Kisapäivämäärä lyöty lukkoon!

Noniin, johan viime postauksessani kaakatin, että en lupaile mitään konkreettista tälle vuodelle. Mutta eihän tällainen kontrollifriikki fitnesskissaa leikkivä tyttö sellaiseen pysty.

Tammikuu on kisaajien päätösten aikaa. Tammikuun loppuun mennessä täytyy päättää, meinaako sitä takamustaan rahdata lavalle tänä vuonna vaiko ei. Lisenssi pitää maksaa viimeistään 31. päivä, joten päätöksiä, päätöksiä. Toki lisenssin voi ostaa varmuuden vuoksi, jos vaikka kahta viikkoa ennen kevään kisoja meinaakin hypätä extempore lavalle keekoilemaan. 🙂 Itse haluan kuitenkin suunnitella kisani sen verran tarkasti, ettei tarvitse ostaa varmuuden vuoksi mitään ja pitää kaikki kisamahdollisuudet avoinna. Helpointa treenaaminen on silloin kun on tavoite. Päivämäärä. Suunnitelma. Silloin ei ole aikaa hukattavaksi, jos meinaa näyttää hippuakaan paremmalta kuin viime kerralla. Moni tuttuni sanookin, että heidän täytyy kilpailla joka vuosi, jotta tietty tatsi treenaamiseen säilyy. Jos heitetään heidän kisapäivämääränsä vuoteen 2020, tietty innokkuus ja tavoitteellisuus salilla käymiseen katoaa. Liikaa aikaa ja liikaa odotusta.

Olen itse kärsivällinen ihminen sellaisten asioiden kanssa, joihin minulla on suuri palo. Silti haluan tietää, mihin olen menossa ja kuinka kovaa mennään. Ja tämän oivalsin tänään maanantai-iltana klo 21. Jos jotain olen itsestäni oivaltanut, niin sen, että mun ei todellakaan kannata pohtia omia asioita omassa pikku päässäni kauaa aikaa yksin. Rupee meinaan savu nousemaan korvista ja paniikkiaste kohoaa minuutti minuutilta. Jotenka, meikätyttöhän pistää soittoa yhdeksältä illalla valmentajalle, että ”terve, millon mää kisaan?”. Välillä pohdin, että ei ole tuo valmentajankaan työ helpoimmasta päästä. Kaikenmaailman mielenvikaset pikkutytöt itkee ja piipittää millon mistäkin ja vajaapäisimmät soittelee vielä ennen pyhäpäivää illalla. Muistan kisadieetin loppumetreillä laitelleeni Sampolle viestiä ja soittoa mitä ihmeellisimmistä asioista. Parhaimpina viesteinä muistan lähettäneeni: ”Mitä vartalovoidetta ostan kisavärin alle?” ja ”Onko väliä ostanko keltaisen vai vihreän paprikan?”.

Mutta asiaan. Hetken Sampon kanssa pohdittiin kisasuunnitelmia, dieetin alkuja ja kehitysmahdollisuutta. Tavoitteita ja suunnitelmia. Ja selkeään yhteisymmärrykseen päädyttiin ratkaisun kanssa. Eli, kisaako tämä muige tänä vuonna?

Ei kisaa.

Vaan suunnitelma on kevät 2016. Bikini Fitness Junior SM-kisoihin Fitness Classiciin, joista voittaja lähtee matkaamaan maailmalle junnujen EM-kisoihin. Tadaa, siinä se on!

poraaaaaPäätös oli oikeasti yksinkertainen kun sitä alkoi miettimään järjellä. Syksyn dieetin alkuun olisi noin 5kk, joka ei riitä millään saamaan näihin reisiin vahvuutta ja olkapäihin muotoa. Dieetin aikana valitettavasti kehitys on suht vähäistä, joten sen ajan voi melkeinpä unohtaa kehityskäyrästä. Ensi vuoden kevään dieetti alkaa suurin piirtein vuodenvaihteessa, riippuen lähtökunnosta. Elikkäs tasan vuosi on aikaa kehitykselle ja itsensä motivoimiselle kohti kisalavaa.

Vuoden 2015 aion tahkoa lihaa niin maan perkeleesti kuin tähän pieneen runkoon on mahdollista kasvattaa. Ja mikä tärkein, nauttia siitä, minkä takia olen ylipäänsä tähän lähtenyt: ylittääkseni itseni ja päivä päivältä kivutakseni lähemmäs sitä ulkonäköä, joka on mielestäni hyvän kilpailijan ulkomuoto. Nautin treenaamisesta, mutta nautin siitä enemmän, kun tiedän, miksi ja mitä varten sitä teen. Annan kehoni palautua kunnolla dieetistä ennen seuraavaa, koska pahinta, mitä voisin nuorella iällä tehdä, olisi sekoittaa hormonitoimintani. Toivon, että sellaista ei tule ikinä vastaan ja uskon myös vahvasti, että kun tekee asiat oikein ja maalaisjärkeä käyttäen, ongelmia ei tule. Haluan kivuta kalorimäärissäni tämän vuoden loppuun mennessä niin korkealle, että dieetin voi aloittaa ruokamäärällä, joka on normaali-ihmisen kaksinkertainen päivän ruokamäärä. En aio enkä halua kitua dieetillä, vaan rasvaa voi vähentää myös syömällä hyvin paljon, kunhan kalorimäärä on ollut ns. offikaudella myös korkealla.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että minulle sanotaan suoraan, milloin minulla on realististisesti välineet pärjätä ja milloin ei. Olen kunnianhimoinen, mutta olen oppinut tukiverkoston kautta sen, että hyvä kisaaja tunnistaa tilanteen, milloin ei kannata lähteä lavalle ja milloin kannattaa. Itseään ei pysty ikinä vertaamaan realistisesti muihin kilpailijoihin, eikä tarvitsekaan. Sitä varten on ihmisiä vieressä, jotka kertovat palautteen kaunistelematta.

Yksi tuttuni sanoi minulle, että ”ai kevät 2016?? eihän sinne jaksa kukaan odottaa”. No, kyllä jaksaa jos on halua. Kehonrakennus on hidasta hommaa, oli kyse sitten tämmöisestä pienestä minikisaajasta tai kehopuolen miehistä. Mikä tulee nopeasti, katoaa myös samaa tahtia. Mikään hyvä ei tule nopealla aikataululla. Hiljaa hyvä tulee. Sanontoja riittää, ja ne ovat kaikki totta.

Vuoden 2015 loppu tulee nopeammin kuin uskoisikaan, ja silloin on toivon mukaan rakennettu hyvä pohja, josta karistaa rasvat pois. Ja sitten mennään!

sonja

9 vastausta artikkeliin “Kisapäivämäärä lyöty lukkoon!”

  1. Täällä käytiin nuo ihan samat pohdinnat läpi varmaan kolmeen otteeseen! Samaab lopputulokseen tulin. En vaan jako, että mulla olisi keväällä yhtään mitään annettavaa, vaan epäterve kroppa. Tuskin vielä syksylläkään. Aineenvaihduntaan on saatava kierroksia ensin ja lihakset hoikuteltua takaisin ja isommiksi.
    Ja jep, on hauskaa, miten tutut kauhistelee, että vastako 2016 kisaat, kun tässä lajissa vuosi kehitysaikaa ei edes ole kauaa! Vuosi hurahtaa taas sellaista kyytiå, että kohta sitä jo nakerrellaan sormia dieetillä 😀

    Kypsä päätös! Onnellista offia!

    • Samassa veneessä siis, hyvä me! Eipä tässä kiire ole mihinkään joten hyvä mieluummin katsoa kuin katua. Aineenvaihdunnankin saa niin helposti sekaisin.. Eiköhän siis vedetä vuosi pöperöä naamaan, kerkee sitä kutistumaan myöhemminkin!! 😀

  2. Musta on aina kiva lukea sun tekstejäsi, sillä niistä huomaa, että sä haluat tosissasi panostaa tähän lajiin järkevästi, etkä vaan kisata kisaamisen ilosta 🙂 Erittäin hyvä tavoite nuo junnu -EM:it! Itse junnu-MM:it nyt kisattuani voin kokemuksesta kertoa, että nuo kv-kisat ovat parhainta ikinä. Hommat ei niissä tosin järjestelyiden kannalta mene ikinä niin putkeen kuin Suomessa, mutta kokemuksena se oli uskomattoman hieno ja kasvattava sekä näkee hieman maailman menoa.

    Hyvää piffin kasvatusta tälle vuodelle ja mielettömästi tsemppiä tavoitteisiisi <3

    • On varmasti hieno kokemus! Kattelin noita teidän MM-kisakuvia ja näytti kyllä huikeelta! 🙂 junnuvuosia on tässä onneksi vielä käytettävissä monta, ei tarvi kiirehtiä. Kiitos paljon ja tsemppiä sinnekkin! <3

    • Uskon kanssa! Tarpeeksi pitkä aika jotta voi kehittyä, mutta tarpeeksi lyhyt aika jotta pysyy kipinä yllä 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta