Epäuskottava fitnesskisaaja

Moi ja kivaa viikonloppua! Bodytreeni-lehti julkaisi juuri tulleessa numerossaan haastatteluni, mikä tehtiin jo ennen kisojani. Joskin sitä täydennettiin kisojen jälkeen, kun sijoitus tiedettiin. Juttu oli ihan hyvä, vaikkakin on hyvin kummallista lukea joitain omia kommenttejaan, jotka kuulostavat siltä, että eivät todellakaan sovi mun suuhuni. 🙂 Käykääs ostamassa!

IMG_6489IMG_6488IMG_6487Välillä mua oikein ihmetyttää, miten huonosti sovin tähän fitnesskuplaan ja miten silti täällä olen. Minussa on niin paljon piirteitä, jotka eivät fitnessmaailmaan kai kuulu, että hämmentävää, että täällä sitä vaan silti kekkaloidaan. Hämmentävintä on se, että monet tutut ja puolitutut pitävät mua jonkinlaisena terveyden ylijumalana ja liikunnan kaikkitietävänä. Välillä tulee oikein sellainen olo, että ei saakeli, tietäisittepä vain. Mulle on muutaman kerran käynyt niin, että kaupassa joku on sanonut, että ”terve, luen muuten sun blogia” samalla kun kiikutan karkkipussia kassalle. Hymyilen vaivaantuneesti ja mietin, että mihinköhän piilottaisin tuon pussin. Illuusiota on järkytetty, kabom!

Ollakseni rehellinen, en ole kuitenkaan koskaan aivan ymmärtänyt ihmisiä, jotka pystyvät ympäri vuoden #eatclean ja elämään päivänsä oppikirjan mukaan. En ole sellaiseen ikinä pystynyt, enkä edes haluaisi. Haluan elää omaa elämääni niin, että olen siihen mahdollisimman tyytyväinen kaiken aikaa, eikä tarvi myöhemmin miettiä, että olisinpa tehnyt näin tai noin. Olisinpa ollut itselleni ankarampi/kiltimpi. Olisinpa uskaltanut tai olisinpa hyvällä omalla tunnolla vetänyt sitä kakkua. Olen mukavuudenhaluinen ja haluan tehdä itseni tyytyväiseksi. Tähän kun yhdistetään se fakta, että olen jumalaton herkkujen ystävä, voin luvata, että sitä päivää, kun meikäläinen syö puhtaasti ympäri vuoden, ei tulla näkemään.

Vaikka fitness kuuluu elämääni nykyään täyspäiväisesti, haluan tykätä siitä, mitä teen. Fitness ei minulle tarkoita sitä, että eläisin jatkuvasti kurin alla tai kieltäisin itseltäni jatkuvasti jotain. Se tarkoittaa elämäntapaa, miten haluan tätä elämääni elellä. Se tarkoittaa tavoitteita, mitä itselleni asetan ja sitä, että haluan itseni voivan hyvin. Jos haluan käydä joskus mäkissä, käyn. Jos haluan joskus jättää treenin välistä, jätän. Olen siitä onnekas yksilö, että minut on varustettu kuitenkin suhteellisen hyvillä geeneillä, enkä pullahda (ainakaan heti) järkyttäväksi möhkyläksi, vaikka söisin ohi ruokavalion.

Olen itse sitä mieltä, että tärkeintä tässä maailmassa on nauttia siitä, mitä tekee. Olla onnellinen. Ei kannata liikaa stressata syömisistään tai treenaamisestaan, se kun on kovin kuluttavaa. Fitnessbuumin ja terveellisten elämäntapojen vallatessa alaa ihmisille tulee monesti kovia paineita syödä ja urheilla oikein. Keskitytään kamalasti pieniin seikkoihin, kuten voinko ottaa jälkiruokaa, lihonkohan nyt, paljonko painan tänään, mitä voin syödä. Tavalliset tallaajat ovat aivan sekaisin, kun kaikilta ”hyviltä ruokatuotteilta” on viety pohja. Maito on aina ollut hyvä asia, nykyään maitotuotteet pitäisi kuulemma jättää pois. Hedelmät on aina olleet terveellisiä, nykyään niissäkin on kamalasti tappavaa hedelmäsokeria. Leipään kuolee ja valkoinen makarooni on myrkkyä. Hohhoijaa. Minut on kotona kasvatettu ajattelumaailmaan ”kaikkea kohtuudella” ja sillä pääsee tänäkin päivänä aika pitkälle.

Jotta elämä ei olisi niin vakavaa, listasin teille esimerkkejä, miksi minä, IFBB bikini fitness athlete, en sovi fitnesskuplaan:IMG_64701. Toissapäivänä mun piti mennä salille suoraan töistä. Töissä kuitenkin päätin, että oon kyllä niin väsynyt, että en mee. Joten menin kahvilaan pullalle.

2. En tykkää juosta. Hölkätä. Crossailla. Polkea kuntopyörää. Ylipäänsä mitään aerobista. Paitsi uiminen on kivaa. Meressä. Kun on +30. Eikä haita. Tai oikeastaan kelluminen on kivempaa.

3. Voin syödä miehen pöydän alle itseni lisäksi. Tulkaa koittaan! Ei moni uskoisi, kuinka paljon ruokaa voin vetää napaani. Mulle ei tule mitään ”rajaa vastaan” tai ”ala ällöttää”, ehei!

IMG_64954. Kisoissani lavan takana olin aika innoissani sekä Doris-kekseistä että salmarista. Urheilijamaista? Jep! Tarjosin myös kilpasiskolleni lavan takana jonossa salmarihuikkaa. Hienosti.

5. Aivan kisani jälkeen lavan takana ajauduin voittopäissäni johonkin haastatteluun, minkä katsoin jälkeenpäin häpeissäni. Haastattelija kyseli muutamia kysymyksiä, joista viimeinen oli, mitä meinaan nyt tehdä. Vastaukseni kysymyksiin meni suurin piirtein ”I dont know, I dont know, IM GOING TO EAT!”. He he….

IMG_65046. Olen laiska kokki. Osaisin kyllä tehdä oikeasti ihan visuaalisesti hyvännäköistä sekä muutenkin hyvää ruokaa, mutta itseäni varten en jaksa nähdä vaivaa. Makaroonia ja jauhelihaa. Enkä kyllästy siihen koskaan.

7. Teen intohimolla treenejä, joista tykkään. Jalkoja ja olkapäitä siis. Muut, kuten käsien ja vatsojen treenit ovat epämotivoituneita, tylsiä ja mahdollisimman pikaisia.

8. Vaikka voisi kuvitella, että kannustan myös ympärillä oleviani terveellisiin elämäntapoihin, en tee niin. Sen sijaan yllytän kavereitani Hesburgeriin tai pihville ja kermaperunoille. Painostan, uhkailen ja yllytän. Oon hyvä kaveri!

Summa summaarum, kukaan ei ole täydellinen. Tai ehkä joku on, minä en ainakaan ole. Pitäkää rentouttava viikonloppu!

sonja

16 vastausta artikkeliin “Epäuskottava fitnesskisaaja”

  1. Hahah, ihana postaus! 😀 On aina yhtä mukavaa lukea tällaisia tekstejä, joissa ei yritetä kaunistella totuutta ja esittää superterveellistä yli-ihmistä. Itse ainakin herkuttelen ja käyn välillä juhlimassakin ihan hyvällä omalla tunnolla, kyllä elämässä pitää muutakin olla kuin treenaaminen ja grammantarkka ruokavalio… Voin samaistua aika moneen kohtaan, varsinkin tuohon kolmoseen! Mun vatsa vetää ruokaa ja PALJON. Siis ihan oikeasti syön paljon enemmän kuin esimerkiksi mun isäpuoli, joka on about kaksi kertaa mua isompi ja painavampi! Mutta mikäs siinä, ainakin aineenvaihdunta pelaa… 😀
    riiantreeniblogi.blogspot.fi

    • Kiitos ja olet oikeessa 🙂 Joskus sitä itekin ihmettelen, että mihin mahaan tää kaikki ruoka oikeen menee..

  2. Haha olipa hauska postaus!:D Erityisesti pidin jääkaappiin kurkistamis kuvasta, sekä vikasta kohdasta…. XD

    – Heta

    • Vikaan kohtaan oot ehkä joskus harvoin törmännyt.. 😀

  3. Tosi hyvä postaus. Osui ja upposi, kun hetki sitten tajusin olevani hirvee tiukkis elämäntapojeni kanssa…

  4. Ihana teksti! Olet kyllä mielettömän aidon oloinen blogissasi. Luin tänään ensimmäistä kertaa blogiasi ja jäi todella hyvä kuva! Sait täältä ehdottomasti uuden lukijan 🙂

  5. Ah kiitos nam tästä kirjoituksesta! Kaiken tän fitness räjähdyksen hömpötyksen suunnattoman buumin keskelle oikein tervetullut postaus ja rehellinen 😀 juuri näin! Elämästä pitää nauttia! Vielä hetki sitten minäkin ruoskin ja piiskasin vaan itseäni ja melkein siihen rutikuivaan kanaani tukehduin. Sitten havahduin että ei helv… ei tässä oo mitää järkee. Kuolata toisten ruokia ja itse olla naama norsun alapäänä. Ja oliko pakko? NO EI. Ei elämä oo niin vakavaa 🙂

    KIITOS.

    Nimimerkillä juuri eilistä kakkua napaani vetänyt ja illan treeniä menossa tekemään 😉

    • Ihana kommentti! 🙂 Joo, kyllä elämästä pitää nauttia. Jotkut nauttii kurinalaisesta elämästä jatkuvasti, mutta jos se tuottaa murhetta päivästä toiseen, niin mitä jos vaikka vähän löysäisi. Ei siihen kukaan kuole. Täytyyhän sitä tankata, että jaksaa treenata 😉

  6. Hahah ihan loistavaa! Tollanen asenne vie kyllä pitkälle ja takaa varmasti onnellisen elämän 🙂 Itelleni uppos täysin toi uiminen! Se on parasta, tosiaan siellä lämpimässä meressä ja hetken uimisen jälkeen sitä voiki kellua loppuajan! 😀

    • Haa, sielunsisar 😉 Kiitos, uskon kanssa, että rento elämänasenne kantaa pitkälle!

  7. Jotenkii lohduttavaa kuulla, että ”fitness-mimmitkii” voi syyä ku hevoset! 😉
    No joo siis, miun taustalla on 18kg painonpudotus, ja olin jopa 5viikkoa täysin ilman mitää herkkuja (siihe asti siis oli kuvioissa viikonloppu-hölläilyt). eilen synttäreiden kunniaks sit tuli syötyy rahkapiirakkaa, lehtipihviä lohkoperunoilla ja törrrrkeen iso säkki irtokarkkeja! 😀 miesystävä vaan katteli vieressä tyyliin:”mihin mahaan sie syöt??” hän oli siis ihan täynnä siitä pihviateriasta 🙂

    Varmaan kun sitä ollu nii tiukoilla olevinaa ja sitteku antaa sen luvan itellee nii voi tosiaa syödä toisen ns.pöydän alle?

    http://sanzureenaa.blogspot.fi/

    • Joo, voi todella syödä 😀 En itse asiassa oikein tiedä, mihin toi perustuu, että dieettaamisen jälkeen on ns. loputon nälkä. Luulisi, että vatsalaukku on pienentynyt sen verran, että ei jaksaisi edes ahtaa itteensä täyteen. Mutta ehei..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta