Always remember where you started

Jokainen, joka salilla käy, varmasti tietää, että on hyviä ja huonoja treenipäiviä. Niitä päiviä, että miettii, että miksi mä täällä käyn päivästä toiseen? Katsot peiliin ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Niinä päivinä kannattaa realistisesti katsoa taaksepäin, ja pohtia, mistä on lähtenyt. Niin tein tänään minäkin!

VAROITUS: Tämä postaus sisältää materiaalia, joka voi aiheuttaa korvia hivelevää myötähäpeää!

2008 (2)2008Vuosi 2008. Itsellä ei ole perinteistä läskitarinaa taustalla ennen salin ovien avaamista, vaan ihan rehellinen rimpula-tarina. Olen ollut koko lapsuuteni ja teini-iän todella pieni. Rimpula, ohukainen, narukäsi. Kun katselen kuvia nyt jälkeenpäin, saan osasta kuvista jopa jonkinasteisia anorektikko-viboja, mutta sellaista ei kuitenkaan todellisuudessa ole ikinä ollut. Olen ollut aina yllättävänkin sinut itseni kanssa, vaikka tosin varhaisteininä ulkonäköongelmat kukkivat jonkinmoisina. Vuoden 2008 aikaan minisonja harrasti järkyttävien asuvalintojen ohella lentopalloa ja söi niin hirmusen vähän siihen nähden! 2010 (2)Puuuuuh. Vuosi 2010. Tää on jotenkin järkky. 😀 Kattokaa nyt noita mun reisiä, voiko niitä edes reisiksi sanoa? Tikut! Tähän aikaan olin lukion juuri aloittanut ja liikuin todella paljon. Muistan, että juoksin päivittäin pitkän lenkin ihan hirveetä kyytiä. Olisinkikohan just lopettanut lentopallon pelaamisen niin halusin keksiä jotain muuta tilalle. Olen tosiaan jo nuoresta liikkunut tosi paljon, mutta se ei ikävä kyllä näy olemuksessa, koska ruokailutottumukset olivat päin honkia. Ihan liian vähän ihan kaikkea.

2010Hehehe! Samana vuonnahan alkoikin sitten kapinalliset ikäni, jolloin painelin kampaajalle ja sanoin, että kokomustaksi! Silloin taisin vähän ensimmäistä kertaa ikinä myös pullahtaa jokseenkin, juomisesta tietysti. Tähän aikaan ei myöskään voinut mistään hinnasta hymyillä kuvissa hampailla, vaan piti varovasti ja viekkaasti luimuilla ja vähän nostaa toista suupieltä!sssVallan mahtavaa. Ei voi muuta sanoa. Kyllä sitä joskus vaan ihmettelee itseään ja omia tyylikokeilujaan, hahaha. Tämä tumma vaihe ei sitten kauaa kestänytkään, ja pian jo marssin uudestaan kampaajalle, ja löin pöytään käskyn ”platinan vaaleaksi!” Voi kampaajaparkaa. Tähän aikaan muuten lopetin myöskin liikkumisenkin joksikin aikaa. Oli kiinnostavampaa varmaan dokata ja riehua?

20111Löysinpähän vuonna 2011 itsestäni myös jonkinlaisen rokkivaiheen!

20122Vuosi 2012 ja ihana Dubai! Tähän aikaan aloin sitten käymään GoGolla. Ihan julmetusti. Jumppaa jumpan perään ja osasin jokaisen Combatin ja Bodystepin ulkoa. Lisäksi edelleen lenkkeilin ja hypin sinne tänne, kunto olikin ihan jäätävän hyvä. Olisin varmaan voinut lätkiä tennistä monta tuntia putkeen hengästymättä. Halusin olla vikkelä ja nopea ja pitää rajua pitkän matkan kuntoa yllä, mikä oli muuten ihan viisautta! Nykyään varmaan kuolisin, jos menisin Combattiin.

2012k

Edelleen vuosi 2012, mutta loppupää. Tähän aikaan astuin ensimmäiset haparoivat askeleet salin puolelle. Nopeasti tykästyinkin tosi kovasti. Pikkuhiljaa jumpat jäi, lopulta kokonaan.

2013 (2)2013 alussa laitoin sitten itseni kokonaan peliin. Aloin syömään kunnolla ensimmäisellä ruokavaliollani, treenaamaan ainoastaan salilla ja otin miesten riuhtomisesta mallia. En aina ihan tiennyt, mitä tein, mutta silti tein sitäkin kovempaa! Halusin koittaa omia rajojani ja tein usein esim. kovia kutosia. Se oli hauskaa, viihdyttävää, koukuttavaa.

DSC_0184

2013Voimatasot nousivatkin kohisten. Joka kerta kilon painavemmat painot ja asteen kovemmalla asenteella. Saatoin kuluttaa salilla monta tuntia ja tehdä todella pitkiä treenejä. Tällöin myös aloitin sitten valmennuksen. Ensimmäisen valmentajan kanssa homma ei toiminut, mutta sitten löysin Sampon. Matkustin Lahteen treffaamaan Sampoa ja hullunkiilto silmissä sanoin, että ”Terve, mää oon Sonja ja haluisin kisaamaan ensi keväänä”. Sampo hetken katseli, että niin kukas sää nyt olitkaan.. 😀 En oo edelleenkään ihan varma, mistä tuo kisainnostus loppujen lopuksi tuli. Vaihdoin näihin aikoihin Wolffille kovemman motivaation toivossa ja ehkä se ilmapiiri ja kilpailijoiden ympäröimänä oleminen teki tehtävänsä. Monihan uusi Wolffille tulija sanoo, että jännittää tai jopa pelottaa olla siellä, kun ”kaikki on niin hyvässä kunnossa ja katsotaan oudoksuvasti”. Itse en kokenut asiaa ollenkaan näin. Motivoiduin syvästi ihmisistä, joilla oli jäätävät reidet ja pyöreät pakarat. Vaikka sinänsä raskaan sarjan kehonrakentaja ei unelmien mies-mielessä kiinnosta, ihailin kovasti myös heidän fysiikkaansa urheilijanäkökulmasta. Jossain kohtaa vaan päätin, että jos noi pystyy, pystyn minäkin.

Perhe ja kaverit vierastivat kisa-ajatustani jonkin aikaa ja varsinkin äitini oli todella hermona välillä asiasta. Pikkuhiljaa jokainen kuitenkin hiljaa hyväksyi asian tai ainakin esitti taitavasti. 😀

201333Vuoden 2013 loppu Wolffilla.

image(27)Ja 2014 alku. Tuloksia tuli hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. En enää ollut se rimpula, millaisena olin salille tullut. Ja omasta näkövinkkelistä katsottuna, tämä jälkimmäinen olomuoto sopii meitsille paljon paremmin!

sonja8pieni-e1399027694501Otin pikku bulkin siinä 2014 alussa, kun tosiaan Sampolta tuli kielto kilpailla vielä keväällä. Mikä oli erittäin järkevää. Kiloja kertyi muutama ylimääräinenkin tässä kohtaa, mutta mitäpä tuosta. Olipahan ainakin tytöllä muotoa! Uskon myös, että kestin dieettini paremmin, kun sain syödä alkukevään reilusti.

image(26)Ja tästäpä lähettiinkin sitten taas toiseen suuntaan, eli pienentymään! Motivaatio oli 110% ja varsinkin dieetin alussa olin ihan hermorauniona, jos jokin oleellinen puuttui, esim. jos jouduin syömään banaanin sijasta omenan.. 😀 Onneksi nykyisin on vähän enemmän järkeäkin päässä. Mutta toisaalta, mistäpä sitä ekalla kerralla tietää? En minä osannut laskea kaloreita, saati ravintoaineita. En minä tiennyt, kuinka pilkun tarkasti pitää noudattaa ruokavaliota. Halusin vain tehdä kaiken oikein. Joten annan itselleni anteeksi nolon käytökseni!

image(30)Sitten kesä 2014 ja rasvanpoltto alkakoon. Loppujen lopuksi aika lyhyessä ajassa sain jonkinmoista lihaskasvua aikaiseksi. Ottaen huomioon, että olen tosiaan ollut tästä aika paljon pienempi alun alkaen.

image(31)Ja tässä ihan pikkusonja taas juuri ennen kisoja. Kilojahan lähti semmoinen 10.

image(32)Ja nykykunto, mihin kovasti raavitaan lihaa päälle!

Summa summaarum, alas ja ylös on paino heitellyt, mutta eniten muuttunut ehkäpä ihan vartalon muoto ja malli. Olen oppinut syömään treeniä tukevasti ja se onkin ollut matkallani ehkä suurin koetinkivi. Syödä tarpeeksi. Treenaaminen ei niinkään ole suurin asia, vaan tosiaan ruokailun opetteleminen. Elin 19-vuotiaaksi sillä asenteella, että voin syödä mitä vain, eikä mikään tartu. Ei tarttunutkaan, kun söin niin vähän muuten. Nykyään kummasti tarttuu, jos syö ruokavalion päälle paljonkin pullaa, kun sitä muonaa tulee muutenkin ahdettua ihan sivutyönä tässä!

IMG_2726-e1395695314404Aina kannattaa uskoa unelmiin, koska kestä vaan saattaa tulla mitä vain! Oli sitten todella laiha tai todella lihava, hyvä ja omaa silmää miellyttävä kunto on aina toteutettavissa. Joillakin siinä kestää kauemmin, joillakin lyhyemmän aikaa, mutta kova työ palkitsee aina.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua! <3

Kesäkunnon sudenkuopat!

Toukokuu, kohta jo toukokuun loppu! Kohtahan pitäis olla jo kesäkunnossa?!

Itsellä on menossa jotenkin kauheen stressaava elämänvaihe, hyvä kun oon pitänyt itteni kahella jalalla viimeisen viikon. Tiettekö, kun joskus vaan kaikki kaatuu päälle? Ihan yhdellä kertaa, koko kura. Näet vaan edessä kohoavan aallon, joka hetkenä minä hyvänsä rymisee päälle, ja sitten sattuu. Miten kaikki tuleekin aina niin samaan aikaan? Tää on itellä jotenkin niin tavanomainen tilanne. Kerta toisensa jälkeen huomaan, että kun on joku stressinaihe elämässä, niin jotenkin kaikki muutkin kerääntyy yhteen. Ja sitten sitä vielä tietoisesti tuntuu tekevän lisää omalla toiminnallaan, kuten ”jaaha, lukion kirjoitukset tulossa, pitäskö kehittää parisuhdeongelma tai muuttaa toiseen kaupunkiin?”, tai ”jassoo, pitäs huomenna aloittaa muutto, pitäsköhän sitä muistella illalla sängyn pohjalla kaikkia ikäviä asioita, mitä on ollut ja mitä varmasti vielä tulee, ja velloa niissä koko yö?”. Niin tavanomaista. Huoh.

Stressi on kuitenkin semmoinen ikävä tunne, että sitä en katsele sitten yhtään. Se ei auta mitään, vain pahentaa tilannetta. JA SE LIHOTTAA! Eipä ole kyllä mua ikinä lihottanut, mutta ei oteta riskejä!

That-moment-when-you-have-too-much-work-to-doLihomisesta puheen ollen, tosiaan se kesäkunto. Oma painohan vaan tekee nousuaan, mutta sepä on se pointtikin tässä. Joten nou hätä, antaa tulla vaan. Lihas painaa enemmän kuin läski, ja sillä lailla, mitäs näitä muita on.

Moni kuitenkin alkaa tässä kohtaa panikoimaan, että nythän näkyy muuten aurinko ja kohta pitäis olla jo biitsillä! Äkkiä kaupasta tyhjentämään pussikeittohyllyt ja vedetään niitä, kunnes löydetään 5+2-dieetti, kunnes löydetään uusimmasta Iltalehdestä 80-20-dieetti! Jes, näillä lähtee!! Sitten alkaa ketuttamaan viikon päästä, kun tää keittohan on ihan kuraa ja eihän tää painokaan tästä lähde. Hirveä nälkä koko ajan niin sallitaan sitä itselle yksi suklaalevy. Ja toinen. Kolmas. Ja äää!! Nyt on taas lihava olo, pussikeitot takaisin!

Ei kannata lähteä tähän. Se ei oikeasti johda mihinkään. Paitsi pahaan mieleen. Painonpudotus on pitkä prosessi, ja sanonta ”mikä tulee nopeasti, lähtee nopeasti” pitää paikkansa. Jos olette seuranneet televisiosta kaikenmaailman pikadieettiohjelmia, missä pudotetaan parikyt kiloa rahasumman vuoksi todella lyhyessä ajassa, melkeinpä kaikille tulevat nämä kilot takaisin ja ekstratapauksessa vähän lisääkin.

Vaikka itsellä on ihan tietoinen projekti pikkuhiljaa lisätä painoa, en silti itsekään haluaisi ihan sotanorsulta näyttää. Mitäpä siis itse teen? Näistä asioista voidaan varmasti disguteerata tuntitolkulla, mutta itse olen henkeen ja vereen kotiruoan puolella. En syö gluteenittomasti, en syö maidottomasti, enkä myöskään jätä viljoja pois. Toki, jos vatsa oireilee näistä, kannattaa jättää. Mutta en ymmärrä, miksi pitäisi trendinomaisesti jättää maidon juominen, jos siitä ei ole ikinä mitään haittaa ollut? Hirveä sätkyily ruoka-aineiden kanssa on mielestäni turhaa. Lähestulkoon joka ruoka-aineessa on jotain pahaa jos oikein alkaa tutkimaan. Puhtaasti syöminen on toki jees, mutta itse en ole pitänyt ääripäitä ikinä hyvinä vaihtoehtoina.

En juuri käytä light-tuotteita. Kahvissa käytän usein kermaa ja jos paistan lettuja, käytän voita. Kun syö harvoin tai silloin tällöin herkkuja, ei tarvi syödä pelkkiä proteiinilettuja tai ”lähes karkilta maistuvaa proteiinipatukkaa”. Yleensä, jos tekee mieli jotain hyvää, pidän herkkupäivän. Joskus pidin kerta viikkoon, nykyisin paljon harvemmin. Eilen esimerkiksi pidin ja edellisen kerran varmaan kuukausi sitten, ei ole tehnyt mieli. Mielestäni ruoasta ei pidä tehdä elämää hallitsevaa asiaa, vaan sen pitäisi kulkea siinä sivussa. Toki terveellisesti syömisen opettelu ottaa aikansa, mutta kun siihen kerran oppii, ei kaloreita tarvi paniikinomaisesti laskea sen jälkeen.

image(23)image(24)Kalkkunapastaa ja lohta ja ihan oikeaa ruokakermaa.

Jos on oikeasti elämänmuutoksesta kysymys, kannattaa tarttua ammattilaista hihasta. Toki heidänkin kanssa kannattaa olla skeptinen, koska pt-nimikkeellä kulkevia henkilöitä on nykyään todella paljon. Itse en ole edes pt, vaan vale-pt!! Silti olen huomannut yleisimpiä sudenkuoppia painonpudotuksen kanssa, joten vältä näitä:

1. Älä syö liian vähän. Joskus kun multa kysellään ruokavinkkejä, käy ilmi, että henkilö syö todella vähän ja on ihmeissään, kun sanon, että joo, syö sitä pastaa tai riisiä. Ihmiskeho tarvitsee ravintoa ja myös niitä kamalia hiilareita, jotta se jaksaa. Keho alkaa käymään säästöliekillä, jos ravintoa tulee minimaalisen vähän, ja silloin painonpudotus kääntyy aivan päälaelleen.

2. Älä syö liian harvoin. Jatkoa edelliseen, 3-4 tunnin ruokavälit, ja mieluummin pienempiä annoksia usein, kuin isoja harvoin. Kun on koko ajan kylläinen olo, ei tee läheskään niin paljon mieli napostella.

3. Älä syö einestä. Kun kokkaat päivän ateriat itse, tiedät, mitä niissä on.

4. Älä tee liikunnasta ja ruokailusta pakkopullaa. Jos vihaat juoksemista, keksi joku mukava liikuntamuoto. Jos rakastat pullaa, salli se itsellesi joskus, esim. kerran viikossa. Kun elämäntavasta tekee itselleen mieluisan, se myös kestää. Jokainen jaksaa rääkätä itseään jonkin aikaa, mutta kuten sanottu, lyhyet ja kamalalta tuntuvat painopudotusjaksot eivät tule kestämään.

5. Älä unohda juoda vettä. Vesi vanhin voitehista. Eikös niin? Neste saa aineenvaihduntaa liikkeelle ja edistää näin painonpudotusta. Itse huomasin myös ennen kisojani, että vedenjuonti helpotti omaan makeanhimoon.

6. Älä usko pikadieetteihin. Tähän ei ole muuta. Amen.

Mun mielestä myös tärkeää on se, että ei oikeasti patoa sitä kamalaa herkkuhimoa niin pitkälle, että se lahoaa käsiin jossain kohtaa ja sitten tuleekin tälläinen ns. ahmimiskohtaus, jonka jälkeen taas on todella huono olo henkisesti ja fyysisesti. Voin sanoa suoraan, että jos mun tekee mieli suklaata, niinkun oikeasti SUKLAATA, niin kyllä se Puddingin puputtaminen pistää vain vituttamaan. Ei se täytä itsellä ainakaan sitä makeanhimoa, vain osan.

Voin kertoa tähän väliin pienen tarinan vielä siitä, miten ei kannata toimia. Teksti perustuu tositapahtumiin! Toisin sanoen, oman kisadieettini loppumiseen. Tuo kuulosti vain kivalta, heh. Omalla kohdalla kisadieetti oli todella onnistunut, vaikkakin pitkä. 23 viikkoa, eli melkein puoli vuotta. Herkkupäiviä oli välillä, ja aina niitä odotti kuin kuuta nousevaa. Ja silloin kun ne sitten oli, ei ne herkut maistuneet hyvältä. Tuli huono olo. Tästä kuitenkaan en viisastunut millään tavalla, vaan kun sain kirkkaimman pytyn käteeni, ryntäsin kaverien halauksien jälkeen syömään Amarilloon hampparin. Eikä siinä vielä mitään, toki saa itsensä palkita.

Mutta se vapaudentunne syömisessä oli niin jäätävä, että vaikka ei tehnyt yhtään mieli, piti käydä kotimatkalla vielä Hesessä, piti syödä sukulakuja paketti ja piti syödä koko levy suklaata kerralla. Ei oikeasti tehnyt mieli, eikä se ollut niin hyvää, kuin mitä olisi luullut. Ainoastaan se ”vapaus”, mikä koitti pitkän puurtamisen jälkeen sekoitti nupin. Ja seuraavan viikonhan oli ihan kamala olo. Ei mikään perus pikku turvotus ja ällötys, vaan oikeasti kamala. Keho ei ollut tottunut yhtään sellaiseen mättämiseen ja meni ihan sekaisin. Ihan kuin olisi ollut vuosisadan krapula.

Tämä on syy, miksi moni kisaaja pullahtaa muodottomaksi kisojen jälkeen ja tämä on syy, miksi tiukkaa dieettiä ei kannattaisi lopettaa sormia napsauttamalla. Keho kun ei toimi niin. Kyllähän mua varoiteltiin, mutta piti itse kantapään kautta oppia tämä asia. Onneksi virheet on ihan ok, kunhan niistä oppii.

image(25)Siinä päivän opetus ja päivän vinkit. Tein tänään aamulla todella hyvän kello seiskan jalkatreenin. Toi aamuherääminen on jotain niin tuskallista, että 98% varmuudella pistän herätyskellon tyynyn alle tai vaihtoehtoisesti torkutan tunnin. Mutta silloin, kun jaksaa nousta oikeasti aikaisin, fiilis tässä puolenpäivän aikaan on todella hyvä! Koko päivä vielä aikaa ja niin paljon jo saanut aikaiseksi.

Tosi mukavaa torstaita hei teille, älkää ottako kesäkunnon tavoittelua liian vakavasti! Bikinit vain päälle ja se on siinä!

PS! Gazoksen tuotepaketin on voittanut Satu, sinulle on laitettu sähköpostia!