Treenit siirtyy Ateenaan!

Heipsan ja kiitokset edellisen postauksen kommenteista, jotka olivat kaikki rakentavia. Mikään ei ole parempaa, kuin herättää rakentavaa keskustelua, jossa voidaan puhua oikeasti asioista. Koska mikään ei ole bloggaajana hämmentävämpää, kuin se, että joskus erotetaan jokin lause kokonaan konseptistaan, ja hyökätään tunteiden sekamelskan saattelemana sen lauseen kanssa bloggaajan kimppuun. 😀 Hetken miettii aina, että jaaahas, mitäs nyt tapahtui? Tämä on aina vaarana, kun kirjoittaa hieman aremmista aiheista. Hienoa kuitenkin, että edellinen postaus herätti ajatuksia ja tosiaan keskustelua ja ajatuksia.

Ajattelin pikaisesti vielä infota, että karkaan tänään yöllä Ateenan lämpöön, joten meitsistä ei viikkoon kuulu täällä blogissa mitään! Ensi viikolla palailen taas, ja luvassa on sekä kosmetiikkaan liittyviä juttuja, että treenejä. 🙂

imageOon ihan tosi innoissani reissusta, koska täällä Suomen mantereella rupeaa jo viileemmät ilmat tehdä tulojaan ja vilkaskaas huvikseen säätä Ateenassa 😉

image(1)Ai ettien että!! Oon kaikkien nähtävyyksien ystävä ja sellainen reissaaja, että tahdon nähdä aina mahdolisimman paljon kaikkea, mutta en kuitenkaan kulje kellon kanssa matkalla ja piippaa sekunttikelloa aina, kun on seuraava tunti aikaa katsoa tämä nähtävyys ja sitten siirrytään seuraavaan. 😀 Lomalla haluan kuitenkin rentoutua ja nauttia maisemista, ruoasta, juomasta, seurasta ja ihan vain olla. Meidän ihana hotelli on aivan rannassa, ja olenkin suunnitellut ihania aamulenkkejä rantaviivassa ja aamupalan jälkeiseisiä aamu-uinteja. Aijaijai! En tykkää muutamaa päivää enempää vain maata, vaan koska sieluni on myyty treenaamiselle, täytyy varmasti testata myös hotellin salia tai ainakin vetää rannassa hikijumppaa! 😀 Ateenan kuuluisa Akropolis täytyy myös nähdä ehdottomasti sekä nähdä myös keskustan aluetta. Ilmeisesti kaupunki ei kuitenkaan kovin kaunis ulkoisesti ole, joten olen erittäin tyytyväinen rantahotelliin, jossa näkymät ovat hulppeat. Jos jää aikaa, Kreikan saaria olisi ihana käydä myös hieman tutkimassa, mutta saapas nähdä! Jos jollain on kuumia tipsejä Ateenasta, saa kertoa!!

Tänään on miljoona ja sata asiaa vielä tehtävänä, joten minä poistun nyt, mutta vilkuilen kyllä etänä myös blogiani, joten laittakaa kommenttia ja pysykää kuulolla! 🙂

Miksi laihaa saa haukkua anorektikoksi?

Törmäsin tänään ilmiöön, johon olen kiinnittänyt huomiota jo vuosia, kun Facebookkiani selaillessani silmiini pompahti Stara-lehden kohu-uutinen Christiano Ronaldon tyttöystävän rantakuvista. En pidä itse lehden kirjoituksia kovin luotettavina, tai muutenkin laadukkaina, enkä ole edes vakuuttunut, että tämä tyttönen on Ronaldon rakastettu. Avasin kuitenkin julkaisun ja selasin nopeasti uteliaisuuttani kuvat läpi. Todella hoikka nainen, kauniit kasvot. Ihan kivan näköinen. Nopeasti silmäilin läpi vielä julkaisun tekstin. Ilmeisesti lahjakas mallitulokas, joka pari vuotta sitten oli joutunut veneonnettomuuteen. Harmi. Suljin julkaisun. Näin Facebookin ensimmäisen kommentin otsikon alla. Ja toisen. Ja kolmannen.

image(92)image(93)image(94)8 ikävää kommenttia ja 2 mukavaa. Jos kuvassa ollut nainen olisi ollut hieman tuhdimpi, olen lähes täydellisen varma, että kommenttisuhde olisi kääntynyt toisin päin. Muutama kommentoija jaksaisi sanoa ”läski” ja muut sanoisivat ”mieluummin jotain mistä ottaa kiinni, kuin luuranko”. Näinhän tämä menee aina.

Kyllä osa lihavista ihmisistä saa osakseen arvostelua. Saa kritisointia ja haukkumista. En millään lailla kiellä sitä, enkä väheksy heille kohdistettuja ikäviä lauseita. Haukkuminen on aina ikävää ja aina väärin. Mutta kyllä tässä maassamme silti ääneen jaksetaan huutaa enemmän, jos olet laiha tai vaihtoehtoisesti kovin treenattu. Lihavuus on ikävä kyllä niin normaalia, että todella laihat tai todella treenatut ihmiset saavat mielestäni kovemman kohtelun.

Olen tehnyt tästä aiheesta empiiristä tutkimusta ihmiskokeella koekaniinina minä itse. Kisadieettini puolen välin ohitettuani aloin tasaiseen tahtiin saamaan kommentteja ”voi mikä ruikku oot, ”syötkö sää mitään kun näytät tolta”, ”näytät kyllä vähän jo sairaalta”. Minulla on läheisiä ystäviä, joilla on ylipainoa, eikä heille kukaan tule sanomaan ”ootpa lihava” tai ”pitäskö sun rajottaa tota sun syömistä, kato nyt peiliin”. Minulle kohdistetut kommentit eivät toki varmastikkaan olleet pahuuttaan sanottuja, mutta ääneen sanottuja silti. Miksi? En minä niistä itseeni ottanut, mutta mistä ihmiset sen tietävät? Entä jos olisin ollut hieman heikommalla itsetunnolla varustettu naisen alku, mitäs sitten? Entä jos olisin näiden kommenttien yllyttämänä jäänyt vuosiksi pohtimaan luikkuja reisiäni ja rimpuloita käsiäni?

Olen miettinyt, voiko tämä ilmiö johtua siitä, että lihavilla ihmisillä oletetaan pääsääntöisesti olevan heikko itsetunto, eikä siksi sanota päin naamaa. Laiha ihminen taas katsotaan itsevarmaksi, jopa liiankin, ja hänet halutaan haukkumalla saada maan pinnalle. Voiko kyse olla tästä? En tiedä. Vai onko itsensä hyvässä kondiksessa pitäminen vain niin ärsyttävän ihannoitavaa, ja kun itse ei siihen pystytä, halutaan uskotella itselle, ettei edes haluttaisi näyttää noin laihalta. ”Luurangolta”.

_J3A9880-55Ruikku. Luuranko. Ällön sairaan näkönen. Kuvottava. Ruma.

Aivan sama pätee myös treenattuihin ihmisiin. On esimerkiksi hyvin huvittavaa miettiä sitä suhdetta, kuinka moni tukeva ihminen kokee asiakseen tulla kommentoimaan lihaksikkaan naisen/miehen kuvaan ilkeyksiä ja sitten taas, kuinka moni lihaksikas ihminen huutelee lihavan ihmisen kuvan alle? Aina löytyy poikkeuksia ja mätiä yksilöitä, mutta yleisesti ottaen. Mistä tämä johtuu? Siitä paljon puhutusta kateudesta, vaiko tarpeesta tehdä omasta lihavuudestaan normaalia?

Ylipainoisuus sekä hoikkuus ovat pääsääntöisesti omia valintoja. Ja vaikka toista ääripäätä en olekkaan kokenut, olen maailmaa tarkastellessani tullut siihen lopputulemaan, että laihana on usein vaikeampaa. Eikö ole aika huolestuttava suunta yhteiskunnassamme, että laihan ihmisen tie on monesti hankalampi kulkea kuin lihavan?

Olen aina sanonut, että tärkeää ei mielestäni ole se, mitä tuntee, vaan se, miten sen tuo julki. Toki itsekin saatan jonkin ääripään kohdalla kauhistella, mutta en koskaan tuo sitä ilmi yleisesti tai varsinkaan kyseessä olevalle ihmiselle suoraan. Eikö tätä kutsuta aikuismaiseksi ja kohteliaaksi käytökseksi? Miksi se puuttuu niin monelta? Toki mielipiteitä voi olla vaikka jokaisesta vartalotyypistä, mutta miksi mielipiteet pitää tuoda esiin tarkoituksena loukata? Jos joku vielä luulee, että yleisesti ottaen laihan ihmisen on helpompi ottaa haukkuja vastaan, hän on väärässä.

Kuinka moni on kuullut sanonnan ”Real woman has curves, bones are for dogs”? Epäilen, että kaikki, jotka tätä nyt lukevat. Onko kukaan koskaan miettinyt, miltä tämä julistus kuulostaa luonnostaan todella laihan tytön korvaan? Bones are for dogs. Niin. Eikö hän ole oikea nainen?

curves