64 kyykkykertaa aikaa kasvattaa takalistoa!

Hyvää keskiviikkoiltaa! Toivottavasti teillä on ollut yhtä mainio ilta kuin itselläni oli, missäs muualla kuin Wolffin kellarissa. Päänsisäistä ongelmaa on viime aikoina tuottaneet omat koipeni, joita treenaan, mitä itsestäni irti saan, mutta silti ei tunnu kovinkaan suuria kiputiloja tai väsymystä lihaksissa. Alitajuisesti yhdistän nämä huonoon ja puutteelliseen treeniin. Tänään kuitenkin tein todella mahtavan takajalkatreenin, mistä kunnian saavat ensimmäiset pitkät kyykkysarjat sekä kivuliaat pyramidisarjat prässissä. Bueno!

Kevään kisat lähenevät hurjaa vauhtia ja hullun kiilto silmissä odotankin jo, että saan viettää fitneksen täyteisen viikonlopun Helsingissä, missä voin mielin määrin kytätä ihmisiä! Hihii! Meitsi siis tulee molemmiksi päiviksi vilkuilemaan kisoja ja nauttimaan kisahumusta. Vähän suunnittelin myös jossain välissä suuntaavani Mayorssille pumppailemaan omaakin kroppaani. Jos vaikka törmäisi julkkiksiin. Tai siis, mulle julkkiksiin. 🙂

Seurailin myös tikkana Arnoldien kuvia, etenkin Jaana Malytchevan kilpailua. Erittäin motivoiva kunto naisella on! Kyllä vain huokui suuren maailman meininki näistä kisoista ihan vain kuvienkin perusteella. Vähän erinäköistä, kuin Suomessa. Suomen kilpailut tuntuvat muutenkin vähän vielä etsivän paikkaansa, monia hämmentäviä seikkoja kun niistä löytyy. Suuri vääryys esimerkiksi omasta mielestäni on kilpailujen hinta. Aivan jäätävä lippuhinta taas nyt keväällä. Parasta vielä on se, että kisoissa kilpailevat urheilijat joutuvat myös pulittamaan aivan tismalleen saman lippuhinnan kisoista, jos haluavat oman esiintymisensä jälkeen nähdä vielä jotain muuta. No mutta, ei auta.

IMG_8470”Kyllä sinä vaan jaksat”, huokasi isäni yksi päivä, kun iltamyöhällä painoin treenitrikoot jalkaan. Niin, kyllä minä vaan jaksan! Täällä porhallan edelleen. Jos kuvittelisin tässä nyt edelleen, jos luoja suo ja taivaankappaleet ovat rivissä, että tepastelen ensi keväällä lavalle, potentiaalista kehitysaikaa olisi nyt semmoiset kahdeksan kuukautta. Kahdeksan!! Ei siis mitään. Teen kaksi jalkatreeniä viikossa, joten kaksi kertaa neljä on 8 jalkatreeniä kuussa. Kertaa kahdeksan on 64. Niin vähän! Niin se aika vain vähenee, vaikka vuosi tuntuukin pitkältä ajalta. Kahdeksassa kuukaudessa ei muunnuta juniorista ammattilaiseksi, mutta siinä ajassa saa kyllä kehitystä hyvän määrän, jos vaan jaksaa painaa eteenpäin. Ja niin meinaankin, en aio heittää hanskoja tiskiin hetkeksikään ja ajatella, että no kun tässä on tätä aikaa. Mielenkiinnolla seuraan etenkin junnukisoja nyt ja pidän silmällä, mikä nyt on in ja mikä ei. Hyvä kunto ja karisma ovat toki aina in, mutta pienilläkin muutoksilla saa paljon aikaan.

En halua nyt sanoa, kuinka paljon kurinalaisuutta itsestäni olen löytänyt fitneksen myötä tai paasata, kuinka paljon olen henkisesti kasvanut. Sanon vain, että toivon, että olen oppinut asioita seuraavaa dieettiä ajatellen. En varmaan ikinä lakkaa ihailemasta Alanderin Katin olemusta: niin rauhallinen, seesteinen, varma, vahva. Vahvuus on henkistä sekä fyysistä. Toivon jonain päivänä saavuttavani itsekin tämän tyyppisen seesteisyyden ja varmuuden lajini parissa. Arvokkuus ja itsetietoisuus ovat asioita, jotka näkyvät ihmisestä kilometrin päähän ja saavat ainakin itselläni selkäkarvat pystyyn-hyvällä tavalla.

Jos antaisin itselleni ja tuleville kilpailijoille joitain neuvoja dieettiä varten omaan ensimmäiseen dieettiräpiköimiseen perustuen, lista olisi tämän näköinen:

Älä vertaa itseäsi muihin. Et näe itseäsi etkä kilpailijoitasi objektiivisesti etenkään, jos olet yhtään tunneherkkä ihminen.

Älä huolehdi siitä, tuletko olemaan liian kireä tai liian löydä. Stressaaminen ainoastaan pahentaa asiaa, mentaalipuolta sekä hyvin todennäköisesti myös fyysistä kuntoa.

Valmentaja on sinua varten. Älä mieti yksinäsi vaan turvaudu valmentajaan.

Älä tee dieetistä tekosyytä käytöksellesi. Ihmiset ympärillä kaikkovat hyvin nopeasti, jos sinusta kuoriutuu dieettimonsteri.

Huomioi muita. Älä toitota kisadieettiasioitasi koko kansalle, koska koko valtakuntaa ei oikeasti kiinnosta.

Motivoi itseäsi ja usko itseesi loppuun asti. Vaikka sinulla olisi maailman paras dieettiohjelma ja treeniohjelma käsissäsi, sinä olet se, joka työn tekee.

Älä kevennä treenejäsi turhaan vain sen takia, että olet dieetillä.

Anna itsellesi mahdollisuus huonoihin päiviin, mutta älä jää vellomaan niihin. Oikeasti se, että jätät yhden illan aerobisen tekemättä ja sen ajan lepäät ja rentoutat mielesi, toimii paremmin, kuin väkisin ja itku kurkussa vedetty juoksulenkki, jonka jälkeen olet aivan loppu.

Kuuntele itseäsi sekä kehoasi. Jos voit huonosti, puutu siihen. Olet liian arvokas unohtamaan oman terveytesi.

Älä elä vain fitneksen ehdoilla. Vaikka noudatat tiukkaa dieettiä, muista, että elämää on myös ympärilläsi.

IMG_8471

sonja

4 vastausta artikkeliin “64 kyykkykertaa aikaa kasvattaa takalistoa!”

  1. Tosi hyviä huomioita, jotka pitäisi muistaa. 🙂 Tiistaina olin suunnitellut treenaavani, mutta heti aamusta asti oli suoraan sanottuna p*ska päivä enkä saanut motivoitua itseäni minnekään. Illalla olin vielä raahautumassa salille, mutta käännyinkin ja menin viettämään aikaa ystävieni kanssa. En edes jaksanut tuntea syyllisyyttä, koska sain nauraa, rentoutua ja levätä ja eilen keskiviikkona tulikin tehtyä ihan superjalkatreeni ja sen jälkeen vielä menin ryhmäliikuntaan. Lepo teki siis hyvää ja taas on motivaatiot kohdillaan. Tällä en tarkoita sitä että paskoina päivinä pitäis aina jättää treenit välistä mutta joskus kroppa tietää mitä se tarvitsee. 🙂 Tsemppiä sulle seuraaviin 64 jalkatreeniin! 😀

    • Eikä kannatakkaan tuntea syyllisyyttä, koska joskus ylimääräinen lepo on juuri sitä, mitä keho ja mieli tarvitsee! Kiitos paljon! 🙂

  2. Siis noiden lippujen hinnathan ovat aivan törkeät! Tai oli ainakin viime vuonna, oletan että samoissa luvuissa pyörii edelleen.. Syksyllä sain pulittaa 141€ siitä et la katsoin kaikki kisat ja su kävin pelkästään messualueella. Tämän kesän AC/DCn keikkakaan ei maksa yhtä paljon kuin yhden päivän fitnesskisat 😀

    Tällä kertaa äänestänkin jaloilla, enkä mene fitness classiciin vaikka monta vuotta noissa tullut pyörittyä. Hinta olisi ihan ok mun mielestä jos voittajat saisivat siitä osan, eikä pelkästään protskupussin! 😀

    • Joo, siis kahdesta päivästä 87e on nää kevään.. Hauskaa oli myös syksyllä se, että pelkät karsinnat maksoi 30e! 😀 Missä ei edes ollut mitään oheistoimintaa, messua, eikä mitään. Äänestäisin jaloilla itsekin, ellen palaisi halusta mennä katsomaan. Tämähän se ongelma varmasti juuri on, että suurin osa meistä silti menee katsomaan, maksoi mitä maksoi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta