Kesäkunnon sudenkuopat!

Toukokuu, kohta jo toukokuun loppu! Kohtahan pitäis olla jo kesäkunnossa?!

Itsellä on menossa jotenkin kauheen stressaava elämänvaihe, hyvä kun oon pitänyt itteni kahella jalalla viimeisen viikon. Tiettekö, kun joskus vaan kaikki kaatuu päälle? Ihan yhdellä kertaa, koko kura. Näet vaan edessä kohoavan aallon, joka hetkenä minä hyvänsä rymisee päälle, ja sitten sattuu. Miten kaikki tuleekin aina niin samaan aikaan? Tää on itellä jotenkin niin tavanomainen tilanne. Kerta toisensa jälkeen huomaan, että kun on joku stressinaihe elämässä, niin jotenkin kaikki muutkin kerääntyy yhteen. Ja sitten sitä vielä tietoisesti tuntuu tekevän lisää omalla toiminnallaan, kuten ”jaaha, lukion kirjoitukset tulossa, pitäskö kehittää parisuhdeongelma tai muuttaa toiseen kaupunkiin?”, tai ”jassoo, pitäs huomenna aloittaa muutto, pitäsköhän sitä muistella illalla sängyn pohjalla kaikkia ikäviä asioita, mitä on ollut ja mitä varmasti vielä tulee, ja velloa niissä koko yö?”. Niin tavanomaista. Huoh.

Stressi on kuitenkin semmoinen ikävä tunne, että sitä en katsele sitten yhtään. Se ei auta mitään, vain pahentaa tilannetta. JA SE LIHOTTAA! Eipä ole kyllä mua ikinä lihottanut, mutta ei oteta riskejä!

That-moment-when-you-have-too-much-work-to-doLihomisesta puheen ollen, tosiaan se kesäkunto. Oma painohan vaan tekee nousuaan, mutta sepä on se pointtikin tässä. Joten nou hätä, antaa tulla vaan. Lihas painaa enemmän kuin läski, ja sillä lailla, mitäs näitä muita on.

Moni kuitenkin alkaa tässä kohtaa panikoimaan, että nythän näkyy muuten aurinko ja kohta pitäis olla jo biitsillä! Äkkiä kaupasta tyhjentämään pussikeittohyllyt ja vedetään niitä, kunnes löydetään 5+2-dieetti, kunnes löydetään uusimmasta Iltalehdestä 80-20-dieetti! Jes, näillä lähtee!! Sitten alkaa ketuttamaan viikon päästä, kun tää keittohan on ihan kuraa ja eihän tää painokaan tästä lähde. Hirveä nälkä koko ajan niin sallitaan sitä itselle yksi suklaalevy. Ja toinen. Kolmas. Ja äää!! Nyt on taas lihava olo, pussikeitot takaisin!

Ei kannata lähteä tähän. Se ei oikeasti johda mihinkään. Paitsi pahaan mieleen. Painonpudotus on pitkä prosessi, ja sanonta ”mikä tulee nopeasti, lähtee nopeasti” pitää paikkansa. Jos olette seuranneet televisiosta kaikenmaailman pikadieettiohjelmia, missä pudotetaan parikyt kiloa rahasumman vuoksi todella lyhyessä ajassa, melkeinpä kaikille tulevat nämä kilot takaisin ja ekstratapauksessa vähän lisääkin.

Vaikka itsellä on ihan tietoinen projekti pikkuhiljaa lisätä painoa, en silti itsekään haluaisi ihan sotanorsulta näyttää. Mitäpä siis itse teen? Näistä asioista voidaan varmasti disguteerata tuntitolkulla, mutta itse olen henkeen ja vereen kotiruoan puolella. En syö gluteenittomasti, en syö maidottomasti, enkä myöskään jätä viljoja pois. Toki, jos vatsa oireilee näistä, kannattaa jättää. Mutta en ymmärrä, miksi pitäisi trendinomaisesti jättää maidon juominen, jos siitä ei ole ikinä mitään haittaa ollut? Hirveä sätkyily ruoka-aineiden kanssa on mielestäni turhaa. Lähestulkoon joka ruoka-aineessa on jotain pahaa jos oikein alkaa tutkimaan. Puhtaasti syöminen on toki jees, mutta itse en ole pitänyt ääripäitä ikinä hyvinä vaihtoehtoina.

En juuri käytä light-tuotteita. Kahvissa käytän usein kermaa ja jos paistan lettuja, käytän voita. Kun syö harvoin tai silloin tällöin herkkuja, ei tarvi syödä pelkkiä proteiinilettuja tai ”lähes karkilta maistuvaa proteiinipatukkaa”. Yleensä, jos tekee mieli jotain hyvää, pidän herkkupäivän. Joskus pidin kerta viikkoon, nykyisin paljon harvemmin. Eilen esimerkiksi pidin ja edellisen kerran varmaan kuukausi sitten, ei ole tehnyt mieli. Mielestäni ruoasta ei pidä tehdä elämää hallitsevaa asiaa, vaan sen pitäisi kulkea siinä sivussa. Toki terveellisesti syömisen opettelu ottaa aikansa, mutta kun siihen kerran oppii, ei kaloreita tarvi paniikinomaisesti laskea sen jälkeen.

image(23)image(24)Kalkkunapastaa ja lohta ja ihan oikeaa ruokakermaa.

Jos on oikeasti elämänmuutoksesta kysymys, kannattaa tarttua ammattilaista hihasta. Toki heidänkin kanssa kannattaa olla skeptinen, koska pt-nimikkeellä kulkevia henkilöitä on nykyään todella paljon. Itse en ole edes pt, vaan vale-pt!! Silti olen huomannut yleisimpiä sudenkuoppia painonpudotuksen kanssa, joten vältä näitä:

1. Älä syö liian vähän. Joskus kun multa kysellään ruokavinkkejä, käy ilmi, että henkilö syö todella vähän ja on ihmeissään, kun sanon, että joo, syö sitä pastaa tai riisiä. Ihmiskeho tarvitsee ravintoa ja myös niitä kamalia hiilareita, jotta se jaksaa. Keho alkaa käymään säästöliekillä, jos ravintoa tulee minimaalisen vähän, ja silloin painonpudotus kääntyy aivan päälaelleen.

2. Älä syö liian harvoin. Jatkoa edelliseen, 3-4 tunnin ruokavälit, ja mieluummin pienempiä annoksia usein, kuin isoja harvoin. Kun on koko ajan kylläinen olo, ei tee läheskään niin paljon mieli napostella.

3. Älä syö einestä. Kun kokkaat päivän ateriat itse, tiedät, mitä niissä on.

4. Älä tee liikunnasta ja ruokailusta pakkopullaa. Jos vihaat juoksemista, keksi joku mukava liikuntamuoto. Jos rakastat pullaa, salli se itsellesi joskus, esim. kerran viikossa. Kun elämäntavasta tekee itselleen mieluisan, se myös kestää. Jokainen jaksaa rääkätä itseään jonkin aikaa, mutta kuten sanottu, lyhyet ja kamalalta tuntuvat painopudotusjaksot eivät tule kestämään.

5. Älä unohda juoda vettä. Vesi vanhin voitehista. Eikös niin? Neste saa aineenvaihduntaa liikkeelle ja edistää näin painonpudotusta. Itse huomasin myös ennen kisojani, että vedenjuonti helpotti omaan makeanhimoon.

6. Älä usko pikadieetteihin. Tähän ei ole muuta. Amen.

Mun mielestä myös tärkeää on se, että ei oikeasti patoa sitä kamalaa herkkuhimoa niin pitkälle, että se lahoaa käsiin jossain kohtaa ja sitten tuleekin tälläinen ns. ahmimiskohtaus, jonka jälkeen taas on todella huono olo henkisesti ja fyysisesti. Voin sanoa suoraan, että jos mun tekee mieli suklaata, niinkun oikeasti SUKLAATA, niin kyllä se Puddingin puputtaminen pistää vain vituttamaan. Ei se täytä itsellä ainakaan sitä makeanhimoa, vain osan.

Voin kertoa tähän väliin pienen tarinan vielä siitä, miten ei kannata toimia. Teksti perustuu tositapahtumiin! Toisin sanoen, oman kisadieettini loppumiseen. Tuo kuulosti vain kivalta, heh. Omalla kohdalla kisadieetti oli todella onnistunut, vaikkakin pitkä. 23 viikkoa, eli melkein puoli vuotta. Herkkupäiviä oli välillä, ja aina niitä odotti kuin kuuta nousevaa. Ja silloin kun ne sitten oli, ei ne herkut maistuneet hyvältä. Tuli huono olo. Tästä kuitenkaan en viisastunut millään tavalla, vaan kun sain kirkkaimman pytyn käteeni, ryntäsin kaverien halauksien jälkeen syömään Amarilloon hampparin. Eikä siinä vielä mitään, toki saa itsensä palkita.

Mutta se vapaudentunne syömisessä oli niin jäätävä, että vaikka ei tehnyt yhtään mieli, piti käydä kotimatkalla vielä Hesessä, piti syödä sukulakuja paketti ja piti syödä koko levy suklaata kerralla. Ei oikeasti tehnyt mieli, eikä se ollut niin hyvää, kuin mitä olisi luullut. Ainoastaan se ”vapaus”, mikä koitti pitkän puurtamisen jälkeen sekoitti nupin. Ja seuraavan viikonhan oli ihan kamala olo. Ei mikään perus pikku turvotus ja ällötys, vaan oikeasti kamala. Keho ei ollut tottunut yhtään sellaiseen mättämiseen ja meni ihan sekaisin. Ihan kuin olisi ollut vuosisadan krapula.

Tämä on syy, miksi moni kisaaja pullahtaa muodottomaksi kisojen jälkeen ja tämä on syy, miksi tiukkaa dieettiä ei kannattaisi lopettaa sormia napsauttamalla. Keho kun ei toimi niin. Kyllähän mua varoiteltiin, mutta piti itse kantapään kautta oppia tämä asia. Onneksi virheet on ihan ok, kunhan niistä oppii.

image(25)Siinä päivän opetus ja päivän vinkit. Tein tänään aamulla todella hyvän kello seiskan jalkatreenin. Toi aamuherääminen on jotain niin tuskallista, että 98% varmuudella pistän herätyskellon tyynyn alle tai vaihtoehtoisesti torkutan tunnin. Mutta silloin, kun jaksaa nousta oikeasti aikaisin, fiilis tässä puolenpäivän aikaan on todella hyvä! Koko päivä vielä aikaa ja niin paljon jo saanut aikaiseksi.

Tosi mukavaa torstaita hei teille, älkää ottako kesäkunnon tavoittelua liian vakavasti! Bikinit vain päälle ja se on siinä!

PS! Gazoksen tuotepaketin on voittanut Satu, sinulle on laitettu sähköpostia!

sonja

2 vastausta artikkeliin “Kesäkunnon sudenkuopat!”

  1. Word! Niin samaa mieltä ku olla voi 🙂 Ottaa päähän kaikenlainen ruokavouhotus. Sinun blogia on mukava lukea, sellasta realistista tekstiä eikä mitään haihattelua! Oot huippu 😉

    • En oo kanssa ihan päässyt kiinni kaikkiin trendiruokailuihin. Tosi kiva kuulla, kiitos! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta