Kuningas alkoholi elämän keskipisteenä

Jaahas, taas vierähti viikko käyntiin. Ja vasta kun oli perjantai?

Vietin viikonlopun Jyväskylässä kahden kaverini tupareissa. Oli oikein mukavaa, vaikkakin Jyväskylään asti ajaminen on kyllä raastavaa. Monena päivänä pitkään ajaminen on jotenkin todella uuvuttavaa, vaikka periaatteessa eihän siinä muuta tee kuin istu. 😀 Yövyttiin Sokos Alexandrassa ja siis jos meitsi jotain rakastaa, niin hotelliaamupaloja! Se on vaan niin huikeeta. Ja sitten vastavuorosesti, jos mua joku ärsyttää, niin huono hotelliaamupala! Tuolla kuitenkin oli sen verran hyvä, että piti mut tyytyväisenä.

Ja vaikka olenkin erittäin vakavasti otettava huippu-urheilija (krhm), juhlaviikonloppuni eivät aina kulu litkiessä proteiinisheikkejä ja närvimässä kanaa baarin vessassa. Tästä päästääkin seuraavaan aiheeseen, joka ihastuttaa ja vihastuttaa. Saanen esitellä, kuningas alkoholi.

image(6)Sopiiko kilpaurheilu ja alkoholi yhteen?

No eihän tähän ole kuin yksi vastaus. Ei sovi. Kuitenkaan, asiaa ei tarvi välttämättä katsoa niin mustavalkoisesti. Kyllähän monet huipputasonkin urheilijat, erityisesti itsellä kiinnostuksenkohteena olevat kehonrakentajat, litkivät silloin tälläin viinaksia. Kuitenkaan ketään pärjäävää urheilijaa ei nähdä joka perjantai lähikuppilassa haastamassa käsirysyä, koska nämä kaksi asiaa eivät vain yksinkertaisesti korreloi keskenään.

Ensimmäinen asia tietysti on, että alkoholi nyt ei ylipäänsä sovi kovinkaan hyvin terveelliseen ruokavalioon. Jo kuusi kuivaa siideriä kerryttää päälle 850 kaloria, mikä on monelle jo melkein puolet normaalikalorisaannista. Tähänhän monet keksivät vastaukseksi, että no, vedetään sitten vain kirkasta viinaa. Kossuvichy! Silläpä ei liho! Vaikka todellisuudessa viinassahan on vielä enemmän kaloreita, kuin siiderissä.

Toinen asia tietysti on alkoholin vaikutukset seuraaviin päiviin. En tiedä teistä, mutta omalla kohdalla suhteellisen harvoin juovana, kamala olo ei jää vain yhteen päivään. Kunnon kovan treenin saan tehtyä ehkä kolmen päivän päästä juhlinnasta.

Krapulassa sydämen syke ja verenpaine ovat normaalia korkeammat ja tekevät liikunnasta raskaampaa. Elimistö ei ole ennättänyt toipua nestetasapainon ja aineenvaihdunnan vaihteluista, eikä hapenottokyky ole parhaimmillaan. Aivojen mielihyväkeskuksen välittäjäainevarastot ovat krapulassa vähäiset aiheuttaen muun muassa alakuloisuutta ja ärtymystä, jolloin suoritustaso voi pysyä normaalia alhaisempana.

selection-of-alcohol-595x240Omalla kohdalla alkoholin käytön voisin sanoa olevan vähäistä. Tämä pikkujoulukausihan on kaltaiselleni antialkoholi-immeiselle ( 😀 ) ihan kamalaa tykitystä! Jatkuvasti hippaloita siellä täällä. Ja eihän siinä, hauskojahan ne on ja tykkään älyttömästi käydä välillä tanssahtamassa ulkona. Mutta kun normaalisti tulee juotua muutama kerta puoleen vuoteen, tuntuu tämä marrasjoulukuu aikamoiselta ajalta!

Itsellä on montakin syytä siihen, ettei viina yksinkertaisesti useinkaan maistu. Toki urheilulliset syyt ovat suuressa osassa, ja treenittömyys pistää turhauttamaan kovasti. Kehitystä kun ei voi taata ihan silloin tällöin-treenillä vaan säännöllisyys pitäisi pysyä mukana. Toinen syy on on se, joka monelle on varmasti tuttu: päänsärkyä pahemman olon teettää järkyttävä morkkis. Ja morkkis mistä? En edes tiedä. Mieliala tuntuu vain aivan liian usein juhlinnan jälkeen painuvan johonkin todella diippeihin vesiin, eikä vireystaso nouse myöskään päivässä. Vaikken fyysisistä oireista toki myöskään välitä, henkinen olotila on välillä niin järkyttävä, että oksat pois. Ei mitään pientä pahaa mieltä, vaan tila on aivan masennuksen kaltainen. Eikä sellaista tee mieli usein kokea.

Olen myös toisaalta valitettavasti, toisaalta onneksi, joutunut elämässäni näkemään, mihin alkoholin liikakäyttö pahimmillaan johtaa. Miltä näyttää ihmisen elämä, kun alkoholi on vienyt kaiken, mistä tie on ennen rakentunut. Kaikki, mikä ennen on tehnyt ihmisestä tietyn yksilön, on laonnut viinan alle. Se ei ole kaunista katsottavaa. Elämästä on karsittu kaikki ylimääräinen pois, ja alkoholi raivaa tietään yhä pidemmälle. Kun viina on ainoa asia, mikä pitää ihmisen elämässä kiinni, kaikki muu jää pullon taakse. Alkoholismi ei ole mikään sairaus, mistä voisi parantua ja alkaa juomaan normaalisti kerran viikkoon saunan jälkeen. Ei. Se on sairaus, jota ei elinaikana pääse pakoon. Sairaus, johon lääkkeeksi ei auta mikään muu, kuin totaalikieltäytyminen. Kun ihminen hajottaa itse itseään, kukaan tai mikään muu pysty tähän vaikuttamaan. Ainoa, joka pystyy korkin kääntämään kiinni, on henkilö itse. Ja kuinka tämä asia raastaa läheisiä sisältä. Se on kamalinta, mitä voi olla.

Olen nähnyt sen nurjan puolen niin läheltä, että baarissa kännääminen ei oikeasti enää useinkaan tunnu sen arvoiselta ja viinan kanssa läträäminen tuntuu usein surulliseltakin. Omaa pääkoppaa vaivaa välillä jopa pelko alkoholia kohtaan, niin vaikuttava sen voima on ihmisissä, käytöksessä, teoissa, tapahtumissa. Kun mietin tämän hetkisen lyhyen elämäni ikävämpiä tapahtumia, kaikissa alkoholi näyttelee pääesiintyjää. Eikö ole kummallista? Ja näin suomalaista kulttuuria tuntevana uskon, että monen lukijankin kohdalla tilanne on varmasti sama.

Alkoholi voi aiheuttaa sekä psyykkistä että fyysistä riippuvuutta. Mielihyvän tuntemukset vahvistuvat alkoholin juomisen myötä, joka voi johtaa psyykkiseen riippuvuuteen. Krapulassa syntyneet negatiiviset tuntemukset muutetaan alkoholilla positiivisiksi, joten pakonomainen tarve saada alkoholia voi synnyttää riippuvuuden. Tällöin veressä on jatkuvasti alkoholia, joka saa aikaan fyysistä riippuvuutta.

image(9)Pidän erittäin surullisena sitä, jos ei osata nauttia elämästä tai pitää hauskaa ilman alkoholia. En ole itsekään absolutisti, mutta kyllä elämän pitäisi mielestäni rakentua kuitenkin aivan muihin kantimiin. Jos viikon kohokohta on juominen eikä arkiviikosta pysty rentoutumaan muulla tavalla, omassa elämässäni menisin ainakin niin metsään, kuin vain voisin mennä. Kuulostaako kenestäkään muusta oudolta, että ihminen voisi nauttia elämästään vain, jos pää on mahdollisimman sekaisin? Eikö se kerro aika selkeäviivaista tarinaa siitä, että elämä ei mene ihan niinkuin pitää?

Kursivoidut lainaukset: terveyskirjasto.fi

Kuvituskuva: https://www.google.fi/search?q=alcohol&biw=1024&bih=1183&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0CAYQ_AUoAWoVChMIuu_t8MnxyAIV6epyCh3RowRW#imgrc=buooduQZ9A9XiM%3A

sonja

6 vastausta artikkeliin “Kuningas alkoholi elämän keskipisteenä”

  1. Osuva ja aina ajakohtainen teksti! Hieman täytyy korjata, nimittäin tätä kohtaa:

    ”Alkoholismi ei ole mikään sairaus, mistä voisi parantua ja alkaa juomaan normaalisti kerran viikkoon saunan jälkeen. Ei. Se on sairaus, jota ei elinaikana pääse pakoon. Sairaus, johon lääkkeeksi ei auta mikään muu, kuin totaalikieltäytyminen.”

    Mielestäni ei ole totta, että alkoholisti olisi sitä aina eikä voisi ikinä suhtautua alkoholiin ”normaalisti”. Olen itse nähnyt läheltä alkoholistin arkea ja elänyt osanakin sitä. En onneksi nähnyt mieheni pahimpia aikoja, sillä jo tämä hieman parempi vaihe oli pahimmillaan raastavan pelottavaa. Mies jätti alkoholin hetkeksi kokonaan, mutta muutaman kuukauden päästä joi lasillisen silloin tällöin. Sama tilanne on jatkunut nyt useamman vuoden (: Toki miehen suhtautuminen alkoholiin on muuttunut paljonkin, eikä sitä lasillistakaan usein tee mieli.

    Pointtina siis, että alkoholismista parantuminen ei aina vaadi totaalikieltäytymistä loppuelämän ajaksi. Ryyppäystä varmaan kannattaa välttää, mutta ei kaikkia lasillisia, jos ei halua 🙂

    • Kiitos, ja mukava kuulla, että teidän tapauksessa asia on mennyt parhain päin. Itse en kuitenkaan usko, että oikeasti pitkälle alkoholisoitunut ihminen voi alkaa juomaan normaalisti. Että vuosikymmenien alkoholismi yhtäkkiä paranisi ja voisi juoda saunaolutta lauantaisin. Itse en usko, että tällaisessa tapauksessa se olisi oikeasti ikinä mahdollista. Mutta kuten sanottua, hyvä, että asiat on siellä kunnossa!

  2. Siihen että alkoholisti ei voi koskaan juoda pisaraakaan, ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Oikeestaan tiede on yrittänyt todistaa päinvastaista mutta harvapa sitä kuuntelee, AA-liike on lyönyt itsensä niin vahvasti läpi totaalikieltäytymisen kanssa. Se, totaalikieltäytyminen, perustuu vain AA-kerhon perustajan, uskovaisen ihmisen, ajatukseen asian hoidosta. Koko AA:lla ei oo mitään tieteellistä pohjaa, on vain uskonnon voima, ja jumalan sana. Tätä väitettä sitten levitetään tieteellisenä totena. On sinänsä harmi, koska toisenlaisilla menetelmillä voitaisiin pääastä alkoholismin kanssa parempiinkin tuloksiin.

    • No sinäpä vaikutat asiantuntijalta. Aikamoista väitettä heität, että koko AA-toiminta on uskon asiaa. Harmi, että tuot kyllä ilmi tietäväsi paljon toisenlaisista menetelmistä, muttet kuitenkaan kerro, mitä ne ovat. Oletan, että et kuitenkaan oikeasti tarkoita, että vanha alkoholisti voi lipitellä kontrolloidusti viiniä silloin tällöin. Jos tämä olisi oikeasti tämän kommenttisi tarkoitusperä, huomaan, ettei sinulla ole minkäänlaista konkreettista kokemusta alkoholiongelman läpikäynnistä.

  3. Kokemusta alkoholismista on siihen lähiaikoina kuolleen perheenjäsenen verran. Omaa alkoholiongelmaa ei muulla tavoin ole. Asiantuntijaa alkoholismiin se ei minusta tee, olen asiantuntija muulta alalta, mutta valitettavasti olen tätäkin asiaa joutunut selvittämään.

    AA-liike on pohjimmiltaan uskonnollinen. Sitä on vaikea kieltää. Liike perustuu uskovaisen ihmisen täysin omiin kokemusperiin, ei mihinkään tieteelliseen näyttöön sinänsä. Yksi AA:n iskulauseistakin on ”Vain Jumalan armosta”. Lopussa linkkaamastani HS:n artikkelista napattu lainaus: ”Sen runko oli 12-askelinen portaikko, jonka opit hän löysi suoraan evankelisesta uskonlahkosta. Tämän lahkon kokouksissa hän (AA:n kehittäjä) oli käynyt jo ennen sairaalajaksoaan.”. Jos taas lukee niitä AA:n askelia, niin huomaa asian myös, esim. 11. askel on: ”Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen. ”

    Jos tämä ei ole uskonnollista ja uskon asia, niin mikä sitten on?

    Voiko uskonto ja uskominen sitten auttaa? Kyllä kai, kunhan uskoo. Ateistille tuo taas voi olla vähän hankalampi pala. Ja ei kai kukaan oikeesti ajattele (tai surullista kyllä, varmaan moni uskova ajatteleekin), että vain Jumala voi parantaa alkoholismista? Tai että ateisteilla ei ole mahdollisuutta parantua? Moni on saanut AA:sta avun. En kiellä. Mutta ainoana mahdollisuutena ei uskontoon perustuvaa raittiutta kuitenkaan tarvitse pitää.

    Muista vaihtoehdoista kuin pelkästä raivoraittiudesta voi lukea vaikka täältä. Hesarin jutussa on myös aika hyvä selostus siitä, miten AA on saanut alkunsa.
    http://www.hs.fi/sunnuntai/a1435892838580
    http://yle.fi/uutiset/uusi_alkoholismilaake_mahdollistaa_juomisen/6451072
    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/79205-suomessa-keksitty-allistyttava-alkoholismilaake-kuohuttaa-pysayttava

    Lyhyesti kuitenkin muut hoitomuodot: alkoholismia voidaan myös hoitaa lääkkeillä, jotka vähentävät kiinnostusta juomiseen, vaikka juomista saisikin tehdä.

    Ainakin toi hesarin juttu kannattaa lukea.

    • Otan osaa.

      Kiitos linkeistä. Mielenkiintoisia! Ja hyvä, että tämänkin sairauden hoitomuotoja on alettu kehittämään, vaikkei noita lääkkeitä vielä yleiseen levitykseen ole laitettukkaan. Nämä eivät kuitenkaan omaa mielipidettäni todellakaan muuta. En voi alun alkaenkaan ymmärtää, että jos ongelma elämässä on alkoholi, miksi sitä pitäisi edes yrittää nauttia kohtuudella? Jos siitä ei ole ikinä aiheutunut mitään hyvää. Miksi? En pidä myöskään kovinkaan toivottavana, että ihminen söisi tällaisia lääkkeitä koko loppuelämänsä, jotta voisi tosiaan edelleen tissutella.

      Ehkä näistä joku saa apua. Hyvähän se on, oli hoitomuoto sitten mikä vain. Itse en alkoholistille suosittelisi mitään muuta, kuin raittiutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta