Huono häviäjä

Puuuuuuuuuuuh. Huh. Huh. Huhhuh. Hoijaa. Voi että. Ohhoh! Jestas. Voi luoja. Hoh. Hoh. Puuh!! Huh! Huhhuijakkaa!

image(33)Oon kaikkeni antanut. Kuten aikaisemmin joskus mainitsin, luin pääsykokeisiin ja eilen loppui sitten tämä hirren virittäminen kun rustasin paperille koko kahden kuukauden työn tuloksen. Tilannehan on se, että taitaa käydä perinteiset, että jää ihan muutamaa pistettä vaille sisäänpääsyn. Tietysti virallisia tuloksiahan ei ole tullut, mutta aikamoinen taivaan lahja pitäisi tapahtua, että olisin väärässä. Ja koska en ole ärsyttävä ”vitsi mulla on elämässä yks juttu, mutta en halua paljastaa sitä vielä”-bloggaaja, niin kerrottakoot, että hain kauppakorkeakouluun.

Oon ollut viimeisen viikon todella uupunut lukemiseen. Oon sellainen ihminen, että kun johonkin lähden, lähden sitten täysillä. Tämänkin 8 viikkoa annoin kyllä itsestäsi ihan kaiken, mutta se ei nyt riittänyt. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt ottaa kuukausi enemmän aikaa.

En koskaan halua sanoa, että jokin ajanjakso elämässä on turha tai etten haluaisi elää jotain aikaa, vaan hypätä eteenpäin. Kaikki asiat elämässä opettaa. Kuitenkin, tämä pelkkä suorituskeskeisyys, mikä on tässä viimeiset viikot ollut läsnä, ei sovi meikäläiselle sitten yhtään. Varsinkaan, kun tulos on nolla. Kuulun siihen porukkaan, joka toimii pienen paineen alla parhaiten, mutta liika on liikaa. Jopa treeneistä, päiväni kohokohdista, tuli todella suorituskeskeisiä ja treenaamisen ilo tuntui toisinaan jäävän johonkin aivan matkan varrelle. Kiukutti. Kiukutti niin maan perkeleesti välillä. Mikään ei auta ja en osaa mitään ja treenikin on huono ja kaikki on huonosti ja en lue enää ja tää oli tässä. Ja sitten aikani kapinoitua, taas kirja käteen ja jatkamaan.

studying-for-finals-just-kidding-i-need-to-pass.jpgKuten aikaisemminkin sanoin, yritin olla stressaamatta. Mutta ei se onnistunut. Totally fail! Hirveä stressi niskassa kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuu jäävuoren kokoisilta ja mikään ei vaan ota onnistuen. Kun kaiket päivät on vain tappelua aikaa vastaan, elämästä tulee oikeesti tosi mälsää.

Olen tällä hetkellä pettynyt, väsynyt ja olo on kädetön. En osaa epäonnistua. Olen huono siinä, enkä halua epäonnistumisen tunnetta.

IMG_8744This is how I feel!

Jos eilen oli kurja päivä, tänään oli sitäkin kurjempi, kun pisteitäni laskeskelin. Oon aina ollut kova nukkumaan, nukahdan 10 sekunnissa paikalleni jos laitan silmät kiinni ja voin nukkua nukkua 15 tuntia putkeen. Tänään yöllä en kuitenkaan saanut ahdistukseltani edes nukuttua ja se on paljon se.

Mulla oli aivan selvät suunnitelmat. Olin suunnitellut seuraavan vuoden jo selkeästi. Ja sitten kaikki onkin taas auki. Se tunne on niin väsyttävä. Tiedän tasan tarkkaan, mitä haluan seuraavilta vuosilta, mutta nyt yksi etappi lykkääntyy vuodella ja se sekottaa taas kovasti kaikkea. Olen ihminen, joka pyörii aivan totaalisen tunteiden mukaan toisinaan, ja tänään olenkin kokenut semmoista tunnemyrskyä, että oksat pois! Olen kiukutellut itselleni kuin pieni lapsi ja välillä tekee mieli vain heittäytyä lattialle mahalleen ja hakata nyrkeillä maata. Mutta omaan myös jonkinlaisen ripeän selviytymisvaihteen ja nyt olen jo suhteellisen rauhoittunut ja pystyn jo ajattelemaan, että elämä ei välttämättä pääty tänään kuitenkaan, vaan ehkä jopa pystyn elämään jatkossakin. 😀

Ja minähän en luovuta. Minä hakkaan etureisiäni salilla niin pirun kauan, että ne alkavat erottua. Minä juoksen aamuviiden aerobisia dieetillä, jos se sen vaatii. Minä syön vaikka pieniä kiviä, jos niin pitää tehdä. Ja minä luen niin hiton monta kertaa, että pääsen tasan siihen kouluun, mihin haluan.

Vihaan epäonnistua, mutta vielä enemmän vihaan luovuttaa. Voin olla välillä epäonnistuja, mutta en ikinä luovuttaja.

603370_371815219588569_959391202_nEpäonnistumisia näkee jatkuvasti joka puolella, mutta vasta omalle kohdalle tullessa ne pistävät miettimään. Että miksi hitossa teen näin paljon työtä epäonnistuakseni? Fitnesskilpailuissa on yksi voittaja. Koko kahdenkymmenen hengen loppu naiskaarti on häviäjiä. Jos joku pitää pelkästään lavalle astumista voittona, fine, mutta realistisesti ajateltuna, voittajia on yksi. Mikä todennäköisyys epäonnistua siis kilpailussa onkaan!

Pahin mahdollinen epäonnistumisen muoto nähtiin myöskin IFBB:n naisten fysiikassa nyt keväällä, kun dopingnäyte oli positiivinen. Et pelkästään jää vaille sijoitusta, vaan myös erittäin nololla tavalla lennät ulos koko kilpailuista hetkeksi aikaa. Verrattavissa myös koulumaailmaan, eikös ylppäreissä huijausyrityksestä saa ainakin vuoden kiellon kirjoittaa?

Huijaaminen on aina huijaamista. Ja häviäjä on aina häviäjä. Ei auta, vaikka kuinka tästä tilanteestani koitan löytää positiivisia puolia, olen silti hävinnyt. Tämä erittäin huono tapani hävitä pistää myös miettimään omaa kisaamistani. Hyvä voittaja osaa myös hävitä, sanotaan. Osaisinko minä? Tuskin. Muistan sanoneeni ennen kisojani, että ”jos en voita, tämä laji ei ole mulle”. Oon aika leppoisa itseäni kohtaan, eikö?

IMG_4388Vaan eipä täällä mitään märehtimällä aikaan saa. Eteenpäin, kohti uusia pettymyksiä!

sonja

4 vastausta artikkeliin “Huono häviäjä”

  1. Täällä kuule sama homma, hain Kauppikseen ja pistettä vaille jäi. Ei auta itku ei. Harmittaa ihan suunnattomasti, mutta ensivuonna sitten ei jää muuten pisteistä kiinni. Se on varma! 😀

  2. Kannattaa käydä avoimenyliopiston puolella noita kauppiksen ”peruskursseja”/ kulmakursseja! Itse kävin niitä hallintotieteden puolelta ennen pääsykokeita ja oli ihan järjettömästi apua! Samalla toki vähän näkee, että mitä se kyseinen tutkinto-ohjelma oikeesti pitää sisällään, vaikka toki peruskurssit on aina peruskursseja 🙂

    • Joo! Näin oon aatellutkin, että käyn syksyllä, jos ei nyt paikka aukea. Kiitos vinkistä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta