Mitä olen unohtanut, vai olenko unohtanut mitään, pitäisikö olla jossain vai olla olematta missään?

IMG_5699Tsekatkaas muuten meikäläisen silmäpussit tällä hetkellä. Aika mageet, eikös? Kun paljon puhutaan fitnesstyttöjen ”lasittuneesta katseesta ja teennäisestä hymystä”, niin täältä muuten löytyy sitten sitä. Saanen siis toivottaa uuden ystäväni tervetulleeksi arkeeni, nimittäin unettomuuden. Jes! Viimesen viikon oon nukkunut todella huonosti. Oon aivan kuoleman väsynyt, mutta silti en saa nukuttua. Mieli toimii koko ajan tuplatehoilla, varsinkin silloin, kun koitan painaa pään tyynyyn. Tuntuu, että kroppa vetää koko ajan ihan ylikierroksilla, enkä saa rauhotuttua ollenkaan.

Tänään kävin Zensen Ristolla niskapäähieronnassa. Aattelin, että pakko saada itsensä jotenkin nyt rentoutuun. Yritin ajatella kukkasia ja lintuja, mutta ehei. Pääkoppa oli aivan erimieltä. Siinä sitten maata tönötin hierontatuolilla kivan pimputusmusiikin soidessa ja pohdin, mikä reeni, milloin ruoka, mikä reeni huomenna, miten aikataulutan viikonloppuni, moneenko meen töihin huomenna, oonko unohtanut jotain, aivan muuten varmasti olen unohtanut jotain, mitä mun pitäisi tehdä vielä tänään, apua tuleepa kiire tehdä kaikki, pakko mennä aikasin nukkuun, en kyllä ehdi aikasin nukkuun, pitäiskö jättää treeni tänään välistä, no en kyllä jätä, onpa kiva tää hieronta, nyt pitäis varmaan rentoutua, apua en osaa rentoutua, mikä mussa on vikana.

Olo on ollut sunnuntaisen tankkauksen jälkeen kaikkea muuta kuin ravittu ja energinen. Tämäkin päivä on mennyt kyllä kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Tämän ”rentouttavan” päähieronnan jälkeen ryntäsin kotiin ja takaraivossa jyskytti, että nyt pitäisi oikeasti levätä.

–>Lähdenpä siis etsimään kaverini kanssa talvitakkia Tampereen kaikki kaupat läpi. Koska tätä ei voisi tehdä milloinkaan muullon!! Puolessa välin kauppojen kiertämistä tuskanhiki valui otsalla ja purin hammasta yhteen etten alkanut huutamaan kaverilleni, että MITEN VOI KESTÄÄ NOIN KAUAN SOVITUSKOPISSA. Vihdoin pääsen kotiin, ja sama takaraivoääni sanoo, että nyt olisi viisasta jättää treeni huomiselle.

–>Lähdenpä siis salille. Salilla olo on aivan voimaton, puren taas hampaita yhteen (huuli on nyt halki), jotta saan tehtyä treenin viskomatta painoja sinne tänne. Nopean treenin jälkeen kannattaisi mennä suoraan kotiin.

–>Teenpä siis vielä päälle aerobisen, vatsat ja poseeraan. Mikään näistä kolmesta ei sujunut, vaan melkein itku pääsi. Ravaan kotiin samalla vatvoen kaverini kanssa ihmissuhdesotkuja puhelimessa. Tekisi mieli kaatua suoraan sänkyyn, mikä olisi varmasti maailman paras vaihtoehto.

–>Alanpa tekemään siis viikon ruoat, kirjoittamaan blogia ja laiminlyömään taas aikaisen nukkumaanmenon. Tää mun rauhattomuus naurattaa mua itteenikin, ja samalla tiedostan, että nukahdan kohta salilla kesken prässin tai töissä kesken lounaan, jos en saa työnnettyä itseäni nukkumaan. Stressi sekä unettomuus ovat yleisiä oireita kropan väsymisestä tässä kohtaa, ja niitä pitäisi parhaansa mukaan välttää. Noh, yritetään, mutta ei tarpeeksi kovasti.

IMG_5698Pörröinen pikkutyttö täällä hei!

Oon onnistunut välttämään stressiä ja muita ongelmia aikas pitkälle, mutta nyt täytyy oikeasti alkaa tekemään töitä, jotta pää pysyy kropan tahdissa mukana. Enää onneksi rapiat päälle pari viikkoa koitokseen, yhtään enempää en kyllä enää jaksaisikaan. Vaikka kaipaan toki hyvää ruokaa ja normalisoitunutta elämää, eniten silti haluan eroon tästä hitonmoisesta väsymyksestä. Haluaisin myös saada takaisin treeni-intoni, koska tällä hetkellä ei ole oikein voimaa tehdä mitään/jaksamista/mielenkiintoa/halua edes yrittää kovaa treeniä.

Ja nyt, kello on 21.34 ja lupaan olla nukkumassa 22.00, joten palaillaan!

sonja

4 vastausta artikkeliin “Mitä olen unohtanut, vai olenko unohtanut mitään, pitäisikö olla jossain vai olla olematta missään?”

  1. Huhhuh, näkee tosi selkeesti että oot ihan huikeen työn tehny kisadieetillä, en malta oottaa että pääsen ihailemaan lavalookkia! Sulla on ainaki syytä olla tehdystä työstä ylpee, ja hurjasti tsemppiä loppurutistukseen ja ite koitokseen. Enää vaan pikkuhetki jaksettavana! 🙂

    • Kiitos ihanasta kommentista! <3 Jos mä tän loppuajan saan vietyä kunnialla loppuun, niin kyllä mä aika tyytyväinen olen! 🙂

  2. Hurjasti tsemppiä! Varmasti välillä tuntuu hankalalta, mutta tuo loppuaika tulee menemään todella nopeasti. Nauti tästä ajasta, kokemus on varmasti ikimuistoinen ja ainutlaatuinen, ota siitä ilo irti 🙂 Täällä pidetään peukkuja!

    • Hurjasti kiitosta! Kyllä tää aika tuntuu hupenevan käsiin, mihin nää päivät oikein katoaa?! Yritän parhaani mukaan nauttia! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta