Milloin painon pudottamisesta tuli niin hankalaa?

Fitness on niin mediaseksikästä. Laihduttaminen, painonpudotus ja lihasmassan kasvatus on erittäin cool. Kaikkihan nämä tietävät. Kukaan ei voi välttyä dieettiohjeilta MeNaiset-lehden kannessa, eikä televisiossa pyörivien fitnessmimmien kuvista. Fitnessihmiset itse huutavat fitnessboomin puolesta, koska ”tämä on positiivinen ilmiö”. Itse olen ollut myöskin sitä mieltä, että on hienoa, että ihmiset alkavat panostaa terveellisiin elämäntapoihin. Kuitenkin, tässä jonkin aikaa sitten olen tullut toisiin aatoksiin. Onko tämä ylitsevuotanut boomi sittenkään kovin hyvä asia?

Milloin oikeasti painonhallinnasta ja terveellisyydestä on tullut niin hemmetin vaikeaa?

IMG_8596Koko valmennuksessa oloni aikana olen saanut erinäisiä kysymyksiä. Etenkin kisojeni jälkeen. Kysymyksiä laidasta laitaan, kuten ”polttaako askelkyykky paremmin kuin mäkijuoksu”, tai ”onko parempi, että syön linssejä vaiko papuja?”. ”Paljon sun kalorit oli dieetillä? Paljonko söit hiilaria sillon?” Hetkinen, hetkinen, waaaaiiit..

Nykyään harva urheilee tai syö tietyllä tavalla sen takia, että he pitäisivät siitä tai siitä tulisi hyvä olo. Kaikki haluavat laihtua, elää puhtaammin ja treenata optimaalisesti joko lihaskasvun aktivoimisen takia tai vaihtoehtoisesti optimaalisen rasvanpolton vuoksi. Maalaisjärki ja kultainen keskitie tuntuu olevan hävinneet kokonaan jonnekkin hamaan menneisyyteen. Ihmiset tuntuvat olevan aivan sokeutuneet liiasta informaatiosta ja juorulehtien laihdutusohjeista. Proteiinijuomia aletaan hyperaktiivisesti litkimään, vaikka ei oikeasti tiedetä, A) miksi niitä juodaan B) milloin niitä pitäisi juoda ja C) muu ruokailu on todella huonossa jamassa. Moni ihminen yhdistelee dieettiniksejä yhden sieltä ja yhden tuolta ja kolmannen omasta päästään ja tasapainoilee jossain terveellisyyden ja cooliuden välimaastossa, mikä usein ei ole nähnyt kumpaakaan.

Kun joku kysyy minulta, miten laihtua, vastaan aina samalla tavalla. Liiku paljon ja syö paljon perusruokaa. Perusterveellinen ruoka ei lihota, päinvastoin syömättömyys tulee laihtumisen tielle. Se, mitä minä itse teen, ei pitäisi olla ohjenuora kellekkään ns. peruslaihduttajalle.

Kyllä ennen fitnessboomiakin on pysytty hoikkina. Silloin ehkä joka kodissa ei ollut makrotaulukkoa eikä pt:n ohjaamia treenejä, mutta so what? Tarviiko ihan todella nytkään olla? Kun ihmisillä on liikaa pieniä tietoja sieltä täältä, he eivät enää osaa hallita kokonaisuutta. Joistakin fitnesslehdistä on saattanut lukea, että ruokavalion pitäisi olla maidoton. Joku lehti taas sanoo, että lihaa saisi syödä ainoastaan kanasta ja kalkkunasta, koska muussa on niin paljon rasvaa. Telkkarin mainos sanoo, että puoli lautasta salaattia. Pt sanoo, että hiilarin lähteenä ainoastaan riisiä ja vähän puuroa ja ruokavalio gluteenittomaksi. Tämä johtaa siihen, että syödään ainoastaan kalkkunaa ja salaattia, jossa on nökäre riisiä kyljessä. Aamupalaksi puuroa, vähän. Koska ei syödä monipuolisesti, korvataan ravintoaineet kymmenillä keittiön kaapit täyttäneillä vitamiineilla. Tämän päälle urheillaan usein veren maku suussa, juostaan lenkkejä, joita vihataan ja lasketaan poltetut kalorit sykemittarilla, mikä kulkee joka päivä mukana. Koska tämä koko roska on ihan pakkopullaa, tulee lipsuttua. Välillä syödään jäätävä vuori karkkia ja pullaa ja sitten podetaan morkkista ja seuraava päivä syödään vain tomaatin paloja. Lenkkejäkään ei jaksa aina juosta, koska se on ihan sontaa koko homma, ja tämän takia ei voida myöskään syödä iltapalaa, koska ”en ole kuluttanut näitä kaloreita”. Tälläinen on nykyään pahin vaihtoehto, mihin laihduttava ihminen joutuu.

Monella on nykyään kauheat paineet hoikkana pysymisestä. Ei voida hyväksyä itseä sellaisena kuin ollaan, kun tuo naapuri on paljon paremmassa tikissä. Omasta mielestäni on oikeasti vähän surullista, että minun lautasen sisältöäni tutkitaan niin tarkkaan ja treenimääriäni huokaillaan. Ihmiset eivät aina ymmärrä sitä, että jos haluaa poikkeavan näköisen ulkomuodon, pitää tehdä myös poikkeavia asioita. Eikä tämä millään tavalla tarkoita, että muiden pitäisi tai edes kannattaisi niin tehdä. Minä pidän tavastani elää, eikä tämä ole mulle pakkopullaa. Jos olisi, en todellakaan jatkaisi.

Surullista on se, että takerrutaan elämässä negatiivisuuteen, eikä päästä siitä eteenpäin. Liikunnan pitäisi olla mukavaa, eikä sen ainoa tarkoitus pitäisi olla kuluttaa tasan oikea määrä kaloreita. Ei ihminen jaksa kovin pitkään elää kamalan kurin alla, jos oikeasti vihaa koko hommaa. Sen takia siitä pitäisi tehdä sellaista, että se olisi nautittavaa.

Oma neuvoni laihduttaville tuttavilleni on myös aina se, että jos jaksat elää tuota elämäntyyliä seuraavat viisi vuotta, se on hyvä. Siinä kohtaa usein katsotaan lautasella olevaa salaatinlehtiin käärittyä kanan palasta ja saan vastauksen: ”no en todellakaan”. Jos puhe ei ole fitnesskilpailusta, niin laihduttaminen ei pitäisi olla mikään supernopea pikadieetti onneen ja sen jälkeen kaikki olisi vaaleanpunaisia ruusuja. Kunnon ylläpito on elämän mittainen projekti. Pikadieettejä ei ole. Luin Iltalehdestä hetki sitten nopeasti artikkelin, missä joku professori jostain julisti, että tämä 5:2-dieetti pidentää ikää, koska tämä paastoaika tekee ihmiselle hyvää. Omaan korvaan tämä kuulosti aika masentavalta, että tälläistä dieettiä nostetaan positiiviseen valoon. Muutamat tuttuni tätä dieettiä vetää niin, että kahtena päivänä viikossa 500 kaloria, ja loppuviikko mitä vain. Ei kuulosta mielestäni millään mittakaavalla hyvältä, eikä tälläistä tyyliä varmasti kukaan pitkään haluaisikaan elää.

Painon pudottaminen ja kiinteytyminen ei ole rakettitiedettä. Se ei ole lyhyen matkan juoksu, mutta hiljaa hyvä tulee. Elämme nykyään ”kaikki tänne heti”-yhteiskunnassa, mikä ei palvele terveellisesti laihduttamista. Jos paino ei vähene, lisää liikuntaa. Jos ei vieläkään, tarkista ruokailusi uudemman kerran. Kärsivällisyys on hyve, jonka kisaajatkin oppivat usein kantapään kautta.

IMG_8607Vaikka nykyisin ihannenaisvartalo on lihaksikas ja timmi, kaikkien ei tarvitse sellaisia olla. Elämä ei ole vain vaa’an numeroita ja kanan grammamääriä, vaan paljon enemmän. Nauttikaa siitä, mitä teette <3

sonja

8 vastausta artikkeliin “Milloin painon pudottamisesta tuli niin hankalaa?”

  1. Oon ihan samaa mieltä miten ihmiset tekee painonpudotuksesta itselleen monimutkaista tai vaikeaa vaikkei se sitä olekkaan. Tai eihän tämä toki koske vain painonpudotusta vaan oikeastaan kaikkea mikä nyt liittyy jollain tavalla salilla käymiseen. Tärkeintähän olisi vain se että ihmiset lähtisi sinne salille tekemään se on jo iso askel eteenpäin kohti tuloksia. Täältä netistä (blogeista, videoista) ja toki eri sivustoilta saa loistavat avaimet siihen, miten voisi sen oman tavoitteen saada. Tokihan täältä ei kaikkea voi saada kuten vaikka motivaatioita, mutta se mielestäni tulee tavoitteen tavoittelussa itsessään kun huomaa tuloksia joita jo saavuttanut. Näin itse tein, ja tulokseni -20 kiloa 7 kuukaudessa on mielestäni hyvin onnistunut. Tosiaan nämä sinun postaukset on kyllä hyviä ja asiallisia!

    • Vau, onnittelut hyvästä tuloksesta! Sama pätee tosiaan niin lihaksen kasvatukseen kuin laihduttamiseenkin, perusasiat on oikeasti yksinkertaisia. Nykyaika vaan on sellaista, että halutaan keksiä pyörä uudestaan ja moneen kertaan, vaikka oikeasti lihasta on kautta aikain kasvatettu perusliikkeillä ja laihduttaminen on pelkkää matematiikkaa. Ei pidä tehdä asioista monimutkaisia, kun ne eivät sitä ole. 🙂

  2. Täyttä asiaa, hyvä postaus! Just eilen mietin että missä vaiheessa asiat on menneet sille mallille että normaali-ihminen (eikä siis todellakaan mikään kisadieetillä oleva) ei voi syödä ananasta koska se on niin sokerista… wtf 😀

    • Kiitos! Joo, kun laittaa perusasiat kuntoon niin ananas sinne tai tänne ei paljon pitäis hetkauttaa. 😀

  3. Dieeteissä (kuten juurikin tämä 5:2 tai esim karppaus) on se ongelma, että kun sen lopettaa, menetetty paino tulee erittäinkin nopeasti tuplana takaisin. Itse olin tulla 5:2 kuukauden ja tiputin noin 5kg, joista suurin osa taisi olla vain nesteitä. Siitä sai sellaisen hyvän alkuspurtin laihduttamiseen. Vaikka laihduttaminen on iso buumi ja mediaseksikästä, itse pyrin tarkkailemaan syömistä niin, että jaksan tehdä sitä loppuelämän. Näin kahdeksan kiloa laihtuneena vuoden alusta voin sanoa, että näköjään ihan hyvin pyyhkii. Pikkuhiljaa eteenpäin.

    • Näinhän se on ja omaan korvaan myös toi parin päivän paastoaminen kuulostaa kamalalta. Pikkuhiljaa tosiaan ja hyvältä näyttää sun kohdalla 😉 Terkuin, olen seuraillut sua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta