#bikiniathlete maailmalla!

#finnisfitnessgirl taas reissaamassa osa 2, osa 1 näet täältä.

Tosi ikävää olla kotona taas. Olisihan tuonne Ateenan lämpöön voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Aika masentavaa, että heti kun kone saapui Suomen rajojen sisäpuolelle, kone sukelsi pilvimereen ja kas, sataa! Eipä olisi arvannut.

Pelkkä reissukuvien katselu lämmittää kyllä mieltä ja melkein tuntuu ruskettuvan! Ateena oli todella kiehtova, ihan suosittelemisen arvoinen. Meidän hotlahan oli Pireuksen lähellä, aivan rannassa ja melkeinpä oon sitä mieltä, että parempi paikka ranta on majailla kuin keskusta. Keskusta ei ole kaunis, vaan hyvin tunkkainen ja ahtaan oloinen.

image(97)image(95)Hotelli oli Coral Hotel ja näkymät olivat oikein mukavat. Katolta löytyi myös suloinen ulkoallas, joka oli oikein rauhallinen, melkeinpä tyhjä iltaisin. Tuommoisen kun saisi rakentaa omallekkin katolle niin olisi bueno!

image(96)Meri oli hyvinkin kirkas, joskin rannat hyvin kivisiä.

image(99)image(114)image(98)Ateena on tunnettu vuosisatoja kestäneistä temppeleistään ja tietysti raahauduttiin 2500 vuotta pystyssä olleelle Akropolikselle. Pytinki on kestänyt tuulet ja myrskyt, sodat ja rauhattomuudet, mutta eiköhän se ollutkin sitten remontissa juuri silloin kun me tuonne Ateenan päälle kivuttiin!! Ei ollut hyvä tämä. Ei ollut tyytyväinen bikini athlete.

image(104)No oli vähän kivaa kuitenkin.

image(100)image(101)No joo. Tähänhän tää meni. Reissun suunnitelmat olivat oikein urheilijamaiset ja silti, nyt kun katselen kuvia, niin ihmettelen, miksi minä ja viini ollaan niin monessa samassa kuvassa? Hoppista vaan.

Käytiin kuitenkin Akropoliksen alla olevassa vanhassa kaupungissa ekana iltana syömässä ja noh. En ehkä suosittele. Aika turistimeininkiä oli nähtävissä. Löydettiin mukaviihtyisä ja söpö paikallinen rafla (ylempi lihakuva on sieltä), jossa tarjoilija kehui tarjoavansa meille _taivaallista_perikreikkalaista_ruokaa_, totuushan oli, että liha oli halvan oloista ja sitkeää ja viini kitkerää.

Oikeastihan nämä kunnon raflat löytyivät pikkukujilta, joissa puhuttiin hädintuskin menun verran englantia, ruoka oli todella halpaa, mutta taivaallisen hyvää! Esimerkki tästä alla. Koko satsi viineineen maksoi ehkä 10e.

image(102)image(110)

Paras osuus koko reissusta oli kyllä vierailu pienellä Aeginan saarella, jonne pääsi helposti lautalla ja matka maksoi vain parikymppiä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi ollut kiva kiertää kaikki lähisaaret. Aeginalla ei ollut julkista liikennettä ollenkaan, joten vuokrattiin kohtaloa uhaten skootterit ja pääsin taas 15v-Sonja-fiilikseen!! Oon tosin hieman katkera rakkaalle poikaystävälleni siitä, että herra ehdotti, että otetaan vain yksi skootteri, jossa minä tulisin kyydissä. Kun sanoin, että otetaan kaksi, sain huolestuneen katseen ja lausahduksen ”ettei sitten sattuis mitään”. Tämän jälkeen luonnollisesti pidin noin vartin saarnan siitä, kuinka olen ajanut skootteria täydellisesti kolme kokonaista vuotta. Jatkoin vuodatusta hieman myös illalla.

Kierrettiin lähes koko pieni saari yli ja ympäri ja näkymät olivat mahtavat! Oltiin luettu netistä, että myös tällä saarella on jonkinmoista temppeliä nähtävillä, joten lähettiin toki sitä etsimään. Paikallinen huoltamon mies sanoi, ettei temppelille pääse skoottereilla, vaan sinne pitää kävellä. Noh, selvä. Suunnattiin lähelle raunioita, heivattiin skootterit ja lähdettiin pientä kinttupolkua kipuamaan. Jalassa oli perinteisesti flipflopit, vesi loppui ja ilma poreili lähelle 40 astetta. Kipusimme polun ylös vaatteet liimaantuneena päälle ja kappas, opasteet loppuivat yhtäkkiä. Ei ristinsielua missään, ei opasteita, ei mitään. Aikamme siinä tähyiltiin, kunnes vierestä huristi ohi bussi ja Jouni oli, että ”EI JUMALAUTA TÄNNE OIS PÄÄSSY AJAANKIN”. Koska temppeliä ei näkynyt ja melkein nähtiin jo kangastuksia, päätettiin palata skoottereille ja ajaa paikan päälle. Nooooh, mopoille päästyämme omanihan ei lähtenyt käyntiin.

Olen suhteellisen kärsivällinen ihminen, mutta silloin, keskellä ei mitään, ilman vettä tai ruokaa, skootteri paskana, voin kertoa, että silloin oli hyvin huono hetki. 😀 Saatiin kuitenkin onneksi jonkin ajan päästä apua ja sain alleni skootterin, jonka moottori oli sen verran iso, että sehän oli moottoripyörä. Eipä minulla siihen korttia ollut, mutta vuokraaja oli, että ”take care”. Ok.

image(107)Vihdoin!!!!!

image(115)

image(106)

image(116)image(108)Käytiin myös yllä olevassa kirkossa. Koko alue oli oikeastaan kuin pieni luostarikylä. Hengailtiin siellä aikamme tyytyväisinä, kunnes nähtiin seinässä kissan kokoisilla kirjaimilla kirjoitettuna ”ei lupaa kulkea sortseissa, topeissa tai muuten puolialasti”. Katsoin vaatteitani, katsottiin toisiamme ja poistuttiin pikaisesti.

image(111)Illalla lähdettiin väsyneinä ja tyytyväisinä takaisin Ateenaan.

image(103)Aivan ihana oli kyllä loma! Hermoja tosin koetteli monet asiat, jotka eivät toimineet kovinkaan sutjakkaasti. Esimerkiksi kertaalleen metro hajosi yllättäen, eikä kukaan metrossa puhunut meille englantia, että mitäs nyt tapahtuu. Kielitaidon puute oli muutenkin hyvin häiritsevää monessa paikassa, mutta kyllä sitä viittomalla sai itsensä selväksi. Hämmentävä huomio oli myös se, kuinka rikkailta kreikkalaiset näyttivät ulospäin, vaikka maan todellinen taloudellinen tilahan on kehnonlainen. Tämä ei kuitenkaan näkynyt ulospäin juurikaan. Toki köyhien ja rikkaiden kuilu näkyi, kuten monissa muissakin maissa ja omaan sydämeen sattuu kovasti kerjäläiset, jotka kantavat ”brain tumor and homeless”-kylttiä, vaikka tämä ei totta täysin olisikaan.

Ruoka ja juoma on kuitenkin todella edullista, ihmiset ovat mukavia ja nähtävää on paljon. Iso peukku!

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta