Kisadieetti, järkevää vaiko ei?

Heipä hei!

Hirveen hyvä päivä tänään, koska on perjantai! Vaikka sataakin vettä ja ulkona näyttää taas vaihteeksi siltä, että kesä ei olisi tulossa ikinä. 3 viikkoa enää kevään kisoihin ja voi jestas, kun oon innoissani!! Luulisi, että näin innoissaan oleva ihminen menisi ehkä itse kisaamaan silloin, mutta eheeei, muita vaan tiiraileen. Tää kisojen alla olevan kisahuuma on vaan niin huikeeta! Salilla se alkaa näkymään hermostuneisuutena ja lippa silmillä treenaavina pikkuisina tyttöinä. Tyttöset poseeraa milloin missäkin salin kulmassa ja miehet on isoimman peilin edessä housut kintuissa. 😀 Ihmiset spekuloi ja vilkuilee osallistujalistan nimiä. Ihan huikeeta!

Oon tässä viime päivinä lukenut muutamia erittäin hyviä artikkeleita ja juttuja. Esimerkkinä tämä: http://www.haataja.eu/2015/03/14/nain-fitnessdieetti-vaikuttaa-mieskroppaan (anteeksi, en osaa tehdä suoraa linkkiä). Samalla miehellä on muitakin todella asiallisia juttuja ja suosittelen lukemaan ne loppuun asti.

IMG_8469Omassakin pääkopassa on viime aikoina pyörinyt kovasti dieettiasiat, kun katselen kanssatoverien dieettaamista. Muistan viime kesänä oman dieetin aikaani ja muistan erittäin vahvasti sen jumalattoman tahdon ja uskon omaan hommaan. Vaikka dieetti osittain oli rankka, en muista ajatelleeni, että se olisi terveydelle todelliseksi pysyväksi uhaksi. En muista tunteneeni mitään elämää suurempia negatiivisia muutoksia tai olotiloja kropassani, eikä päänkään sisällä mikään vinksatanut normaalitilaa enempää. Nyt kun jälkikäteen katson omia kuviani, ja sama kun katson nyt kisoihin menevien kuvia, huomaan todella, miten pieni sitä silloin onkaan. Tiedostin kyllä, että ollaanhan tässä aika rasvattomassa kunnossa, mutta ei sitä oma tottunut silmä huomaa, minkälainen muutos todella on kisapäivään tullut.

En tiedä, olenko tullut vanhaksi vaiko vain viisastunut matkan varrella, mutta hommaan mukaan on tullut myös erittäin suuri kiinnostus siitä, että minulle ei satu mitään. Ei treenatessa, ei dieetillä, eikä sen jälkeen. Olen alkanut lämmittelemään enemmän ennen treeniä (wft?!) ja alkanut kiinnittää huomiota syömisiini enemmän kuin ennen. Olen miettinyt mielessäni useasti kuin olisi edes tarpeen, miten optimoin nyt kehityksen ja miten taas aion raivata tieni tulevan dieetin läpi paremmin kuin viime kerralla. Olen aina vakaasti uskonut, että kisadieetin voi tehdä kohtuullisen terveellisesti, niin, että siitä ei koidu haittaa kisan jälkeiselle elämälle. Kuitenkin, karu faktahan on se, että naisten kropan muutoksia kisadieetillä ei ole tutkittu. Tietääkseni ikinä. Nythän Jyväskylän Yliopisto on suorittamassa syksyn naiskisaajilla tähän liittyviä kokeita, mikä on mielestäni ihan mahtavaa. Tottahan se on, että Suomen tapaisessa maassa tutkimusintressit ovat jossain aivan muualla kuin fitnesskisaamisessa, esimerkiksi alkoholin liikakäytössä ja liikalihavuudessa. Siksipä onkin erittäin jees, että nyt tämä kisaaminen ja sen vaikutukset on nousseet niin pinnalle, että asia otetaan oikein suurennuslasin alle!

Vaikka kisadieetin kuitenkin vetää omaa kroppaa kuunnellen ja olotiloja pohdiskellen, voiko sitä kisaaja siltikään olla varma, ettei käy jotain peruuttamatonta? Voiko olla varmuutta, että negatiiviset muutokset huomaisi ajoissa? Näihin kysymyksiin mulla ei ole vastauksia. Mutta toivon todella, että vastaus molempiin olisi kyllä.

IMG_8475Mikään äärimmäisyyksiin ajettu kilpaurheilu ei ole terveellistä, kyllähän se tiedossa on toki. Fitnesslajeissa erilaista kuitenkin moniin muihin kilpalajeihin on se, että suurin riski ei ole fyysinen loukkaantumisriski, vaan juurikin hormonitoiminnan sekoittuminen ja hormonitasojen laskeminen. Mitkään vammat, niin sisäiset kuin ulkoiset, eivät ole toivottavia, mutta järkevä urheilija kyllä tiedostaa, että näihin on mahdollisuus. Toivon, että tätä painotettaisiin myös ihmisille, jotka lähtevät valmennukseen ja haaveilevat kisaamisesta. Olenkin tässä pohdintojeni lomassa päättänyt, että ensi dieetillä käyn säännöllisesti testaamassa, että kaikki toimii ihoni alla normaalisti, jotta saa tyttö mielenrauhan. Viime kerralla se ei tuntunut juuri kiinnostavan, ainoastaan voitto. 😀 Tosin, hyvinhän dieettiaika terveyden näkökulmasta menikin, mutta vannomatta paras.

Muistan kun meikäläiseltä kysyttiin viime vuonna Bodytreeni-lehden haastattelussa, olenko kiinnostunut tulevaisuudessa body fitneksestä. Vastasin silloin, että olen, jos rahkeet joskus riittäisi sinne. Tällä hetkellä ajatellen ajatus on kuitenkin aivan absurdi. Syy 1: meitsillä ei riitä kärsivällisyys kasvattaa niin paljon lihasta niin pitkän aikaa ennen kuin pääsisin kisaamaan ja isompi syy nro 2: en uskaltaisi vetää omaa kehoa niin rasvattomaksi.

Bikini fitneksessä normaalisti rasvaprosentti on siinä 8-12 korvilla, body fitneksessä se viedään alemmas. Jo tämä bikinin dieetin loppuvaihe tuntuu itsestä kovalta, ja rasvattomuus on siinäkin jo melkoisen suuri, joten pidemmälle en haluaisi/uskaltaisi lajia viedä. Lisäksi toki olen senkin tajunnut, että kyllä tämä bikinivartalo on se, minkä haluan pitää ihan siviilissäkin ilman mitään kisa-ajatuksia. En näkisi itseäni niin lihaksikkaana kuin mitä bodyssa vaaditaan.

Kuka leikkiin lähtee se leikin kestäköön. Ihan kuin joku olisi keksinyt tuon sanonnan ihan suoraan mun elämääni varten. 🙂 Joku joskus kommentoi, että ei terveydellä leikkimisessä ole mitään järkeä, ja sitähän tuo on. Ja olen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Kyllä tämä pienissä (ja huonossa tapauksessa suurissakin) määrin on terveydellä leikkimistä. Tasapainoilua hyvän kisakunnon ja terveellisyyden välissä. Järjellä ajateltuna, eihän siinä mitään järkeä ole! Ei järjen häivääkään! Kuten ei myöskään Hesburgerissa käymisessä, pitkissä päiväunissa, alkoholin juomisessa, hiusten värjäämisessä tai vuokralla asumisessa! Mutta jostain syystä näitä kaikkia silti tehdään. Koska se on kivaa.

Kaikki eivät aina ihan ymmärrä, miten suuren työn siihen lavakuntoon pääseminen vaatii ja varmaan osaksi siksikin Suomen karsinnoissa ei ole kovin hyvä taso. Osa on aivan puolikuntoisia vielä kisapäivänä, kun on lähdetty leikkiin, eikä ymmärretty, että ei se hei helppoo ole. Treenaaminen vaatii usein monien monien vuosien työn, dieetti vaikuttaa kroppaan usein epämiellyttävällä tavalla ja todellisuudessa se on aika kaukana hauskuudesta välillä, kaikesta vaivasta niin ajan kuin rahan käytön kanssa en viitsi edes alkaa puhumaan. Ja vaikka kaiken tämän jälkeen kisakunto olisi aivan tip top, kokonaisuuden saattaa pilata pienillä asioilla kisapäivänä. Hirveä stressi, huono esiintyminen, vituralleen mennyt kisaväri, väärän kokoiset bikinit ja suttuinen kokonaislook. Tadaa, sinne meni koko työ! Parhaassa tapauksessa jäljelle koko uurastamisesta jäi paha mieli ja kilpirauhasen vajaatoiminta!

Ja silti tätä tehdään. Miksi ihmeessä? Koska tätä hommaa rakastaa.

IMG_8472

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta