Miten pysyä motivoituneena salilla?

Mistäpä se johtuu, että osa ihmisistä ostaa aina vuosittain tammikuussa salikortin, käyvät jumppaamassa kovalla sykkeellä ja virne suupielestä toiseen noin kolme viikkoa, jonka jälkeen salikortti laitetaan katkolle ja keskitytään jälleen kivoihin asioihin kuten sohvaurheiluun? Mistäpä johtuu, että suuri osa ihmisistä pitää salilla käyntiä tylsänä ja puuduttavana, ja toinen puoli taas innostavana ja huikeana?

image(20)Sinänsähän, kun pelkistetysti miettii, salilla heiluminenhan on pirun yksitoikkoista! Samoja liikkeitä, samoja toistomääriä, samoja ihmisiä ja samoja laitteita. Joka päivä. Vuodesta toiseen. Joskus voi hullutella, ja vaihtaa salia tai käydä nopealla pyrähdyksellä vieraissa toisella salilla, jossa samat laitteet ovat eri merkkisiä. Ohhoh, mikä muutos! Joskus sitä saattaa jopa vaihtaa liikkeiden järjestystä, tempoa, sarjapituuksia, tai oikein repästä ja koittaa uutta liikettä. Samoilla kässäreillä kuitenkin. Mitä piru siinä silti kiehtoo?

Onhan minullakin jatkuvasti tavoite mennä pyllistelemään lavalle sellaisessa kunnossa, että olen itse tyytyväinen. Tottakai se ajaa koko ajan eteenpäin, koska draivi maalia kohti on niin kova. En edes ala väittämään, ettenkö joka ikisessä treenissa motivoituisi siitä, että saan koipeni kasvamaan tai olkapääni pyöreämmiksi. Kyllä se ihan numero uno on minulle. Mutta eihän se aina riitä. Kyllä siitä oikeasti aika tylsää tulisi, jos joka päivä veivaisin käsipainoja edes takaisin ihan vain sen takia, että vuoden päästä olen kisalavalla kunnossa. Eei, kyllä minä tarvin muutakin.

Välitavoitteet

Väitän, että kukaan ei jaksa tehdä mitään, jos tavoite on liian kaukana. Jos pitkän juoksun tähtäimesi on kisalavalla, maratoonissa, kesäkunnossa, ota välitavoitteita. Sarjapainojen nostaminen, aerobisten harjoittelujen pidentäminen, hauiksenympäryksen isontaminen, kuka mistäkin löytää oman motivaationsa. Itse muistan kisadieetillä aina kilpailleeni itseni kanssa siitä, kuinka paljon saan samassa ajassa tekemällä intervallia kaloreita palamaan. Ulkona juostessani voitin itseni, jos juoksin samassa ajassa vähän pidemmälle. Nykyään motivoidun monista suorituksista. Olen asettanut itselleni tavoitteen pysyä täydellisessä lankussa 3 minuuttia 10kg paino selässä, saada vatsalihakseni näkyviin näin OFFIKUNNOSSAKIN (vihaan vihaan vihaan tuota sanaa) ja saada koko ajan hieman painoani nostettua. Välillä tavoitteeni on vetää 7 treeniä 7 päivässä ja välillä levätä mahdollisimman tehokkaasti (eli olla tehoton).

Sisäisen motivaationi löydän eniten ulkoisissa muutoksissa. Otan kuvia (ellette ole sattuneet huomaamaan.. 😀 ) ja näen näin koko ajan, kehitynkö vaiko en. Päivän tai kuukauden välitavoitteeni muuttuvat aina päivän mukaan, mutta saavat minut joka kerta toimimaan paremmin, tehokkaammin, lujempaa.

image(22)Tee siitä rutiinia

Kaikki pesevät iltaisin hampaat. Tuskin kukaan sitä sen kummemmin miettii, se vaan kuuluu tehdä ja aina on tehty.

Kun käy salilla tarpeeksi kauan ja tarpeeksi intensiivisesti, siitä tulee vain osa päivää. Ei sitä itsellä ainakaan tule useinkaan mieleen kyseenalaistaa, että pitäiskö nyt vaiko ei pitäis vaiko joo vaiko ei? Että tekiskö kuitenkin jotain muuta ja meneekö kauan aikaa ja mitäs jos nyt vaan ei. Tietenkään aina ei salille tarvi jaksaa mennä, mutta kun se on osana elämää, se tulee luonnostaan. Aamulla kun mietin, mitä teen tänään, luettelen päässäni pohjan päivällä: ”töistä tuun kotiin, käyn salilla, syön” ja siihen ympärille voin kasata mitä vain. Treeni ei ole mikään ”ylimääräinen” osa päivää, vaan se on päivän perusta. Sillä ajalla, millä osa ihmisistä pähkäilee päänsä puhki, jaksaako tänään mennä salille, olisi jo treeni tehty. Itselläni kuluu treeniin päivässä tunti. Kun treenaamiseen on tottunut, sitä alkaa kaipaamaan herkästi. Lepopäivinä mulla saattaa olla niin paljon energiaa, etten aina tiedä, mitä sillä tekisin, kun en saa sitä purettua salilla.

image(21)Nauti siitä, mitä teet

Oon sitä mieltä, että jos urheilun haluaa oikeasti osaksi loppuelämää, siitä pitää tehdä sellaista, ettei se ole pakkopullaa. Jos on yrittänyt käydä salilla, tehdä siitä mieluisaa, mutta se ei sitä edelleenkään ole, miksei sitten vain keksisi jotain muuta liikuntamuotoa? Etsisi sellaisen, josta oikeasti tykkää. Koska silloin sitä jaksaa tehdä.

Itse saan suurta mielihyvää itseni kanssa kamppaillessa punttisalilla. Välillä tykkään tehdä hyvin erilaista treeniä, kuten pomppia ja hyppiä sinne tänne tonne, ja toki vaihtelu aina virkistää. Mutta silti loppupeleissä aina kaipaan nostelemaan niitä rautatankoja. Joten miksipä lopettaisin. Sinänsä ihan mukavaa, että salilla käynti on itselle mieluisaa, koska hyvin hankalaa olisi harrastaa fitnesslajia, jos jokainen liike olisi väkisin vääntämistä.

Kaikkien ei tarvi käydä salilla. Mutta jos siihen tahtoo opetella, siihen pystyy opettelemaan. Kyllähän minäkin kotiuduin punttisalin puolelle vasta vuosien Combatissa hyppimisen jälkeen. Ei se mahdotonta ole. Jos kuitenkaan sali ei tunnu yhtään omalta, sen kortin voi jäädyttää. Tärkeää on, että löytää jonkun urheilumuodon, josta saa nautinnon ja rutiinin yhtä aikaa.

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta