Mitä minä syön?

Jos asiaa kysyisi työkavereiltani, vastaus olisi, että jauhelihaa ja makaroonia. All day everyday! Kastikkeeksi ketsuppia ja välipalaksi rahkaa pelkiltään. Namnam, oikea kulinaristi, eh?

Miksi kuitenkin syön nyt niin kuin syön? Ja mitä todellisuudessa syön? Ruokahan on nykyään paras puheenaihe ikinä. Siitä voi jauhaa ja spekuloida maailman tappiin asti. Ruoan kanssa pitää hifistellä, vähän hiilaria ja paljon protskuu, eiks jea. Ruoka on statuskysymys. Mitä terveellisemmin syöt, sitä sivistyneempi ja kurinalaisempi olet, mikä taas johtaa johtopäätökseen, että olet upea esikuva perusperteille. Joissain olosuhteissa on jopa hiukan noloa syödä sairaan hyvää epäterveellistä ruokaa, sitä katsotaan jossain määrin paheksuen. Vaikka itse tekisi mieli vetää myös vohveliperunat, mutta ei, pakko mutustaa salaatti, koska se on se, mitä pitää tehdä.

1305897732129Minä rakastan ruokaa. Mikä on jollain lailla ristiriidassa bikini fitneksen kanssa. Nyt olen kuitenkin vihdoista viimein löytänyt kisojen jälkeen balanssin ruokailulleni, joten kykenen jo kirjoittamaan asiasta ilman omatunnon pistoa takaraivossa. Minä syön hyvää ruokaa. Hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Koko offikauteni. En vedä jäähileisiä tonnikalan siivuja suoraan purkista tai syö kanafileitä kuivana ilman lisukkeita veden kanssa. Elimistöni on nyt kahden vuoden ajan tottunut syömään kunnollista ruokaa, kaksi lämmintä ateriaa, aamupuuron ja kolme välipalaa. Ja niillä mennään, en pystyisi enää vähempää syömäänkään. Noin kolmen neljän tunnin ruokaväleillä kroppani pysyy tyytyväisenä ja energisenä. Jos ruokailuväli pitenee, keho välittää suoran käskyn aivoihini, että ”ala kiukuttelemaan, än, yy, tee, nyt!!”

Kaverini otti Fitfarmilta juuri kuuden viikon dieettipaketin. Vilkaisin ruokailuohjeet ja treeniohjelman läpitse ja kyllä vaan ihmettelen. On toki hienoa, että asiat tehdään pilkulleen oikein, vitamiinit vedetään tietyllä kellonlyömällä ja ostetaan juuri oikean merkkiset lisäravinteet. Onhan se optimaalista hei! Mutta jos ihminen haluaa pitää kilonsa kurissa, ei se ole mitään tähtitiedettä. Ei tarvitse laskea makroja tai syödä kun perhonen. Itse olen aika realistinen näiden höpönlöpöndieettien kanssa ja nyrkkisääntöni on, että normaaliruoalla ei liho. Tai jos lihoo, niin siihen pitää nähdä aika paljon vaivaa. Normaaliruokaan kuuluvat liha, kala, kana, pastat, riisit, nuudelit, kasvikset, vihannekset, juurekset. Jokainen ihminen tietää nykyään, minkälainen pitäisi olla lautasmalli. Paljon vihanneksia, jokin hiilarinlähde ja lihaa tai kalaa. Yksinkertaista? Aivan normaalia ruokaa. Tietenkään lautasmallin mukainen annos ei ole BigMac, vaikkakin siinä on salaattia, leipää ja lihaa. Jokainen varmasti ymmärtää myös tämän, maalaisjärkeä saa käyttää.

IMG_6666Perusruokaa saa syödä paljon. Juuri niin paljon että juuri sinä tulet kylläiseksi. Niin paljon, että kohta ei ole taas nälkä. Moni painonpudottaja ei ymmärrä sitä, että jos syöt vain pussikeiton ja salaatinlehden päivässä, keho ei saa tarpeeksi ravintoa, mitä tarvitsee. Silloin se kerää kaiken rasvan ja pitää siitä tiukasti kiinni! Kun ei se raukka tiedä, milloin seuraavan kerran saa kunnon ruokaa! Näin vaikutus on päinvastainen. Rasva kerääntyy, ja ensimmäisenä keho käyttää polttoaineekseen ikävä kyllä lihaksen. Tämän takia kalorivaje ei saisi olla liian suuri, kun pudotetaan painoa.

Toinen syy syödä kunnolla on se, että kylläisenä ei ole niin suuria mielitekoja. Ei tee mieli (ainakaan niin paljoa) kaivaa kaapista suklaakätköt, kun vatsa on täynnä. Jokainen on varmaan ollut nälkäisenä kaupassa, ja kaikki tietävät, miten siinä käy. Itse olen saanut vihdoin herkkujenhimoni kuriin, koska annan itseni syödä perusruokaa juuri niin paljon kuin haluan. Aamupuuroa vedän juuri sen verran kuin mieli tekee. Lämpimät ateriat teen yleensä valmiiksi, joten niiden suhteet ovat kutakuinkin 200g lihaa ja 50g pastaa/riisiä. Näiden lisäksi syön välipaloja: hedelmiä, rahkoja, munakkaita, pähkinöitä. Mitä milloinkin mieli tekee. En kiellä itseltäni normaaliruokaa milloinkaan, ja siten saan itseni pysyteltyä pois karkkihyllyltä. Olen niin kauan elänyt ruokavalion alla, että kehoni kyllä kertoo, milloin tarvitsee ruokaa. Ja silloin se sitä saa.

IMG_6665Koska olen sitä mieltä, että itseltään ei kannata pitkiä aikoja kieltää suuria nautinnonlähteitä, pidän herkkupäivää. Kerta viikkoon, ihan mitä vain. En tiedä, toimiiko tämä monelle muulle, mutta itselleni tuntuu olevan oikein toimiva tapa. Saan vetää herkkuja, mistä tykkään, mutta silti touhussa pysyy järki mukana. Paino ei nouse överisti ja peilikuvaa uskaltaa katsoa.

Totta on kuitenkin myös se, että kun opettelee syömään suhteellisen puhtaasti ja jättämään turhat herkut pois, oppii nauttimaan ruoasta ihan erilailla. Ystäväni kysyi pari päivää sitten, mikä mättöruoka maistui parhaalta kisojeni jälkeen. Mietin hetken, ja vastasin, että ei mikään. Vedin noin viikon kisojeni jälkeen aivan kamalaa herkkuöveriviikkoa. Ihan vain sen takia, että nyt kun kerta saa syödä. Mutta mikään ei maistunut enää niin hyvältä kuin mitä luulin, eikä mistään saanut mitään taivaallisia makunautintoja. Makuaisti tottuu. Dieetillä jokainen ateria maistui aina hyvältä, koska en syönyt mitään ylimääräistä aterioiden väleissä ja jätin turhat sörsselit pois. Puhdas ja yksinkertainen ruoka maistui hyvältä. Muistan esimerkiksi, että sain valtavia kiksejä paprikasta. Nyt kun kaiken pullan mättämisen jälkeen söisin paprikaa, se ei maistuisi millekkään. Makuaisti herkistyy helposti, kun pelkistää ruokansa.

IMG_6667Joten, mitä minä syön? Vastaus: minä syön sitä mistä tykkään ja paljon. Syön säännöllisesti ja hyviä raaka-aineita. Nautin ruoasta, enkä tee siitä peikkoa. Kunnollinen ja riittävä ruoka tukee kovaa treeniä, eikä kummastakaan tule mitään ilman toista!

IMG_6664IMG_6663Loppuun täytyy todeta, että harvoin mitään proteiinivalmistetta suosittelen, mutta tässä on yksi niistä harvoista. Mainio välipala ja maistuu oikeasti letulta. Ei miltään keinotekoiselta proteiiniällötykseltä, vaan letulta! Ja korvaa esimerkiksi rahkan mainiosti. Bueno!

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta