Kun lääkäri toteaa, että taidat doupata

Moikka! Tänäänpä olenkin ollut superihminen, joka jaksaa ja pystyy! Kello 3 kävin tekemässä lyhyehkön treenitauon jälkeen takareisiä, nyt tankkailen hiilaria niin perskuleesti ja illalla tuossa ysin aikaan käyn tekemässä vielä etureidet. Aattelin puskee semmosen hien päälle ja tutinan kinttuihin, ettei oo ennen nähty! Nää treenitauot, tai ”tauot” (4 päivää 😀 ) on pahoja, kun sen jälkeen tekee mieli vaan kiskoa rautaa kaiket päivät. Olin kuin pikkutyttö karkkikaupassa tänään pukkarissa, kun mietin, mitäs kaikkia kivoja laitteita täällä oiskaan takareisille hihihi. Pitäsköhän tehdä vähän vatsoja ja hihi siellähän on voimapyöräkin hehee. Jos joku näkee salillaan tummaponnarisen hihhulin, joka pyörii lattialla halaillen kahvakuulia, se olen minä vain! Hain Tampereen Hulluilta päiviltä donitseja, ja uskon vakaasti, että näiden voimalla seuraava treeni on vielä parempi. En voi välillä ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat, että salilla käynti on tylsää. Siis täähän on parasta ikinä?! 😀

image (4)

Hauskaa tässä päivässä oli myös se, kun kävin päivällä työterveydessä valittamassa vatsakivuista. Se ei sinänsä vielä ollut hauskaa tosin niinkään. Oon kärsinyt tässä koko huikean treenitaukoni ajan kamalista vatsakrampeista, jotka iskevät ihan kuin salama keskellä kirkasta päivää ja loppuvat myös yhtä nopeasti. Olen tässä venaillut, loppuisiko ne itsestään, mutta ajattelin nyt kävästä kitisemässä asiasta lääkärisedälle. Joka tapauksessa. Annoin verinäytteeni ja sitä sitten tiirailemaan alkanut lääkäri sanoi: ”Näissä tulehdusarvoissa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa.. Mutta sä taidat doupata?”

Nauroin. Anteeks mitä. Joo niin teen, vastasin. Se ei kuitenkaan suusta ulos tullessaan ollut yhtä hauska vastaus kuin miltä se pääni sisällä kuulosti ja korjasin nopeasti, että ”en tietääkseni”. Seuraava lääkärin antama vaihtoehto oli, että olen vuorikiipeilijä. En taida olla sitäkään?

image (3)

Vuorikiipeilijä? Enpä usko.

Kysymys kuitenkin oli hemoglobiinistani, joka on niin korkea, että jos olisin hiihtäjä, antaisin positiivisen doping-näytteen. What? Ei kannata varmaan vaihtaa lajia. Tässä fitnessurheilussa kun tuo hapenottokyky ei kuitenkaan ole se isoin asia, niin ainakin uskon ja toivon, ettei punasolujeni määrällä nyt ole tässä olennaista osaa. 😀 Ainakaan niin isoa, että mut pistettäisiin lavalta pihalle ja kilpailukieltoon. Vain koska minä vain olen minä! Googletin mielenkiinnosta aihealuetta ja totta tosiaan. Maastohiihtäjänä saisin 5 päivän kilpailukiellon ja minua epäiltäisiin veritankkauksesta. Wtf?

Ehkä tämä selittää osaltaan sitä, että jaksan tehdä todella hyvin pitkiä supersarjoja ja kestävyyteni on hyvä. Aikaisemmin olen saanut lääkäreiltä kulmakarvan nostamisia vain pulssiini liittyen, joka on melkoisen hidas, mutta tämäpä olikin aivan uusi kulmien nostelun aihe.

Onko kellään muulla kokemuksia luonnostaan korkeasta hemoglobiinista?

sonja

10 vastausta artikkeliin “Kun lääkäri toteaa, että taidat doupata”

  1. Mun veljellä on sama homma, nou hätä! Sillekin lääkärit aina naureskelee, että pitää melkein ottaa verikoe lusikalla ja että onneks ei oo hiihtäjä. Ite taas oon ikäni joutunut tankkailemaan rautaa ja välillä hemoglobiini laskee anemian puolellekin, vaikka todellakin syön terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin veli. Reilua? 😀

    • Hahaa, ei mee kyllä tasan! 😀 Erikoista, että ihan sisaruksillakin menee nuo aivan erilailla. Itse kun tänään kyselin, niin omilla vanhemmilla hemoglobiini kun on myös suhteellisen korkea ollut aina. Luulisi tässä jotain perinnöllisyyttä olevan. 🙂

  2. Mulla on kans kuulemma korkea hemoglobiini. En muista kylläkään sitä lukua. Suositeltiin luovuttamaan verta mut en mä uskalla ku pelkään neuloja niin et pyörryn 🙂

    • Joo, veren luovuttamisella sais varmasti tasapainoa, mutta enpä oo itsekään vielä rohkaistunut! Otti tuo pieni verikoekin jo niin koville.. 😀

  3. Minun mummollani oli niin korkea HG että lääkärit eivät tajunneet paksusuolen syöpää ja veriarvojen romahtamista koska ne romahtaneet arvot olivat normaalin oloiset vanhukselle… Että tulevaisuudessa kannattaa pitää huolta että lääkärit ymmärtävät että korkea HG on sinulle normi! Mulle terkka sanoi ala-asteen tarkastuksessa että ensimmäisenä kun täytän 18 niin täytyy mennä luovuttaan verta, sillä mulla myös korkear HGt. Ei oo SPR:lläkään antaneet rautatabuja mukaan kun on sen siellä testannu 😀

    • Tuuli tarkoittanee ”HG”:lla varmaan B-Hb, eli tuttavallisemmin ihan Hb. 🙂

    • Tuuli tarkoittaa HGllä ihan kotoisasti hemoglobiinia eikä tiedä oikeista bioanalyysitermeistä mitään. 😀 Mun puhelin jostain syystä vain laittaa molemnat isolla ilman syytä enkä jaksa niitä korjata.

    • Oho, ikävä kuulla, tosin hyvä tietää! Pitääpä pitää huoli tuosta. Tosin tämän kokemuksen jälkeen tuskin tuun ikinä unohtaan hemoglobiinini korkeutta. 😀 Hitsi kun uskaltaisi itsekin tuonne verenluovuttamiseen.

  4. Rohkeesti vaan kaikki sinne verenluovutukseen! Mä luovutin ekan kerran kun täytin 18, ja sen jälkeen oon käyny säännöllisesti aina ku hemoglobiini on ollu tarpeeks hyvä. Yleensä se siinä alarajalla kiikkuu, mutta rautatabuilla oon saanu sen aina nousemaan luovutuksen jälkeenkin. Ne hoitajat pitää siellä hyvää huolta jos jännittää, tuovat esim. mehua jos alkaa heikottaa. Ainakin ekalle kerralle kannattaa ottaa esim. kaveri mukaan ja varata reilusti aikaa. Ite en koskaan käy yksin, koska en uskalla lähteä auton rattiin heti luovutuksen jälkeen… Minäkään en tykkää neuloista, ja kerran melkein pyörryinkin. Mutta kyllä se hetkellinen epämukavuus on mitätöntä verrattuna siihen, että sillä oikeesti pelastaa ihmishenkiä.

    • Oot aivan oikeessa. 🙂 Tietysti jos kyseessä on ihan oikea kammo piikkejä kohtaan, kyse ei ole vain hetkellisestä epämukavuudesta. Omalla kohdalla tosin tällaista ei ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta