja siksi teenkin yleensä samaan aikaan sataa asiaa. Teen yhtä, viimeistelen toisen, mietin jo seuraavaa. Mua ärsyttää arjen keskellä ihmisten hitaus, tehottomuus tai päätöskyvyttömyys. Haluan itse suorittaa arkeni optimaalisen tehokkaasti, että saan kaiken tehtyä täydellisesti. Vaikka hoitaisin päivän tärkeimpiäkin tehtäviä, toinen käsi on aina jo seuraavassa tehtävässä, esimerkiksi tsekkaamassa kalenteria, mitä pitäisi tänään vielä tehdä, mihin aikaan menen salille, mitä oli vielä hoidettavana.

Tällä tyylillä saankin aina kaiken tehtyä. Toimin työssäni tehokkaasti, jaksan vetää päivittäisen treenin, ehdin tekemään ruokaa, juoruilemaan kavereiden kanssa, suunnittelemaan seuraavan päivän, tekemään poikaystävälle ruokaa, hoitamaan viikonlopun aikataulun, kirjoittamaan blogia jonkun toisen asian kyljessä ja siivoamaan vaatekaappini. Saan kaiken tehtyä ja saan järjetöntä mielihyvää järjestelmällisyydestä sekä tehokkuudesta. Tälle varmasti löytyisi joku kuoleman diagnoosi, kuten liiallinen perfektionismi, kontrollifriikkeys tai joku muu vammaisuus. Nämä ovat kuitenkin vain minun piirteitäni ja ne helpottavat omaa arkeani. Mutta näillä on hintansa myös.

image(16)Olen toisinaan ihan järjettömän uupunut. En vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Ja luonnollisestihan on näin, kun posotan ja suoritan kaiket arkipäiväni. Mittaan arkipäivääni suoritetuilla ja tikutetuilla asioilla, en sillä, miltä päivä tuntui. En elä hetkessä. Toimin vain koko päivän ajan kuin robotti ja sitten illalla mietin, että miksi olenkin näin uupunut.

Välillä kaikki vain menee yli. Välillä henkinen ja fyysinen väsymys peittää alleen sen iloisen Sonjan. Ja vaikka kestän jokseenkin paljon ihmisten ilkeyttäkin, joskus sekin menee yli. On päiviä, jolloin saan esimerkiksi sangollisen kuraa niskaani työpäivän aikana asiakaskunnalta ja kotona sangollisen blogissa kaikenmaailman asiantuntijoilta. Joskus vain sekin mittari täyttyy. Väsymys ja turhautuneisuus jännittää hermoni millin mittaisiksi ja iltaisin poikaystäväni hipsuttelee sukkasillaan kuin kuumilla hiilillä, etten räjähdä.

image(18)image(20)Tämän kaiken arjen hullunmyllyn vastapainoksi on välillä hyvä olla vain hiljaa. Olla vain tekemättä mitään. Laittaa puhelimen äänet pois. Näin tein eilen. Olin vain. Ihan rauhassa. Yksin. Oli todella kummallista. En aluksi oikein osannut edes rauhottua. Päätin, etten mene salillekkaan. Tein vain ruokaa, luin lehtiä, kävin hengailemassa kaupoissa katselemassa joulukrääsää. Ostin Anttilasta yhden lyhdyn, kun ”on niin halpa”. Sitten menin Sokokselle, löysin kivemman lyhdyn. ”Palautan tän edellisen ja ostan tän”. Menen kassalle, ostan toisen lyhdyn ja saan elävän flashbackin tilanteesta Anttilan kassalla, kun myyjä ojentaa kuittia, ja vastaan, etten tarvi. Jaahas. No, eipä tarvinnut palauttaa toista, vaan nyt niitä on kaksi. Mutta eilen ne mua niin kovasti ilahduttivat, että eipä sen nyt sitten niin väliä. Jos ne saavat mut hetkeksi rauhoittumaan, niin olkoon sitten niin.

image(14)image(17)Tää marraskuu on oikeasti aika kiva. Rauhallinen. Tai ainakin antaa mahdollisuuden rauhoittua. Tykkään pimeästä ja tykkään täyttää kotini kynttilöillä. Ja välillä vain olla kaiken kiireen keskellä. Hyvä vain joskus olla ja antaa itsensä levähtää. Kuinka moni näpertää puhelimen Instagramia tai Facea viimeiseksi nukkumaan mennessä? Minä ainakin. Kuinka rentouttavaa olikaan ihan vain lukea. Ihan puusta valmistettua paperiversiota. Milloin olenkaan niin viimeksi tehnyt? Varmaan joskus ala-asteella.image(19)Kaikki on oikeasti tosi hyvin. On pimeää ja on kaksi kappaletta lyhtyjä. Elämä on aika kivaa.

Rauhallista perjantaita <3

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta