Tappavan tasaista

Ensimmäisenä mainittakoon, että viimeisen parin viikon aikana mun blogissani on käynyt tuhottomasti väkeä siihen nähden, mitä yleensä tässä pienessä blogissa käy, joten kiitos siitä!

IMG_6633IMG_6632Toiseksi sanottakoon, että mulla ei ole minkäänlaista asiaa tänään. Ois kiva, jos olis jotain huikeeta kerrottavaa, kuten, että päätinpä näin kisojen jälkeen pyöräytää vauvan tai että päätinpä vaihtaa naisten kehonrakennukseen. Mutta ei, täällä sitä vaan hengaillaan kyykkytangon alla ja kannetaan jauhelihaa kotiin. Dieetin ajan tottui hämmentäviin muutoksiin jatkuvasti ja tottui tarkkailemaan itseään kaiken aikaa, niin onhan tää nyt hei aika booring. Kaipaan kovasti uusia tuulia treenaamiseni kanssa, ja niitä on muuten tulossakin! (Ei, en ole raskaana.)

IMG_6629Paha tää pikkujouluaika, kun tuntuu hippaloita olevan joka oven takana. Monet hiukan uskottavammat kilpasiskoni ovat kovasti alkoholia vastaan, mutta itse en ole. En tykkää oikeasti viinalla toistuvasti läträämisestä, mutta kyllä sitä välillä voi ihan hyvällä omatunnolla käydä ulkona, ja uskallan väittää, ettei kehityskään siihen lopu. En myöskään usko olevani aivan hakoteillä, kun sanon, että itse olen saanut parempaa kehitystä rennolla otteella kuin kello kaulassa juosten. Kyllä siinä jonkinlainen henkinen viba on, että tulosta tulee paremmin kun kääntää ajatuksenjuoksunsa tyyliin ”saan käydä ulkona jos haluan ja saan treenata kovaa” kuin malliin ”en voi juoda tai syödä herkkuja ja täytyy treenata”. Kyllä itse ainakin olen tyytyväisempi ensimmäiseen ajatusmalliin ja tyytyväisenä tehdyt treenit ovat varmasti myös tuottoisampia.

IMG_6586On täällä kuitenkin muutakin tehty kuin rilluteltu! Eilen vedin olkapäille 250 viparia ja tänään tahkoin jalkani aivan tohjoksi. Kyykkytekniikka alkaa pikkuhiljaa löytyä ja kyllä se vaan on hyvä liike. Ei oo hetkeen olleet jalat näin rikki. Wolffilla käynti on siitä hauskaa, että voi itse päättää, minkälaiseen ympäristöön haluaa mennä. Eri aikaan on aivan erilaista porukkaa.

1. Aamutreeni klo 7: Hiljaiset ja hitaasti eteenpäin matelevat ihmiset treenaavat puoliunessa. Kukaan ei puhu, mistään ei kuulu mitään ääntä. Paljon vanhempia ihmisiä ja vuorotyöläisiä.

2. Keskipäivä klo 14: Edelleen hiljaista, tosin radio on saatu jo päälle eikä vastaanotossa kukaan nuku.

3. Klo 18: KAAOS! Jokainen Wolffin kaljupää on saapunut salille, paljon ohjauksia, paljon supersettejä tekeviä örmyjä, jotka ”tekevät näissä kaikissa kolmessa”. Jalkoja ei voi haaveilla tekevänsä ja jokainen penkki on varattu. Ja vaikka löytyisikin itselle joku pieni koko, missä tehdä liikettä, on niin paljon tuttuja, että aika menee sosialisoituessa. Tylsänä päivänä mainio aika mennä salille.

4. Ilta klo 20: Itselle paras hetki treenata, väki vähenee ja pidot paranee (?). Samat naamat joka päivä, pystyy treenaamaan, mutta tarvittaessa myös lörpöttelemään. Jos meinaat kuolla prässin alle, joku tulee varmasti auttamaan.

IMG_6630Mukavaa viikon alkua!

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta