Ajatuksia dieettikesästä

Miltä tää dieetti on kokonaisuudessaan tuntunut?

Näin kysyi Sampo multa maanantaina. Siinäpä vasta kysymys. Nyt kun alkaa oleen reilu viikko kisapäivään, sitä tosiaan alkaa keräilemään ajatuksiaan koko dieettikaudesta ja sen fiiliksistä. Aika tuntuu menneen todella nopeasti, ja silti moni päivä on tuntunut nälkävuoden pituiselta. Olen koko kesän ollut todella innoissani tästä dieetistä, ja samalla elänyt todella ikävää aikaa. Olen oppinut asioita kantapään kautta. Olen ollut onnellinen ja minuutin päästä itkenyt. Paljon tunteita on mahtunut näihin 22 viikkoon.

Viime päivinä olen ymmärtänyt, kuinka lähellä olen nyt sitä hetkeä, mitä olen pohtinut ja ajatellut viimeiset puolitoista vuotta. Olen kuvitellut kisahetkeä päässäni tuhansia kertoja, toistanut mielessäni askelia ja stressannut kunnostani. Jos minulta olisi kysynyt kaksi vuotta sitten, en olisi ikinä aavistanut, että olen nyt tässä. Kun astelin 17-vuotiaana ensimmäisen kerran GoGolle, en olisi villeimmissä haaveissanikaan kuvitellut kisaavani 20-vuotiaana. GoGolla tapasin ensimmäistä kertaa nykyisen valmentajani, ja lähinnä pelkäsin, että huh mikä mörkö! Samalla salilla tapasin myös paljon muita ihmisiä, jotka kietoutuivat tiukasti elämääni ja avasivat ovia fitnessmaailmaan. Avustuksen kanssa rohkenin ottamaan painot käteen ja jättämään jumpat salitreenin alta. Innostus olikin aivan valtava! Tuloksia tuli aluksi nopeasti ja kroppa alkoi muotoutumaan eri näköiseksi. Myös oma naisvartaloihanteeni muokkautui pikkuhiljaa eri näköiseksi kuin aikaisemmin ja yhtäkkiä olinkin jo vaihtanut Virmajoen Annan kuvan puhelimeni taustakuvaksi.

Muistan, kun GoGolla ollessani nuori tuntematon tyttö kysyi multa, että treenaanko minäkin kisoihin. Pelästyin, että no en todellakaan! Tyttö kertoi treenaavansa itse seuraavan kevään bikini fitness junioreihin Bullin valmennuksella ja motivaatio tytön silmissä teki vaikutuksen. Silloin muistan miettineeni, että ei hitto, jos tuo, niin minäkin. Tämän päätöksen jälkeen vaihdoinkin nopeasti salia, koska halusin enemmän oman henkistä porukkaa ympärilleni. Wolf olikin aivan loistovalinta ja ihmiset siellä tuntuivat kovin motivoivilta. WFC:n ihmisistä onkin tullut tuttuja ja sali on paikkana kovin rauhoittava, nykyään melkeinpä toinen koti.

pieni2Hyvän valmentajan löytäminen nykyään on haastavaa. Lähdinkin etsimään valmentajaa silloisten ihmissuhteideni kautta ja aloitin ensimmäisen valmennukseni vuoden 2013 alussa. Valmennussuhde ei kuitenkaan toiminut vaan tyssäsi lyhyeen, jolloin otin yhteyttä Kirjovaaran Sampoon vuoden 2013 toukokuussa. Hommat alkoivat rullaamaan mukavasti ja treenit muuttuivat aikaisempaan nähden kuin päivä ja yö. Ensimmäistä kertaa opin treenaamaan omien rajojeni yli ja motivoimaan itse itseäni. Sampon kanssa aloitettiin aivan perusasioista ja hyvän urheilijan alun hän on minusta saanutkin kuorittua. Realiteettini olivat melkein yhtä metsässä aikoinaan kuin treenityylinikin, ja Sampo päättikin nopeasti, että silloin ei mennä vielä lavalle, mitä olin alunperin ajatellut. Päätös oli paras mahdollinen, sillä olen edelleen raakile, ja välillä mietin vieläkin, olisiko kisapäivää pitänyt lykätä vielä puoli vuotta eteenpäin. Dieetille kuitenkin lähdettiin yhteisestä päätöksestä tämän vuoden toukokuun alussa, eli dieettiviikkoja kisoihin ehtii kertymään 23.

Olenkin siis ikään kuin ajautunut tähän tilanteeseen sattumusten kautta, ja olen varsin tyytyväinen siitä.

 Dieettiaikani on ollut pitkä verrattuna monen muiden aikaan, ja se on mielestäni hyvä. Ollaan pelattu varman päälle ja saatu hitaalla dieettityylillä mahdollisimman vähän lihaskatoa aikaiseksi. Alkudieetistä olin erittäin omistautunut dieetille ja noudatin sitä pienintä viirua myöten. Monta viikkoa olinkin aivan fiiliksissä asiastani kaiken aikaa ja näin kunto lähtikin eteenpäin nopeasti. Suurimmat nesteet poistuivat ja ylimääräinen lähti.

Dieetin keskivaihe oli ehkä vaikeinta aikaa. Olin dieetannut neljäsosan vuodesta ja silti ulkonäkö ei ollut vaivan arvoinen. Omaa kuntoa ei osannut millään lailla edes arvioida vielä silloin, kun rasvaa oli niin paljon lihasten päällä. Tuntui, että dieettiä oli ikuisuus takana ja silti ikuisuus edessä, ja peilikuva ei miellytä. Treenit olivat kuitenkin kovia ja motivaatio parantaa kuntoa mieletön.

Mitä pidemmälle dieettiä mennään, sitä huonommat voimatasot ovat. Joinain aamuina pelkkä puhuminen tuntuu syövän koko päivän energiavarastot tyhjiksi. Unentarve lisääntyy ja silti unta ei tahdo saada. Treenimotivaatio on korkea, mutta treenit eivät silti tahdo sujua. Nälän tunne tekee kärttyiseksi. Pikkuhiljaa alkaa karsimaan elämästään kaikkea ylimääräistä pois, koska ei yksinkertaisesti jaksa. Liian monet parisuhteet päättyvät kisadieetillä ja ystäville annettu aika on vähäistä. Sitä keskittyy vain itseensä ja omaan jaksamiseensa, mikä on luonnollista ja ymmärrettävää. Joinain päivinä miettii, ”mitä ihmettä minä tässä touhuan” ja ”ei tässä ole mitään järkeä”. Silti jonkinlainen palo sisällä kuitenkin pistää sitä jalkaa toisen eteen ja saa menemään kaiken aikaa eteenpäin.

Ja vaikka nyt viikko ennen kisoja luulisi minun olevan aivan ihmisraunio, olen oikeastaan aika onnellinen. Olen lähempänä monen vuoden tavoitettani, kuin ikinä ja minulla on paljon, mitä odottaa seuraavilta viikoilta. Tunnen itseni motivoituneeksi ja määrätietoiseksi, eikä tällä hetkellä mikään mahti maailmassa saisi minua enää perääntymään. Tähän touhuun on kasvanut niin kova selkäranka, että sitä ei enää voi murtaa. Tunnen ylpeyttä itsestäni ja itsekuristani. Kun vertaan itseäni kaksi vuotta sitten eläneeseen itseeni, olen kasvanut luonteenlujuutta valtavasti. Kun kerran pistää itsensä omille rajoilleen, sitä jatkossa selviää mistä vain.

2222Kisadieetti mittaa, kuinka paljon haluat onnistua ja saavuttaa asioita. Se mittaa sisukkuutta ja sitä, mistä olet valmis luopumaan tavoitteidesi eteen. Elämä on valintoja täynnä ja dieetti sitäkin enemmän. Kisadieetillä täytyy pystyä tekemään valintoja, päätöksiä ja ratkaisuja, mitä haluan ja mitä en. Mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä ja mitkä eivät. Mitkä asiat voivat odottaa ja mitkä ratkaisut täytyy tehdä juuri nyt. Dieettaaminen mittaa suunnittelukykyä, sillä omien ruokien kantaminen vaikeuttaa spontaaniutta. Treenit täytyy aina tehdä ja ruoat syödä. Olit missä vain. Jos annat itsesi lipsua kerran, lipsut luultavasti jatkossakin. Hyvä kysymys on myös, haaskaatko oikeasti monia tonneja asiaan, minkä teet vain puolittain oikein? Minä en ainakaan.

Palatakseni alun kysymykseen, kokonaisuudessaan kisadieetti on ollut onnistunut kokemus. Ei ole tullut mitään järkyttäviä takapakkeja ja elimistö on toiminut hyvin. Olen terve ja hyvinvoiva edelleen, vaikkakin kovin uupunut. Voin siis tässä kohtaa omalta kohdaltani kumota väitteen, että laji ajaa väistämättä syömishäiriöön tai sisäelimien ongelmiin. Olen nyt saanut itselleni todistetuksi, että minusta on tähän. On myös jatkossa, mikäli aion kisaamista jatkaa. Tämä ei ole mikään ylitsepääsemätön aita, vaan ainoastaan suunnittelukysymys.

Vaikeimpia asioita omalla dieetilläni ovat olleet asioiden järjestäminen ja asioista luopuminen. Kisadieetillä omaa juttuaan tekee jokaisena vuorokauden tuntina. Ei ole mitään lomapäiviä, milloin voit unohdaa kisaamisen hetkeksi ja keskittyä muuhun. Dieettiä täytyy elää koko ajan. Syön kolmen tunnin välein tietyn aterian ja treenaan joka päivä suunnitellun treenini. Suunnittelen aerobiseni ja jaksotan treenit oikein ruokien ympärille. Mietin aina, mihin menen ja kauanko olen missäkin, jotta tiedän, mitä ruokia pitää olla mukana. Samaan aikaan yritän silti elää normaalia elämää, käydä töissä ja pitää sosiaalisia suhteita yllä. Joskus nämä rutiinit käyvät kovin hankaliksi. Kun aloin dieetille, tiesin, että joudun luopumaan asioista. Juhliminen tai rento herkuttelu kavereiden kanssa ei tule kysymykseen. Ei koko puolen vuoden aikana. Tiedän sen, hyväksyn sen, mutta ei se aina silti helppoa tai mukavaa ole. Välillä sitä jopa mieluummin eristäytyy neljän seinän sisään, kuin yrittääkään lähteä viikonloppuna ulos. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada samaan aikaan, kisakuntoa ja herkuttelua.

Vaikeuksista huolimatta nautin tällä hetkellä olostani, kun asiat vaan rullaavat omalla painollaan eteenpäin, ja the day häämöttää. Kaikki viimeistelyt ovat niin uutta ja hienoa, että oikein jänskättää!

Ihanaa keskiviikkoa! <3

sonja

5 vastausta artikkeliin “Ajatuksia dieettikesästä”

  1. Hieno teksti, en ole itse ollut dieetillä joten voin vaan kuvitella miten haastavaa se on! Tsemppiä sulle, näytät upealta ja en malta oottaa että tulee kisareportaasia 😉 On ollut tosi kiva seurata tätä sun proggista, toivottavasti jatkat bloggaamista kisojen jälkeenkin!

    • Kiva kuulla, ja jatkan varmasti! Haastavaa dieetti kyllä on joka tapauksessa, mutta oikealla asenteella ja hyvillä ohjeilla sen kyllä selviää jokseenkin täyspäisenä läpitse 😉

  2. Moikka!

    Hei kuinka hassua, että satuin eksymään tänne sun blogiin ihan sattumalta ja sit luin tän tekstin ja tajusin, että mä olen se tyttö GoGo:lta. 🙂 Upeeta että oot lähtenyt tähän hommaan mukaan, olin jo sillon sitä mieltä että sun pitäis. 🙂 Ja hienoo kuulla, että olin motivoinut sua silloin! Paljon tsemppiä loppurutistukseen. 🙂 Pidän peukut pystyssä!

    • Eikä, huikeeta!! 🙂 Mikä yhteensattuma! Näinkin sut muuten kisalavalla, mutten yhtään osannut yhdistää. Mahtavaa, että eksyit tänne ja hyvältä kyllä näytät! Se oli tosiaan viimenen niitti mun kisajossitteluun silloin, joten kiitos siitä 😉 Tsemppiä myös sinne tuleviin koitoksiin!

    • No älä muuta sano!! 😀 Voi kiitos paljon. 🙂 Kiva kuulla!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta