Onnellinen on hän, joka oppii viihtymään keskeneräisyyden kanssa

Hellurei!

Kylläpä on viikko madellut taas hitaasti. Tällä viikolla jokainen aamuherääminen on maksimoinut tätä väsymystä perjantaihin huipentuvaan kärsimykseen, joka onkin tänään. Jes! Nukun huomenna koko päivän.

Kuitenkin viimeisillä raihnaisilla voimillani kävin vetämässä tänään oikeinkin hyvät etureisijumpat. Oon tässä viimeiset pari viikkoa ollut kipeänä ja reissussa, niin treenaaminen on jäänyt aivan taka-alalle ja sekös vasta alkaakin pientä fitmuijaa harmittamaan! Tuntuu että pää alkaa sekoamaan (miten niin alkaa?) ja kärttyisyys kaikkea ja kaikkia kohtaan tuplaantuu potenssiin 10 joka päivä, kun ei saa tehtyä treenejään. 😀 Nyt kuitenkin voitin flunssan 6-0 ja pääsen vihdoin kunnon treenin makuun kiinni. Jotenkin tuntuu, että tää koko kesä on ollut yhtä vastoinkäymistä ja toki treenitehotkin on hiipuneet siinä samassa. Nyt kuitenkin taas elämän narujen ollessa otteessa, haluaisin kauheasti kaikkea uutta nythetivälittömästi!

image(51)

Soitin eilen valmentajalleni. ”Tee mulle uusi ruokavalio.” Selvä. ”Mää haluan jotain uutta siihen ja kaikkea lisää”. Selvä. Viime kerralla, kun treenattiin, kommenttini taas oli: ”Keksi mulle jotain uusia liikkeitä tähän.” Okei. ”Jotain semmosta tosi toimivaa.” Ahaa.

Viime viikonloppuna täytin uutuuden janoani ostamalla Ikean tyhjäksi, ostamalla uuden kellon, koruja, Guessin laukun (johon mulla ei oikeasti ollut varaa), uuden pyörän ja kasapäin kaikenmaailman turhaketta. Täällä nyt sitten mietiskelen, että mitä tää kaikki krääsä on, mitä oon haalinut. 😀

Haluan kipeästi elämääni jotain uutta potkua ja puhtia ja samaan aikaan alitajuntani pohtii lakkaamatta kisaamista. Pitäisikö ja eikö ja mites ja voisko. Että jotta jos vaikka. Olin iskostanut mieleeni kevään 2016. Olin ladannut koko mieleni keskittymiskyvyn siihen ja päivämäärä näkyi ajatuksissani punasilla tulikirjaimilla (creepy). Mutta nyt. Kun en ole enää varma. Että joskos ja kuinkas. Kun ei mulla todellisuudessa olisi ensi keväänä oikein aikaa. Olisi kaikkea sellaista vähän niinkun mukatärkeetä. Semmosia oikeita asioita. Aikuistenoikeesti oikeita. Kuten koulu ja työ. Mutta kun mää niin tahtoisin silti kuluttaa ensi kevääni kuihtuen ja muuttuen päivä päivältä enemmän parsakaaliksi!

Ja tätä minä pohdin päivät pitkänään, niin että savu nousee korvista ja äiti sanoo: ”pitäskö sun nyt vaan ottaa iisisti”. Niin kummallista kuin se onkaan, viime kesä oli kyllä varmasti paras kesä ikinä. Ja minä olin kisadieetillä koko kesän. Mutta sen kesän motivaatio, intohimo kisaamista kohtaan ja omistautuminen ovat sellaisia asioita, joita tarvitsen jatkuvasti elämääni, jotta se on on mieluisaa ja tunnen tekeväni jotain tärkeää (vaikka en edes tekisi 😀 ). Sitä kaipaan ja siksi kisaaminen pyörii mielessä kuin viallinen karuselli ja ajatukset rullaa tuplateholla jatkuvasti.

image(14)

Onni, että on kuitenkin näinkin aurinkoinen ja perhosten täyttämä näköala aamuisin. Piristää kovasti mieltä.

Koitan löytää kuitenkin sisäisen Zenini ja ajatella, että kyllä asiat järjestyy. Asioilla on tapana järjestyä. Kyllä ne siitä lutviutuu. Älä ressaa, ei sitä tarvitse nyt päättää. Näillä sanoilla lohduttaisin kaveriani, joten miksen siis itseänikin? Ja sitä paitsi, saathan sää parin kuukauden päästä kisahumua Expoissa, stressisonja.

Kisoista puheenollen, en ole ostanut vielä lippua, mutta hotellin kyllä! Jälleen heitän rahani ilmaan ja linnoittaudun Lahteen kahdeksi kokonaiseksi päiväksi. Paljon on hyviä ja mielenkiintoisia kisaajia taas lavalle menossa. Oma tiimikaverini ja suojattini Olivia on menossa junnubikineihin, ja voin kyllä sanoa, että varokaahan vaan tätä likkaa! Olivialla on todella hyvä rakenne ja lihasten muoto on pyöreä. Kävelystäkin ollaan saatu muokattua oikein mukavaa katseltavaa, joten veikkaan tämän tytön yltävän vielä pitkälle.

image(18)Käytiin kattomassa Olivialle bikineitä Biancaneveltä, ja ei kyllä kauheastikkaan auttanut tähän oikkuilevaan kisakuumeeseen se. Kaikenmoista uutta bikiniä ja glitteriblingiä on tullut jos jonkinmoista, että tekisi mieli ostaa vaan ihan itselle kotiin hengailuasuksi uudet bikinit! Ne kun ovat niin mukavat ja kätevästi päällelaitettavat.

image(15)image(16)shut-up-and-take-my-moneyEttä semmosia #firstworldproblems tällä kertaa. Treeni-into on tällä hetkellä kuitenkin ihan huipussaan, ja enköhän huomenna ole muutenkin taas hippusen verran selkeemmässä vaiheessa, kun saan nukuttua enemmän kuin 5h/yö. 😀

Aion treenata loppuvuoden kuitenkin sillä fiiliksellä, että ens vuonna kisataan ja kovaa. Jos ei kisata, onpahan rakennettu vähän taas sitä fysiikkaa valmiimmaksi siihen KUN kisataan. Eihän tässä kiire ole mihinkään, mutta silti on kiire. Tiedättekö tunteen? Voisinhan treenata seuraavan 10 vuotta ja astella lauteille sitten täydellisyyttä hipovalla fysiikalla, mutta vaikka olen kärsivällinen, en minä niin kärsivällinen ole. Onneksi kisoja tulee ja kisoja menee puolen vuoden välein. Mutta tyytyväisyys omaan elämään on nyt ja tässä, eikä sitä voi tavoitella sanojen ”sitten kun” ja ”sitten kun minulla on” takaa.

Onnellinen on hän, joka oppii viihtymään

itsensä ja maailmansa keskeneräisyyden kanssa.

Onnellinen on hän, joka herää joka aamu

toiveikkaana ja tarmokkaana tavoittelemaan

koskaan täyttymätöntä unelmaansa.

Tommy Tabermann

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta