Painavampi ja tyytyväisempi kuin koskaan ennen!

Mä en ole käynyt puntarilla moniin kuukausiin. Ainoa, mihin tätä nykyä tarvitsen vaakaa, on jauhelihani punnitseminen. En ole ikinä käsittänyt vaa’an hallitsevaa voimaa ihmisten kehonkuvassa, painokriiseilyä tai painoindeksien kyttäämistä. Onhan ne hyviä apukeinoja esimerkiksi laihduttaessa prosessin seuraamiseen, kun oma epäobjektiivinen silmä sokeutuu, mutta niin myös painon tarkkailulle sokeutuu. Sokeutuu omien grammamäärien tarkkailuun ja alituiseen taisteluun puntarin kanssa.

Koska oman puntarini patteritkin olivat jo luovuttaneet aikaa sitten, ei ole minua sen kummemmin hetkauttanut painoni, saati edes kiinnostanut, paljonko tällä likalla on elopainoa.  Uteliaisuudesta kuitenkin tänään aamulla viritin puntarini jälleen toimintaan ja mittasin aamupainoni: 66,1kg.

Hopsan. Enemmäin kuin ikinä ennen. Lähes sama paino oli viimeksi viime vuoden alussa, kun aloitin kisadieetin. Ja silloin olin kyllä oikeasti vetänyt sapuskaa kahdella kädellä. Jatkuvalla syötöllä. Ilman taukoja tai hengitystä. Siitäkin huolimatta, että valmentaja katsoi tiukalla ilmeellä ja latoi ”Sonja ihan oikeesti, et nyt ala enää mässäileen, se on kaikki edessä kesällä”. Joojoo. Jepjep. Mums mums. En tietty käy Hookissa vikana päivänä ennen dieetin alkua, ei tulis sillain mielenkään, että mää nyt sellasia, eei.

image(2)Silloin olin kyllä omaankin silmään vähän tuhdissa kunnossa. Ainakin normaaliin minään nähden. Eikä mikään ihme. Mikään aineenvaihdunta ei pelaa niin tehokkaasti että sellaisilla ruokamäärillä pysyisi timminä. 😀 Ja jestas sentään, nyt oon samoissa painoissa, jopa painavampi! Mites tässä nyt näin kävi?

Tässä jo päästessäni hitusen kiinni tähän yleiseen naisten painovouhotukseen, päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja näppäilin jopa Googleen sanan ”painoindeksi”. Aika hauska vempele. Kertoo, olenko liian laiha, normaali vai liian lihava. Ei tarvi itse miettiä, kun tämä näppärä vekotin kertoo puolestani! Ei tarvi käyttää maalaisjärkeä ja katsoa esimerkiksi peilikuvaansa, vaan indeksi sanelee! Hauskaa tässä oli myös mielestäni se, että tällä hetkellä painoindeksini oli normaali, joskin lähempänä ylä- kuin alarajaa (??) ja esimerkiksi kisakunnossani olin kuulemma myöskin normaalipainossa, vaikka olomuoto ei normaalia ollut kyllä nähnytkään. Indeksin normaali ja minun normaali eroavat toisistaan kyllä jonkinverran. Mutta antaa indeksillä olla omat mielipiteensä, mitäpä minä olen hänen mielipiteitään tyrmäämään!

imageOnko tullut vähän painoa, onko?

Tästä painonnousustani shokeeraantuneena voin kuitenkin todeta, etten todellisuudessa ole shokeeraantunut. Enhän minä nyt kisakireänä ole, mutta miksi pitäisikään olla? Onhan mulla tässä lihaksen ja nahan välissä rasvaa, mutta miksi se haittaisi? Näytän kivalta näin ja mulla on hyvä olla näin. Ja ehkä se painonnousu voisi merkitä jopa jonkinlaista kehitystä ja eikös sitä tässä haeta. Jonkinlainen ideahan se tuntuisi olevan tässä jumalattomassa työmaassa.

Nyt voin taas hyvillä mielin jättää vaa’an pölyyntymään kaapin alle ja raksuttamaan patterinsa tyhjiksi. Uskon ennemmin silmiäni kuin jotain onnetonta laitetta, joka ei osaa kommunikoida millään muulla järkevällä tavalla, kuin piippaamalla ärsyttävän kimeällä äänellä patterin loputtua. Suosittelen ihan jokaisen muunkin hautaamaan tuon kapistuksen kaapin perälle, koska oikeasti, kuinka monta epätoivon hetkeä se on tuonut verrattuna hyötyyn?

image(1)Oon oikein tyytyväinen siihen, että näin antikisakireänäkin pääsen elämään mukana monen kilpailijan matkaa läheltä. On se vaan niin motivoivaa katseltavaa, kun on se palo omaan tekemiseen niin vahva, että kaikki muu väistyy tieltä. Olen viime aikoina alkanut muutamia likkoja poseerausvalmentamaan rennolla otteella ja onhan se hauskaa! Hauska jakaa ne kaikki ensimmäiset kilpailuasentojen kokeilut, niiden vaikeus ja niille jälkeenpäin nauramiset. Muistan kun itsekin ensimmäisillä kerroilla tunsin itseni ihan aasiksi joka poseerauksessa ja häveten katsoin omia kuvani, että ei herranjestas, ei tota voi mihinkään lavalle päästää ikinä. 😀 Nyt näen sen saman muissa ja on jotenkin nostalginen olo! Kuitenkin ainoastaan harjoitus tekee mestarin ja kuten sanottua, joka askel pitää olla niin hyvin harjoiteltu, että sen osaisi unissaankin.

Ihanaa syksyistä torstaita <3

sonja

6 vastausta artikkeliin “Painavampi ja tyytyväisempi kuin koskaan ennen!”

  1. Voi, olet kyllä inspiraation lähde! <3 Kiitos näistä postauksista, saan aina motivaatiota omaa tekemiseen. Entisenä syömiöshäiröisenä olen vihdoinkin alkanut pitämään peiliä mittarina, enkä sitä iänikuista vaakaa, tälläiset postaukset kannustaa vaan tekemään niin vielä enemmän!! Syön enemmän, kuin ikinä ja pysyn siltikin suht timmissä kunnossa ja elämä hymyilee.

    Kiitos ihanasta blogistasi ja hyvää syksyn jatkoa kaunokainen. 🙂

    • Et tiedä kuinka tää sai hymyileen! Ihan huippua kuulla, jatka samaa rataa ja varmasti elämä hymyilee jatkossakin 🙂 Ihanaa syksyä sinulle <3

  2. minkä pitunen oot? hyvältä näytät ja ihanaa kun sulla on noin rento asenne painoon, hyvää esimerkkiä!! kiitos :)<3

    • Oon noin 168cm pitkä, vähän mittauksesta riippuen. 😀 Kiitos paljon ihanasta kommentista! <3

  3. Mun silmään oot edelleen hyvin hoikka ja sopusuhtainen! Upea just tollasena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta