Antifitness-fitnesskisaaja

Ainiin, mulla on muuten blogi.

Tän tajusin tänään kun tulin kotiin. On ollut aika hiljaista täällä päin, i knooow.. Kävijöitä kuitenkin nähtävästi käy yllättävän paljon siihen nähden, että täällä ei liiku muu kuin Fitfashionin bannerin vaihtuvat mainokset. Siispä avasin blogin ja päätin tehdä ihan rehellisen kuulumispostauksen.

Mulla ei viimeiseen 2-3 viikkoon oo ollut mitään annettavaa tälle blogille, koska kaksi ensimmäistä viikkoa remontoin uutta asuntoani niin kovalla tuhinalla, etten kerennyt edes salilla käymään. MINÄ! Minä, joka priorisoin aina salin kaiken edelle. Niin minä en. mennyt. salille. kokonaiseen. viikkoon. Sitten kun vihdoin sain tapetit revittyä ja seinät valkoisiksi, mikäs muukaan, kun TADAA! FLUNSSA! Ja sehän kellisti viikoksi sänkyyn. Kuumehöyryissäni sitten muutin tavaroita oikeaan osoitteeseen ja tein muuttoilmoituksia sinne tänne osoitteisiin.

IMG_8358Nyt on kuitenkin kaikki suht reilassa, ja me like tästä asunnosta! On paljon kivempi kyllä löhöilläkkin vaan himassa, kun on siisti ja kiva koti.

IMG_8355IMG_8362IMG_8363Muuttorumban keskellä vetäsin myös pidennetyn viikonlopun Tallinnan kylpylälomalla, mikä tuli kyllä ihan tarpeeseen. On tuntuneet hermot, niin omat kuin läheistenkin, olleen aika koetuksella tässä muuttohommassa.

IMG_8254IMG_8175Ja viimeistään tämän mun Tallinnan hotelliaamupalakuvan jälkeen joku varmasti miettii, että miten nää sun kynttilät ja kroisantit nyt liittyy millään lailla fitnekseen. Mikä tää sun treeniblogi nyt oikein on olevinaan? Niin. Siinä on kysymys, mikä osittain selittää blogissani tapahtunutta lamaa. Olen viimeisen kolmen viikon aikana kokenut itseni erittäin anti-fitnekseksi, enkä koe, että mulla olisi ollut mitään annettavaa blogille, jossa suurin osa lukijoista oletettavasti kuitenkin haluavat lukea treeneistä ja fitnessmaailmasta.

Mä olen elänyt tässä elämää, mikä ei millään lailla liity fitnekseen, ja samalla kuitenkin jokainen asia liittyy. Välillä hipelöin kisabikinejäni ja mietin, mikä valtava fitnesmoodi oli päällä puoli vuotta sitten. Olin kisojeni kanssa sellaisessa parisuhteessa, ettei siihen väliin olisi päässyt mikään eikä kukaan. Ja muistelen erittäin suurella lämmöllä tätä aikaa. Voisin sanoa, että parhaita kokemuksiani elämässä. Tällä hetkellä kuitenkin pyörii normaaliarkeni, joka on omasta mielestäni mahtavaa. Viime viikolla aloitin pienimuotoisen ja lyhytkestoisen painon karistelun (en pysty käyttämään tässä yhteydessä sanaa dieetti, koska sen todellinen merkitys valkeni itselleni kisadieetin aikana 😀 ), joka on vain sitä varten, että voin itse paremmin kehossani. En halua kerryttää rasvakerrosta, joten otan ohjat käsiini.

Niin kutsuttu offikausi on monelle kisaajalle sellaista välivaihetta. Ei ole oikein mitään sanottavaa, eikä mitään kerrottavaa. Osalla ihmisistä tietysti elämä rullaa ainoastaan fitneksen ehdoilla, mille nostan hattua, mutta omani ei. Kaiken aikaa takaraivossa on sammumaton palo kisaamiseen, ja koko ajan tiedostan ensi vuoden tavoitteeni. Nyt kun pääsen treenaamaan taas flunssan jälkeen, niin eilen kuulemani järkyttävän Antti Tuiskun uuden biisin sanoin, peto on irti! Haha. Kehityksen halu on valtaisa ja treenimotivaatio korkea.

Silti. Haluan olla rehellinen, ja voin kertoa, että ainakin omalla kohdallani on välillä erittäin haastavaa kirjoittaa fitnessblogia, kun elämässäni ei tapahdu suuria fitneksen ryöpyttämiä käänteitä. Fitnesskilpailijan treenikausihan on oikeasti aika yksitoikkoinen. Eat, sleep, workout, repeat.

IMG_8373Nyt viime viikollahan media sai myllytettävää, kun Tiina Kasvi kärysi dopingista. Myönnän, että omakin mielenkiinto kohosi hetkellisesti asiaa kohtaan, mutta sen jälkeen kun luin jonkun järjen jättiläisen kommentin Iltalehden sivuilla, en halunnut lukea enempää. ”Ei tainnut Kasville pelkät kasvit riittää, vaikka taitaa päästä olla vihannes!!”. Mm. Niin. Mitäpä tuohon nyt sanoisi.

Jos multa kysyttäisiin, en ole dopingin puolesta enkä vastaan. Omalle kohdalle ei toki tule kysymykseen, enkä oikeasti edes usko sen auttavan omaan lajiini mitään. En kuitenkaan missään nimessä tuomitse käyttäviä. Mielestäni on typerää, että fitnesslajien kärkipäistä kohutaan niin helevastisti. Jokainen ihminen maan päällä tietää, että missään kilpaurheilussa huipulla et pärjää ilman jonkinlaista dopingia, eikä huippukilpaurheilu ole verrattavissa terveelliseen elämäntapaan. Niin se vaan on, ja se on jokaisen oma päätös. Jos seisot rivissä lavalla likkojen kanssa, jotka ovat sua puolet isompi ja haluat oikeasti pärjätä, vaihtoehdot ovat vähissä. Etenkään nainen ei voi määräänsä enempää lihasmassaa puhtain keinoin saada, miehet enemmän, mutta toki raja tulee sielläkin vastaan jossain kohtaa. Jokainen tekee omat päätöksensä elämässä.

Mutta nyt. Päätän tämän epämääräisen paatokseni. Palaillaan!

sonja

2 vastausta artikkeliin “Antifitness-fitnesskisaaja”

  1. Mielestäni myös aika ”sanattomaks” vetää noi ihmisten kommentit urheiluun ja siellä tapahtuviin käryihin liittyen. Tuntuu vaan jotenkin sille eikö ihmiset (useat) mahdollisesti tiedoista sitä että kyseessä on kilpaurheilu jossa pitää antaa kaikkensa ollakseen huipulla. Tai ainakin itse jos olisin urheilija enkä harrastaja antaisin lajille kaiken ja tekisin mahdollisen ollakseni siinä huipulla. Mielestäni olisi ”hölmöä” olla urheilia ja lähteä kisaamaan toisesta sijasta jos olisi mahdollisuus olla ensimmäinen. Tämä nyt ehkä hiukan tai paljonkin sivusi aihetta mistä kirjoitit mutta päätinpä sanoa mielipiteeni ilmoille. Lisätäkseni vielä itselleni kaikki urheilijat ovat ”saman arvoisia” ja kaikki saa minun arvostuksen ketkä ovat valmiita antamaan kaikkensa menestyäkseen!

    • Oon hyvin samoilla linjoilla. Jokainen urheilija, joka pääsee pitkälle urallaan, saa ehdottomasti myös oman hatun nostoni. Kielletyt aineet ovat asia, mitä ilman esimerkiksi fitnesslajeissa raskaammissa sarjoissa ei yksinkertaisesti voi pärjätä. Eivätkä ne kuitenkaan tuo mitään auvoisaa onnea, kovaa ja täyspäiväistä työtä laji silti vaatii.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta