Voi tyttö, kun sä et mistään mitään tiedä

Olen nainen. Olen 21-vuotias järkevä ja kunnianhimoinen nainen. Olen fiksu, nätti ja pohtiva nainen. Olen nainen, joka haluaa nähdä elämältä kaiken, mitä se voi antaa ja tehdä lujaa töitä unelmiensa eteen. Olen nainen, joka pitää sanansa, tekee työnsä antaumuksella ja haluaa aina olla vähän parempi kuin eilen. Olen nainen, joka pystyy lypsämään valtaisan motivaation itsestään asioita kohtaan. Olen nainen, joka treenaa kovempaa kuin moni mies. Olen nainen, joka toimii tarpeen tullen äärimmäisen nopeasti ja tekee päätöksen sekunnin murto-osassa. Olen nainen, joka toimii paineen alla. Osaan lohduttaa itse itseäni ja olla sekä ankara että kiltti itselleni. Haluan oppia, haluan edetä ja haluan pärjätä. Olen valmis tekemään töitä näiden asioiden eteen.

Ja kaikista näistä seikoista huolimatta.

Olen tyttö, joka ei tiedä elämästä mitään. Olen tyttö, joka on päästä varpaisiin asti blondi ja jolle saa heittää blondiläppää milloin vain. Olen tyttö, jolle ei kannata antaa vastuuta tai päätöksentekovaltaa. Tyttö, jonka kannattaisi mieluummin olla siellä taka-alalla. Tyttö, jonka kreikkalainen mies luulee saavansa vaimoksi, kun kertoo omistavansa paljon rahaa. Tyttö, jonka paikka on hoitoalalla. Olen tyttö, jonka kuuluu baarissa hymyillä kauniisti miehen vierellä. Tyttö, jonka mielipiteet pitäisi olla suorassa yhteydessä jonkun muun mielipiteisiin ja tuoda nämä julki vienosti nyökkäämällä. Olen tyttö, joka tykkää vähän jumpata ja käydä missikisoissa fitneksessä. Olen tyttö, joka ei ole vielä nähnyt mitään, kokenut mitään, eikä näin ollen pysty sanomaan elämästä vielä yhtään mitään.

2blogiSuurin osa blogini lukijoista naisia, nuoria naisia. Moni varmasti tunnistaa yllä olevista kuvauksista ainakin muutaman. Minä tunnistan. Minä tunnistan kaikki, enkä ainoastaan kertaalleen jostain kaukaisuudesta.

Olen ollut aina vaalea ja pieni. Olen ollut ihmisille mukava, auttavainen ja ehkäpä jopa liian kiltti. Olen aina ollut ihminen, jolle sattuu ja tapahtuu ja osaan nauraa itselleni muiden mukana. Olen aina ollut hauskan kömpelö ja jonkin verran huoleton elämästäni sekä itsestäni. Tämä on aina antanut ihmisille täyden tarjottimellisen avaimia kutsua minua blondiksi tai hymyillä sillä tavalla, kun kuvottavat keski-ikäiset miehet hymyilevät nuorille tytöille. Olen saanut osakseni väheksyntää työhaastatteluissa, työssäni, koulussa, baarissa, urheilussa, kisaamisessa. Ihan joka paikassa! Minuun ei ole uskottu, vaikka samassa tilanteessa, jos olisin ollut mies, ongelmaa ei olisi ollut.

Olen oikeasti kasvattanut todella kovan kuoren. Aloittaessani fitnessurheilun sain sellaisen laidallisen arvostelua ja aliarvioimista niskaani, että harva kommentti saa minut enää pois tolaltani. Olen oppinut sekä blogimaailmasta että ilkeiden ihmisten valloittamasta elämästä sen, että kenenkään ei pidä antaa kertoa, kuka minä olen ja mitä minä osaan. Ei kenenkään. Mutta silti, kyllä aina välillä jokin kommentti saa miettimään. Että miksi minulle saa sanoa näin? Siksikö, että olen nuori hyväntuulinen nainen? Oikeuttaako se aliarvioimaan sen, mihin pystyn ja mitä osaan? Oikeuttaako se sanomaan mitä vain?

Se, mikä saa oikeasti silmiini lieskat palamaan, on tunne, että minua ei arvosteta ja minä en ole samalla viivalla jonkun muun kanssa. Tästä esimerkin saan helposti Ateenan reissulta, jossa kaksi kertaa vaihdoimme ravintolaa kesken kaiken. Ensimmäisellä kerralla vain miehelle tuotiin menu ja toisella kerralla vaikka minä kysyin kysymyksiä, miehelle vastattiin. No big deal, joku voisi ajatella. Minulle on. En siedä sitä, että minut koitetaan ahtaa jonkinlaiseen pieneen lokeroon, jonne ”nuoret naiset kuuluvat”. Ei arvoa, eikä oikeutta olla miehen kanssa samalla tasolla. Ei millään muotoa sovi.

10blogi

Vaikka naisten oikeudet ovat nykyään loistavalla tasolla verrattuna muutama sata vuotta sitten vallinneeseen kulttuuriin, kohtaavat etenkin nuoret naiset edelleen polullaan halveksimista ja aliarviointia. Sekä työelämässä että arkielämässä. Olen itse jollain lailla kliseinen parikymppinen ja uskon osaksi myös tästä syystäni saavani aimoannoksen alaspäin katsomista. Kilpailen bikini fitneksessä, jota joku pitää edelleen vain painojen heiluttamisena. Kirjoitan blogia, jota joka toinen pitää ”suloisena ja turhamaisena tyttöjen hömpötyksenä”. Olen vaalea, jolla edelleen jonkun mielestä on suora yhteys aivosolujeni vähäisyyteen. Ja hauskahan se on heittää läppää. Kyllä minäkin heitän läppää itsestäni ja aika ajoin esiin työntyvästä hölmöydestäni. On kuitenkin eri asia, pilkkaanko minä itse itseäni vai pilkkaako joku todella minua.

En ole sairaaloisen itserakas, enkä pidä itseäni jalustalla. Koen kuitenkin olevani parempi ihminen, kuin he, joilla on tarve yrittää laittaa minua alemmalle tasolle. En lähde toisen halventamiseen mukaan, enkä myöskään mieti tällaisia kommentteja monia päiviä suruissani. Koen olevani korkeammalla, joten minun ei tarvitse välittää. Suosittelen tätä jokaiselle. ”Jätä omaan arvoonsa” ei ole mikään typerä sanonta.

Toisaalta ajateltuna olen hyvin tyytyväinen siihen, että koen nyt nuorena blondityttösenä sen aliarvioinnin ja taidottomaksi lokeroinnin. Olen oppinut raivaamaan tieni tämän takia vähän sileämmäksi ja taistelemaan siitä, mikä minulle kuuluu. Jos minuun olisi aina uskottu, en välttämättä uskoisi tällä hetkellä itse itseeni. Ehkä jopa tällaisten kommenttien ansiosta minulla on jatkuva halu näyttää, halu onnistua ja kilpailla. Kilpailunhaluni kumpuaa juuri siitä itselleni näyttämisenhalusta.

Toivon, että jokainen nuori nainen, joka tätä lukee, ja kokee aliarviointia, jotka perustuvat ikään tai hiustenväriin, osaisivat ottaa nämä polulle heitetyt kivet mukaansa. Niillä voi sitten viskoa takaisin, kun on onnistunut siinä, mihin sinun ei olisi uskottu pystyvän. Tästä alentamisesta voi kasvattaa suojamuurin, jolla uskon pystyvän jyräämään vaikka koko maailman alleen halutessaan. Kukaan ei sanele, mitä sinä osaat!

sonja

10 vastausta artikkeliin “Voi tyttö, kun sä et mistään mitään tiedä”

  1. Sä tunnut olevan todella monessa asiassa samantyylinen, kuin mä itse. Ja sekös aiheutaaa toisinaan suurta hämmästystä. Olen sua muutaman vuoden nuorempi, mutta musta jotenkin tuntuu, että kun mä neljän vuoden päästä olen sun ikäisesi, mulla on hyvin samanlaisia ajatuksia päässäni. Koska niitä löytyy jo nyt. Sä oot vaan paljon kypsempi ja kokeneempi kuin mä, vaikka puhutaan tosiaan vain muutaman ikävuoden erosta. Tää teksti kosketti ja sai mut pysähtymään. Tää teksti, ois voinut tulla omalta näppäimistöltäni. Muttei tullut. Ihan mieletön teksti, kiitos että kirjoitit sen <3 blogisi kautta olen saanut susta hyvin järkähtämättömän ja lämpimän kuvan, joskus tuntuu kuin sun tekstisi tulisi suoraan mun omista ajatuksista! Pidän sua ihmisenä todella vahvana ja upeana persoonana. Keep on going.
    Lotta

    • Voi jestas, mikä kommentti, kiitos <3 Ihan mahtavaa kuulla, että ollaan samalla aaltopituudella! Tää sai oikeasti hymyn huulille, kiitos!

  2. Sitten kun on kolmekymppinen, tulevat nämä samat neropatit, jotka kusevat hunajaa kun parikymppiset tytöt väläyttävät vaivaantuneen hymyn heille silloin tällöin, kertomaan että naisista tulee huumorintajuttomia kun täyttävät kolmekymmentä ja siitä eteenpäin se on pelkkää alamäkeä. No, huumorintajuttomuutta tai ei, mutta kun on yli vuosikymmenen saanut kokea väheksyntää tai kuvottavia kommentteja ihan vain siksi että on nuori, nätti ja ystävällinen, niin voin sanoa että se vilpitön hymyily karisee jo paljon ennen sitä maagista kolmeakymppiä.

    • Heh, niinpä niin. Tärkeää on kuitenkin, että vaikka maailma on ilkeä paikka, ettei katkeroidu ja koveta itseään liikaa. On täällä niin paljon hyvääkin 🙂

  3. Kaksikymppisenä ON nuori ja kokematon. Parikymppisiltä toivoisin enemmän kunnioitusta ja nöyryyttä, kaikkea kun ei voi sillä ajokortilla omistaa. En automaattisesti halveksua nuoria, yritän ymmärtää, vaan aina ei voi tajuta.

    • Kunnioitusta ja nöyryyttä toivoisi tietysti kaikilta ihmisiltä toisiaan kohtaan, oli sitten nuori tai vanha. Liikaa nöyristelemällä ei kuitenkaan ikinä saavuta mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta